julkaistuissa kuvauksissa ihmisen sisäkorvan akveduktin muodosta, koosta ja avoimuudesta on suurta vaihtelua. Tämän paperin ensimmäinen osa kuvaa normaalin ihmisen sisäkorvan akveduktin anatomiaa 101 ohimoluun tutkimuksen perusteella. Tutkimuksessa tutkittiin yhdeksäntoista luuta, jotka olivat iältään 0-1 vuotta ja noin 10 luuta vuosikymmentä kohti 100 vuoden ikään asti. Akveduktilla havaittiin olevan kallonpäässä suppilomainen aukko, johon ulottui duraalivaippa vaihtelevan matkan päähän. Muu osa akveduktista oli täynnä löyhää sidekudosta, jonka sisällä oli usein keskuslamen. Tutkimuksessa havaittiin neljänlaisia patensseja: Keski-lumen patentti koko akveduktin pituudelta (34%), löyhän sidekudoksen täyttämä lumen (59%), luun tukkeutunut lumen (4%) ja akveduktin tuhoutuminen (3%). Kapeimman osan keskiarvo (±SD) oli 138 (±58) µm, joka tapahtui 200-300 µm etäisyydellä akveduktin sisäkorvan päästä. Iän ja kapeimman läpimitan tai iän ja avoimuusluokan välillä ei ollut korrelaatiota. Tämän paperin toisessa osassa ehdotamme kvantitatiivisia malleja akveduktin funktiolle, joka perustuu duktaalimittojen mittauksiin ja sisäkorvan tunnettuihin akustisiin ominaisuuksiin. Mallianalyysimme viittaavat siihen, että normaaleissa korvissa akvedukti (1) ei pysty tukemaan riittävän suuria nestevirtauksia selittääkseen stapedektomian, (2) suodattaa aivo – selkäydinnesteessä sydämen ja hengityksen aiheuttamia pulsseja ja estää niitä vaikuttamasta sisäkorvan toimintaan, ja (3) sillä on vain vähän vaikutusta äänen normaaliin kuulokielilähetykseen yli 20 Hz: n taajuuksilla. Patologisissa korvissa, kuten niissä, joilla on kuulovamma tai tyypin IV tympanoplastian jälkeen, patentti-akvedukti saattaa vaikuttaa kuuloon Alle 150 Hz: n taajuuksilla.