Kardinaali Joseph Ratzingerin saarna Johannes Paavali II: n Hautajaismessussa: Catholic News Agency (CNA)

”Seuratkaa minua. ”Ylösnoussut Herra sanoo Nämä sanat Pietarille. Ne ovat hänen viimeiset sanansa tälle opetuslapselle, joka on valittu paimentamaan laumaansa. ”Seuraa minua” – tätä Kristusta koskevaa lapidaarista sanontaa voidaan pitää avaimena sen sanoman ymmärtämiseen, joka tulee meille edesmenneen rakastetun paavi Johannes Paavali II: n elämästä. tänään hautaamme hänen jäännöksensä maan päälle kuolemattomuuden siemenenä-sydämemme on täynnä surua, mutta samalla iloista toivoa ja syvää kiitollisuutta.

nämä ovat tunteita, jotka inspiroivat meitä, veljet ja sisaret Kristuksessa, läsnä täällä Pietarin aukiolla, viereisillä kaduilla ja monissa muissa paikoissa Rooman kaupungissa, jonne on viime päivinä kerääntynyt valtava ihmisjoukko, ääneti rukoilemassa. Tervehdin teitä kaikkia sydämestäni. Kardinaalikollegion nimissä haluan myös ilmaista kunnioitukseni eri maiden valtionpäämiehille, hallitusten päämiehille ja valtuuskunnille. Tervehdin muiden kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen viranomaisia ja virallisia edustajia, samoin eri uskontojen edustajia. Seuraavaksi tervehdin arkkipiispoja, piispoja, pappeja, uskonnollisia miehiä ja naisia sekä uskollisia, jotka ovat tulleet tänne jokaiselta mantereelta; erityisesti nuoria, joita Johannes Paavali II kutsui mielellään kirkon tulevaisuudeksi ja toivoksi. Tervehdin lisäksi kaikkia niitä kautta maailman, jotka ovat radion ja television välityksellä yhteydessä meihin tässä rakkaan Pyhän Isämme hautajaisten juhlallisessa juhlassa.

Seuraa minua – nuorena opiskelijana Karol Wojty3a innostui kirjallisuudesta, teatterista ja runoudesta. Työskennellessään kemiantehtaassa natsien terrorin ympäröimänä ja uhkaamana hän kuuli Herran äänen: Seuraa minua! Tässä poikkeuksellisessa ympäristössä hän alkoi lukea filosofian ja teologian kirjoja ja meni sitten kardinaali Sapiehan perustamaan salaiseen seminaariin. Sodan jälkeen hän pääsi täydentämään opintojaan Krakovan Jagiellonian yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Kuinka usein hän onkaan papeille kirjoittamissaan kirjeissä ja omaelämäkerrallisissa kirjoissaan puhunut meille papinvirastaan, johon hänet vihittiin 1.marraskuuta 1946. Näissä teksteissä hän tulkitsee pappeutensa erityisesti viittaamalla kolmeen Herran sanaan. Ensinnäkin: ”et valinnut minua, mutta minä valitsin sinut. Ja minä asetin teidät kantamaan hedelmää, hedelmää, joka pysyy” (Joh.15:16). Toinen sanonta kuuluu:” hyvä paimen antaa henkensä lampaitten edestä ” (Joh.10: 11). Ja sitten: ”niinkuin Isä on rakastanut minua, niin minä olen rakastanut teitä; Pysykää minun rakkaudessani” (Joh. 15: 9). Näissä kolmessa sanonnassa näemme Pyhän isämme sydämen ja sielun. Hän todella meni kaikkialle, väsymättä, kantaakseen hedelmää, hedelmää, joka kestää. ”Nouskaa, lähtekäämme matkaan!”on hänen seuraavaksi viimeiseksi jääneen kirjansa nimi. ”Nouskaa, lähtekäämme matkaan!”- näillä sanoilla hän herätti meidät uneliaasta uskosta, opetuslasten unesta sekä eilen että tänään. ”Nouskaa, lähtekäämme matkaan!”hän sanoo meille vielä tänäkin päivänä. Pyhä Isä oli pappi viimeiseen asti, sillä hän uhrasi elämänsä Jumalalle laumansa ja koko ihmisperheen puolesta päivittäisessä itseuhrissa kirkon palveluksessa, varsinkin viimeisten kuukausien kärsimysten keskellä. Ja näin hänestä tuli yhtä Kristuksen, sen hyvän paimenen, kanssa, joka rakastaa lampaitaan. Lopuksi:” pysykää rakkaudessani: ”paavi, joka yritti tavata jokaisen, jolla oli kyky antaa anteeksi ja avata sydämensä kaikille, sanoo meille jälleen tänään näillä Herran sanoilla, että pysymällä Kristuksen rakkaudessa me opimme Kristuksen koulussa tosi rakkauden taidon.

