teksti
kuvaus
CLNK kuuluu slp76-adapteriperheeseen (KS.LCP2, 601603; BLNK, 604515). CLNK: lla on rooli immunoreseptori-signaloinnin säätelyssä, mukaan lukien PLC-gamma (PLCG1; 172420)-välitteinen B-solun antigeenireseptori (BCR) – signalointi ja FC-epsilon R1 (KS.FCER1A, 147140) – välitteinen syöttösolujen degranulaatio (cao et al., 1999; Goitsuka et al., 2000; Goitsuka et al., 2001).
Kloonaus ja ilmentyminen
hiivalla 2-hybridiseulonnalla hiiren primitiivisessä hematopoieettisessa solussa (EML-16) cDNA-kirjastossa käyttäen pecam1: n (173445) immunoreceptor tyrosiinipohjaisia inhibitory motifs (ITIMs)-testiä syöttinä, jota seuraa 5-prime-rotu, Cao et al. (1999) kloonattu hiiri Clnk. Päätelty 435-aminohappo hiiren proteiini sisältää emäksisen domeenin, tyrosiini – ja proliinipitoisen alueen sekä SH2-domeenin, joka jakaa 40-53% aminohappoidentiteetin SLP76: n (LCP2) ja Blnk: n (604515) SH2-domeenien kanssa. Rnase protection assay-määrityksessä havaittiin alhainen tai havaitsematon Clnk-ilmentymä useimmissa hiiren kudoksissa, kuten luuytimessä, imusolmukkeessa, pernassa, kateenkorvassa, munuaisissa ja hematopoieettisissa solulinjoissa. Cao ym. (1999) totesi korkeampia Clnk-tasoja solulinjoissa, jotka ovat riippuvaisia sytokiineistä kestävän kasvun kannalta, mukaan lukien mastosytoomasolulinja P815, IL3 (147740)-riippuvainen myelooinen solulinja, primitiivinen leukemiasolulinja ja IL2 (147680) – riippuvainen t-solulinja. Cao ym. (1999) osoitti, että hiiren Clnk-ilmentyminen vaati jatkuvaa sytokiinialtistusta, kuten il3-stimulaatiota luuytimen syöttösoluissa ja IL2-stimulaatiota eristetyissä hiiren pernan T-soluissa ja NK-soluissa.
est-tietokannan analyysillä käyttäen Chicken Bashin (Blnk) SH2-domainia koettimena, Goitsuka et al. (2000) eristi itsenäisesti mouse Mist cDNA: n ja kloonasi PCR: llä osittaisen human MIST cDNA: n Human cord blood-derived mast cells (HCMC) mRNA: sta. Immunohistokemian tutkimuksissa havaittiin hiiren ihon Sumuproteiinia syöttösoluissa yksinomaan. Goitsuka ym. (2000) ja Goitsuka et al. (2001) totesi, että päätelty mouse Mist proteiini ja osittainen ihmisen sumu sekvenssi sisältävät 5 säilöttyä mahdollisesti fosforyloitua tyrosiinijäämää.
Mapping
Gross (2014) kartoitti clnk-geenin kromosomiin 4p16.1 perustuen clnk-sekvenssin (GenBank AB110420) sovittamiseen genomiseen sekvenssiin (GRCh37).
geenin toiminta
Cao et al. (1999) osoitti, että hiiren Clnk fosforyloitui tyrosiinifosforyloituneena immunoreseptoristimulaation yhteydessä ja että Clnk: n ilmentyminen Jurkat T-soluissa paransi nfat-transkriptiokompleksin (nuclear factors of activated T cells) aktivoitumista (KS.NFATC2, 600490). Cao ym. (1999) totesi, että Clnk on mukana immunoreseptorivälitteisissä signalointitapahtumissa.
usvan/KLNK: n ja erilaisten proteiinityrosiinikinaasien yhteisekspressio ja immunoprecipitaatio rotan syöttösolulinjassa, Goitsuka et al. (2000) osoitti, että sumu/CLNK fosforyloidaan ensisijaisesti Lyn (165120). Mutanttisumun/CLNK: n yliekspressio tukahdutti FC-epsilon R1-välitteisen syöttösolujen degranulaation. Goitsuka ym. (2000) totesi, että MIST/CLNK toimii adapteriproteiinina FC-epsilon R1-liitännäisen signaloinnin jälkeen.
Goitsuka et al. (2001) osoitti, että tyr69 ja tyr96 ovat tyrosiinifosforyloituneita, kun sumu risteytyy B-solun antigeenireseptorin (BCR) kanssa. Koimmunopresipitaatiotutkimukset osoittivat, että sumun N-terminaalinen alue sitoo PLC-gamman SH3-domeenin (PLCG1; 172420). Goitsuka ym. (2001) osoitti, että sumulla on rooli PLC-gamma-välitteisessä BCR-signaloinnissa BLNK-puutteellisissa soluissa, joihin liittyi sumun tyrosiinijäämiä tyr96 ja tyr69. T-solujen aktivoinnissa käytettävän linkkerin, LAT: n (602354), läsnäolo kuitenkin vähentää SUMUTYR96: n ja tyr69: n tarvetta. Goitsuka ym. (2001) totesi, että sumu voi tehdä yhteistyötä LAT: n kanssa BCR-signaloinnissa ja että tämä signalointi edellyttää sumun N-terminaalista proliinipitoista aluetta, joka myös välitti sumun ja LAT: n lokalisoinnin glykolipidillä rikastettuun mikrodomaaniin (GEM).
Eläinmalli
Utting et al. (2004) tuottanut hiiriä puuttuu Clnk. He osoittivat, että Clnk-null-hiirillä oli normaalit T-solujen, syöttösolujen ja NK-solujen toiminnot, ja päättelivät, että Clnk ei ole välttämätön normaaleille immuunitoiminnoille.