Pyhän Marian katedraali ja Pyhän Mikaelin kirkko Hildesheimissa

huomattava Yleisarvo

lyhyt synteesi

Pohjois-Saksassa sijaitseva vanha Benediktiiniläinen Pyhän Mikaelin kirkko Hildesheimissa on yksi keskeisistä keskiaikaisen taiteen muistomerkeistä, jonka Bernward rakensi vuosina 1010-1022, Hildesheimin piispa. St Michael ’ s on yksi harvoista merkittävistä rakennelmista Euroopassa vuosituhannen vaihteen tienoilla, joka edelleen välittää yhtenäisen vaikutelman taiteellisuudesta, ilman että perus-ja yksityiskohtaisissa rakenteissa on tehty merkittäviä silpomisia tai kriittisiä muutoksia.

Pyhän Mikaelin kirkko rakennettiin vanhan Saksin osmanilaiselle Romaaniselle taiteelle ominaiselle symmetriselle pohjakaavalle, jossa oli kaksi apsista. Sen sisustus, erityisesti Puinen katto ja maalatut stukkotyöt, yhdessä Pyhän Marian katedraalin aarteiden-erityisesti sen kuuluisien pronssiovien ja Bernwardin pronssipylvään – kanssa tekevät kiinteistöstä poikkeuksellisen kiinnostavan esimerkkeinä Pyhän saksalais – roomalaisen keisarikunnan romaanisista kirkoista. St Michael ’ sin sisärakenteen ja sen vankan ulkokuoren harmonia on poikkeuksellinen saavutus aikakauden arkkitehtuurissa. Basilikallinen ulkoasu vastakkaisia apses, kirkko on ominaista sen symmetrinen muotoilu: itäistä ja läntistä kuoroa edeltää transept, joka työntyy huomattavasti sivukäytäviltä; elegantti Pyöreä torneineen molempien transept-varsien harjanteen akselilla on vastakohta risteykseen sijoitettujen massiivisten lyhtytornien silueteille. Keskilaivassa, läsnäolo neliön impost pilarit vuorottelevat alkuperäisessä rytmissä sarakkeet, joilla on kuutio pääkaupungit luo tyypin korkeus, joka osoittautui erittäin onnistunut Ottonian ja romaaninen taide.

vuoden 1046 tulipalon jälkeen uudelleenrakennettu Pyhän Marian katedraali säilyttää edelleen alkuperäisen kryptansa. Keskilaiva-asetelma, jossa jokaista pylvästä kohti on vuorotteltu kaksi peräkkäistä pylvästä, on mallinnettu St Michael ’ sin mallin mukaan, mutta sen mittasuhteet ovat hoikemmat.

Pyhän Mikaelin kirkko ja Pyhän Marian katedraali kirkkoaarteineen sisältävät poikkeuksellisen sarjan sisustuselementtejä, jotka yhdessä ovat varsin ainutlaatuisia romaanisen aikakauden pohjaratkaisujen ymmärtämisen kannalta. Pyhän Marian pronssiset ovet vuodelta 1015 kuvaavat tapahtumia ensimmäisestä Mooseksen kirjasta ja Kristuksen elämästä, ja Pyhän Mikaelin pronssinen pylväs noin vuodelta 1020 spiraalikoristuksineen Trajanuksen pylvään inspiroimana kuvaa kohtauksia Uudesta testamentista. Piispa Bernward tilasi nämä kaksi poikkeuksellista valukappaletta, ensimmäiset näin suuret sitten antiikin. Molempia säilytetään nykyisin Pyhän Marian katedraalissa. Erityisen merkittäviä ovat myös piispa Hezilon valon korona ja piispa Conradin (n.1225-1230) Kastemaljat kullatusta pronssista Tuomiokirkossa. Lopuksi St Michael ’ s näyttää maalatut stuccot kuoron näytön ja hämmästyttävä katto: 27,6 m pitkä ja 8,7 m leveä, kuvaa Jessen puu, joka kattaa keskilaivan. Nämä kaksi teosta toteutettiin St. Bernwardin kanonisoinnin jälkeen vuonna 1192-stuccot aivan 1100-luvun lopulla ja katto noin vuonna 1130. Katto, jossa on 1300 puupalaa, on Sveitsin Zillisin rakennuksen ohella toinen vain kahdesta jäljellä olevasta esimerkistä tällaisesta erittäin haavoittuvasta rakennelmasta.

kriteeri (i): Bernwardin pronssit ja Pyhän Mikaelin kirkon katto ovat ainutlaatuinen taiteellinen saavutus.