Follow me! Heinäkuussa 1958 nuori pappi Karol Wojty3a aloitti uuden vaiheen matkallaan Herran kanssa ja Herran jalanjäljissä. Karol oli lähtenyt Masurijärville tavalliselle lomalleen melontaa rakastavan nuorisojoukon kanssa. Mutta hän toi mukanaan kirjeen, jossa häntä pyydettiin käymään puolalaisen kädellisen, kardinaali Wyszyñskin luona. Hän osasi arvata kokouksen tarkoituksen: hänet oli määrä nimittää Krakovan apulaispiispaksi. Kun hän jätti akateemisen maailman, jätti tämän haastavan sitoutumisen nuoriin, jätti suuren älyllisen pyrkimyksen pyrkiä ymmärtämään ja tulkitsemaan sen olennon mysteeriä, joka on ihminen, ja viestimään nykymaailmalle kristillistä tulkintaa meidän olemuksestamme – kaiken tämän on täytynyt näyttää hänestä siltä kuin hän olisi menettänyt itsensä, kadottanut sen, mistä oli tullut tämän nuoren papin inhimillinen identiteetti. Seuraa minua-Karol Wojty3a hyväksyi nimityksen, sillä hän kuuli kirkon kutsussa Kristuksen äänen. Ja sitten hän tajusi, kuinka totta Herran sanat ovat: ”Ne, jotka yrittävät tehdä elämänsä turvalliseksi, kadottavat sen, mutta ne, jotka menettävät elämänsä, säilyttävät sen” (Lk 17:33). Paavimme – ja me kaikki tiedämme tämän – ei koskaan halunnut tehdä omasta elämästään turvallista, pitää sen itsellään; hän halusi antaa itsestään varauksetta, aivan viime hetkeen asti, Kristuksen ja siten myös meidän puolesta. Ja niin hän sai kokea, kuinka kaikki, minkä hän oli antanut Herran käsiin, palautui hänelle uudella tavalla. Hänen rakkaudestaan sanoihin, runouteen ja kirjallisuuteen tuli olennainen osa hänen pastoraalista tehtäväänsä ja se antoi uutta elinvoimaa, uutta kiireellisyyttä, uutta vetovoimaa evankeliumin saarnaamiselle silloinkin, kun se on merkki ristiriidasta.

Follow me! Lokakuussa 1978 kardinaali Wojty3a kuuli jälleen Herran äänen. Vielä kerran tapahtui se dialogi Pietarin kanssa, josta kerrottiin tämän Messun evankeliumissa: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua? Ruoki lampaani!”Herran kysymykseen”, Karol, Rakastatko minua?”Krakovan arkkipiispa vastasi sydämensä syvyyksistä: ”Herra, sinä tiedät kaiken; sinä tiedät, että minä rakastan sinua.”Kristuksen rakkaus oli vallitseva voima rakkaan Pyhän isämme elämässä. Jokainen, joka on nähnyt hänen rukoilevan, joka on kuullut hänen saarnaavan, tietää sen. Koska hän oli syvästi juurtunut Kristukseen, Hän pystyi kantamaan taakan, joka ylittää pelkästään inhimilliset kyvyt: Kristuksen lauman, hänen universaalisen kirkkonsa, paimenena olemisen. Nyt ei ole oikea aika puhua tämän runsaan pontifikaatin erityisestä sisällöstä. Haluaisin lukea vain kaksi tämänpäiväisen liturgian kohtaa, jotka heijastavat hänen sanomansa keskeisiä elementtejä. Ensimmäisessä käsittelyssä Pyhä Pietari sanoo-Ja Pyhän Pietarin, paavin itsensä kanssa – ” ymmärrän todella, että Jumala ei osoita puolueellisuutta, mutta jokaisessa kansakunnassa jokainen, joka pelkää häntä ja tekee sitä, mikä on oikein, on Hänelle otollinen. Te tunnette sen sanoman, jonka hän lähetti Israelin kansalle, saarnaten rauhaa Jeesuksen Kristuksen kautta – hän on kaikkien Herra” (AP.t. 10:34-36). Ja toisessa käsittelyssä, Saint Paul – Ja Saint Paul, meidän edesmennyt paavi-kehottaa meitä, huutaen: ”veljeni ja sisareni, joita rakastan Ja kaipaan, iloni ja kruununi, pysyvät lujina Herrassa tällä tavalla, rakkaani” (Fil 4: 1).

