vapauksien peruskirjan laati Pennsylvanian lainsäätäjä ja sen hyväksyi siirtokunnan omistaja William penn. Se oli valistuneen edistyksen huipentuma henkilökohtaisten vapauksien turvaamiseksi oikukasta haltijaa ja kruunua vastaan, ja toimi Pennsylvanian perustuslakina vuosina 1701-1776. Sen huomattavimpia piirteitä olivat kansankokouksen perustaminen, jolla oli oikeus tehdä lakialoitteita, sekä rikoksista syytetyille oikeus asianajajaan. Vasta vuonna 1836 Englannin laki antoi vastaajalle ehdottoman oikeuden asianajajaan kaikissa tapauksissa.
Tausta. Peruskirja, että kuningas Kaarle II antoi William Pennin vuonna 1681 teki hänestä ehdoton haltija alueella Amerikassa, jossa Penn oli perustaa siirtomaa. Kruunu varasi kuitenkin itselleen tiettyjä oikeuksia, kuten yleiskokouksen säätämien säädösten hyväksymisen tai kieltämisen. Pennin ensimmäinen hallitussuunnitelma, Pennsylvanian perustuslait, takasi omantunnonvapauden ja sääti kokouksen, jolla oli alahuoneen kaltaisia etuoikeuksia. Osa Pennin ideoista ei miellyttänyt mahdollisia maanostajia, ja hän muokkasi niitä jonkin verran.
vuonna 1682 annettu Uusi hallituspohja antoi vapaamielisille oikeuden valita jäseniä sekä neuvostoon että yleiskokoukseen—mikä poikkesi tavanomaisesta tavasta nimittää ylähuone eli neuvosto. Kokoomus ei kuitenkaan voinut tehdä lakialoitetta. Toinen Hallituskehys, joka pienensi neuvoston ja yleiskokouksen kokoa, annettiin vuonna 1683 Penn ollessa Pennsylvaniassa. Penn palasi Englantiin puolustamaan oikeuksiaan, minkä jälkeen hänen varakuvernöörinsä William Markham antoi vuonna 1696 uuden hallitusmuodon. Kokous hyväksyi tämän, mutta Penn ei koskaan antanut suostumustaan, eikä lakia voitu pitää sitovana. Palattuaan Pennsylvaniaan vuonna 1700 Penn neuvoi siirtolaisia muuttamaan Hallitusrunkoa, jos se ei sopinut heille. Neuvosto opiskeli kehyksiä hallituksen 1683 ja 1696, otti mitä oli paras kussakin ja esitteli tulokset Penn hänen hyväksyttäväkseen. Lokakuuta. 28, 1701, Penn antoi suostumuksensa. Vaaditut kuusi seitsemäsosaa kummastakin kamarista äänesti vuoden 1683 Hallitusrungon korvaamisesta uudella vapauksien peruskirjalla, ja Marraskuuta. 8, 1701, siitä tuli Pennsylvanian perustuslaki.
Varaukset. Tässä peruskirjassa Penn myönsi ja vahvisti ”kaikki vapaamieliset, Istutusmiehet ja seikkailijat, ja muut asukkaat tämän maakunnan ja territorioiden, nämä seuraavat vapaudet, franchising ja etuoikeudet,” pitää ja nauttia niistä ikuisesti. Omantunnon vapaus taattiin kaikille, jotka tunnustivat yhden kaikkivaltiaan Jumalan, maailman luojan, hallitsijan ja ylläpitäjän. Ne, jotka väittivät uskovansa Kristukseen, olivat kelvollisia palvelukseen missä tahansa lakiasäätävässä tai toimeenpanevassa asemassa edellyttäen, että he lupasivat juhlallisesti uskollisuutta kuninkaalle, uskollisuutta haltijalle ja maaherralle ja ottivat lain vahvistamat todistukset.
jokaisen siirtokunnan lokakuun vapaan jäsenen tuli valita jokaisesta piirikunnasta neljä henkilöä edustajakokoukseen, joka kokoontuisi Philadelphiassa kaksi viikkoa myöhemmin. Yleiskokouksella oli valta valita puhuja, asettaa komiteoita, valmistella lakiesityksiä, päättää lykkäyksestä, asettaa rikollisia virkasyytteeseen ja korjata epäkohtia. Sillä oli myös ” kaikki muu kansankokouksen valta ja etuoikeudet Englannin vapaasyntyisten alamaisten oikeuksien mukaan ja kuten on tavallista missä tahansa kuninkaan Plantaasissa Amerikassa.”Jos jokin kreivikunta kieltäytyi valitsemasta edustajia tai jos valitut kieltäytyivät palvelemasta, muilla asianmukaisesti valituilla valtuutetuilla, jotka kokoontuivat yhteen, oli kokouksen täysi valta edellyttäen, että kaksi kolmasosaa koko seurakunnasta oli läsnä.
vapaamiehet nimittivät myös kaksi miestä nimismieheksi ja kaksi kuolemansyyntutkijaksi. Kuvernööri valitsi sitten yhden miehen jokaista virkaa varten, ja valitut miehet palvelivat kolme vuotta. Kuolemantapauksen tai maksukyvyttömyyden sattuessa maaherra täytti virat kauden loppuun saakka. Jos vapaamieliset eivät valinneet ehdokkaita näihin virkoihin, vakiintuneet jatkoivat virassaan uusien vaalien järjestämiseen asti. Piirikuntien tuomarit nimittivät rauhankirjurin virkaan kolme henkilöä, joista maaherra nimitti yhden palvelemaan hyvän käytöksensä aikana.
peruskirjan muut osat käsittelivät lakien kirjaamista ja säilyttämistä; oikeusavustajan ja todistajien kutsumisen antamista rikollisille; kansalaisen omaisuuden turvaaminen kuvernöörin ja neuvoston toimilta, lukuun ottamatta tavanomaista oikeudenkäyttöä; omaisuuden menettämisen estäminen itsemurhan tai tapaturmaisen kuoleman yhteydessä; sekä baarien ja yleisten talojen lupien myöntäminen.
peruskirjaa ei voitu muuttaa kokonaan tai osittain muuten kuin maaherran ja kansankokouksen kuuden seitsemäsosan suostumuksella. Ainoa poikkeus tähän oli omantunnonvapautta koskeva artikla, joka oli niin olennainen peruskirjan todellisen tarkoituksen kannalta, että se on säilytettävä ikuisesti muuttumattomana. Penn lupasi itsensä ja perillisiensä puolesta olla tekemättä mitään, mikä heikentäisi perusoikeuskirjassa ilmaistuja vapauksia.