Criterion (ii): Pyhän Mikaelin kirkko on vaikuttanut suuresti keskiaikaisen arkkitehtuurin kehitykseen.

peruste (iii): Pyhän Marian katedraali ja Hildesheimin Pyhän Mikaelin kirkko ja niiden taideaarteet antavat paremman ja välittömämmän kokonaisymmärryksen kuin mikään muu koriste romaanisissa kirkoissa kristillisessä lännessä.

eheys

koska itse kirkot sijaitsevat korkealla maalla, niitä ympäröivät rakennukset eivät ole ylivoimaisia, eivätkä ne merkittävästi häiritse kaupunkimaisemassa olevia kirkkojen näköaloja. Lisäksi kaupungin keskiaikainen ulkoasu on melko hyvin säilynyt ja vastaa kiinteistön rakennusaikaa (1000-ja 1100-luvuilla). Pyhän Marian katedraali ja Pyhän Mikaelin kirkko sisältävät kaikki elementit, jotka ovat tarpeen ilmaista huomattavaa yleistä arvoa. Omaisuus on sopivan kokoinen, ja kaikki ominaisuudet ja rakenteet, jotka välittävät sen merkityksen poikkeuksellisina esimerkkeinä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan taiteesta ja arkkitehtuurista, ovat läsnä.

aitous

toisen maailmansodan aikaisista tuhoista huolimatta Pyhän Mikaelin kirkko säilyi ehjänä räystäisiin asti, vaikka sitä on kunnostettu huomattavasti. Kaikki tärkeät sisustuselementit ovat nähtävissä vielä tänäkin päivänä kokonaisina ja muuttumattomina. Kirkon sisätilojen keskeinen osa on puinen katto 1200-luvun alusta, joka poistettiin väliaikaisesti sodan aikana ja on ainutlaatuinen maailmanlaajuisesti. Kaikki muut sisustuselementit St Mary ’s Cathedral ja St Michael’ s Church, jotka ylläpitävät kiinteistön huomattavaa yleistä arvoa, ovat yhtä autenttisessa kunnossa. St Marysin katedraali tuhoutui lähes kokonaan toisessa maailmansodassa, mutta monet luostarien ja viereisen kappelin osat säilyivät vahingoittumattomina, erityisesti arvokkaat sisustustavarat. Kaikki siirrettävät kalusteet ja varusteet poistettiin ja tuotiin ajoissa turvaan.

vuoden 1945 jälkeisessä jälleenrakennuksessa ja kaikissa myöhemmissä korjaus-ja restaurointitöissä ensisijaisena tavoitteena on ollut luoda uudelleen molempien suurten rakennusten keskiaikainen ulkoasu uusimpien tutkimusten mukaan.

suojelu-ja hoitovaatimukset

Saksan liittotasavallan ja Ala-Saksin osavaltion lait ja asetukset takaavat Hildesheimin Pyhän Marian katedraalin ja Pyhän Mikaelin kirkon johdonmukaisen suojelun. Ne on lueteltu alasaksan muistomerkkien suojelulain mukaan. Kiinteistön ulkopuolista rakennustoimintaa säätelee muistomerkkien suojelulain 8 pykälä.

lisäksi on nimetty puskurivyöhyke, jolla varmistetaan Pyhän Marian katedraalin ja Pyhän Mikaelin kirkon ja niiden lähiympäristön tärkeiden näkymien ja rakenteellisen eheyden jatkuva suojelu ja jatkuva säilyttäminen. Lopuksi totean, että muistomerkkien suojelulain 2 pykälässä on erityinen lauseke, joka koskee Ala-Saksin maailmanperintökohteiden suojelua.

konservointi-ja rakennuskysymykset järjestetään ja hoidetaan tiiviissä yhteistyössä omistajien, Valtion historiallisten muistomerkkien viraston, Tiede-ja kulttuuriministeriön ja eri tiedekomiteoiden kesken. Hoitojärjestelmä koostuu huolto-ja säilyttämistoimenpiteistä, jotka tarkistetaan vuosittain ja päivitetään säännöllisesti tarpeen mukaan kiinteistön suojelun varmistamiseksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.