Follow me! Yhdessä laumansa ruokkimista koskevan käskyn kanssa Kristus julisti Pietarille kuolevansa marttyyrikuoleman. Näillä sanoilla, jotka päättävät ja tiivistävät dialogin rakkaudesta ja universaalisen paimenen toimeksiannosta, Herra palauttaa mieleen toisen dialogin, joka käytiin Viimeisen ehtoollisen aikana. Siellä Jeesus oli sanonut: ”minne minä menen, sinne te ette voi tulla.”Pietari sanoi hänelle:” Herra, mihin sinä menet?”Jeesus vastasi:” minne olen menossa, sinne te ette voi seurata minua nyt, mutta te seuraatte minua jälkeenpäin.”(Joh. 13: 33,36). Ehtoolliselta Jeesus meni kohti ristiä, meni kohti ylösnousemustaan – hän astui pääsiäismysteeriin, eikä Pietari voinut vielä seurata häntä. Nyt-ylösnousemuksen jälkeen-tulee aika, tulee tämä ”jälkeenpäin.”Paimentamalla Kristuksen laumaa Pietari astuu pääsiäismysteeriin, hän menee kohti ristiä ja ylösnousemusta. Herra sanoo tämän näillä sanoilla:”… nuorempana kiinnitit Oman vyösi ja menit minne halusit. Mutta vanhetessanne te ojennatte kätenne, ja joku muu kiinnittää vyön ympärillenne ja vie teidät sinne, minne ette tahdo mennä ” (Joh.21:18). Pontifikaattinsa ensimmäisinä vuosina, vielä nuorena ja täynnä energiaa, pyhä isä meni Kristuksen ohjaamana maan ääriin asti. Mutta jälkeenpäin hän syventyi yhä enemmän Kristuksen kärsimysten yhteyteen; yhä enemmän hän ymmärsi seuraavien sanojen totuudellisuuden: ”joku muu kiinnittää vyön ympärillesi.”Ja juuri tässä yhteydessä kärsivän Herran kanssa, väsymättä ja uudistuneella intensiteetillä, hän julisti evankeliumia, sen rakkauden salaisuutta, joka menee loppuun asti (vrt. Joh. 13: 1).

hän tulkitsi meille paschalin mysteerin jumalallisen armon mysteeriksi. Viimeisessä kirjassaan hän kirjoitti: pahalle asetettu raja ”on lopulta jumalallinen armo” (muisti ja identiteetti, s.60-61). Ja muistellessaan murhayritystä hän sanoi: ”uhratessaan itsensä meidän kaikkien puolesta Kristus antoi kärsimykselle uuden merkityksen ja avasi uuden ulottuvuuden, uuden järjestyksen: rakkauden järjestyksen … Juuri tämä kärsimys polttaa ja kuluttaa pahaa rakkauden liekillä ja vetää synnistä esiin suuren hyvän kukkimisen ” (s.189-190). Tämän näyn pakottamana paavi kärsi ja rakasti yhteydessään Kristuksen kanssa, ja siksi Sanoma hänen kärsimyksistään ja hiljaisuudestaan osoittautui niin kaunopuheiseksi ja niin hedelmälliseksi.

Divine Mercy: the Holy Father found the purest reflection of God ’ s mercy in the Mother of God. Hän, joka oli jo nuorena menettänyt oman äitinsä, rakasti jumalallista äitiään sitäkin enemmän. Hän kuuli ristiinnaulitun Herran sanat, jotka oli osoitettu hänelle henkilökohtaisesti.: ”Katso äitiäsi.”Ja niin hän teki, niinkuin rakastettu opetuslapsi teki: hän otti hänet omaan kotiinsa” (eis ta idia: Joh.19:27) – Totus tuus. Ja äidiltä hän oppi mukautumaan Kristukseen.

kukaan meistä ei voi koskaan unohtaa, kuinka tuona elämänsä viimeisenä pääsiäissunnuntaina kärsimyksen leimaama pyhä isä tuli vielä kerran apostolisen palatsin ikkunaan ja antoi viimeisen kerran siunauksensa urbi et orbi. Voimme olla varmoja, että rakas Paavimme seisoo tänään isän talon ikkunassa, että hän näkee meidät ja siunaa meitä. Siunaa meitä, pyhä Isä. Luotamme rakkaan sielusi Jumalan äidille, sinun äidillesi, joka opasti sinua joka päivä ja joka johdattaa sinut nyt Poikansa, Herramme Jeesuksen Kristuksen, ikuiseen kirkkauteen. Aamen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.