Washakie, (syntynyt n. 1804, Montana—kuoli 20.helmikuuta 1900, Fort Washakie, Wyoming, Yhdysvallat), Shoshone chief, joka toimi valkoisten uudisasukkaiden ystävänä ja osoitti samalla valtavaa kyvykkyyttä soturina kansansa heimovihollisia vastaan.
Umatilla-isän ja Shoshoni-äidin poika Washakie lähti nuorena Umatillasta liittyäkseen äitinsä heimoon. 1840-luvulle tultaessa hän oli Wyoming Shoshonen itäisen yhtyeen (jota joskus kutsutaan Washakien yhtyeeksi) päällikkö.
vaikka Washakie oli melko turhamainen—hän rakasti olla taidokkaiden seremonioiden keskus—hän oli ystävällinen ja antelias hallitsemansa shoshonin alueen läpi kulkeville valkoisille. Hän avusti kansansa kanssa siirtolaisia vaarallisten jokien ylittämisessä ja harhailevien eläinten takaisin saamisessa. Yhdeksän tuhatta kiitollista uudisasukasta allekirjoitti kerran asiakirjan, jossa he kiittivät Washakieta ja hänen Shoshone-yhtyettään esimerkillisestä kohtelusta. Silloinkin kun valkoisille kuulunut karja tuhosi hänen kansansa juuriston ja paimennusalueet, Washakie piti huolen siitä, ettei väkivaltaisia jälkiseurauksia tapahtunut.
syksyllä 1862 Washakie ei kuitenkaan kyennyt estämään suurta joukkoa seuraajiaan liittymästä Bannockeihin hyökkäämään ja ryöstelemään valkoisten asutuskeskuksia. Hän otti yhtyeensä uskolliset jäsenet mukaansa Fort Bridgeriin Wyomingiin ja palasi sitten henkiin jääneiden Shoshone-vihollisten joukkoon, kun Bannockit murskattiin Bear Riverissä 29.tammikuuta 1863.
Washakie toimi sekä shoshonien että Bannockkien edustajana vuoden 1868 Fort Bridgerin neuvotteluissa. Neuvottelujen tuloksena Washakien väki luovutti itäisen Utahin ja eteläisen Wyomingin Green River Valleyn antaakseen Reittioikeuden Union Pacific Railroadille. Siouxien sodan aikana vuonna 1876 Washakie lähetti monia sotureitaan taistelemaan Yhdysvaltain hallituksen joukkojen rinnalla shoshonien perinteisiä vihollisia vastaan. Hän itse toimi usein tiedustelijana Yhdysvaltain aikana. Armeijan sotaretket Cheyennejä, Siouxeja, Arapahoja, Uteja ja muita Yhdysvalloille vihamielisiä heimoja vastaan.
Washakie vietti viimeiset vuotensa shoshonien reservaatissa, jossa hän jatkoi hallitsemista absoluuttisena diktaattorina. Kun nuoremmat kokelaat yrittivät syrjäyttää hänet, 70-vuotias päällikkö katosi kahdeksi kuukaudeksi. Sitten, juuri kun heimoneuvosto kokoontui valitsemaan uutta johtajaa, in strode Washakie kuusi päänahkaa kerättynä todisteena hänen heikentymättömästä kyvystään.