on yleisesti hyväksytty, että Charlotte Masonin muodolliset oppitunnit alkavat vasta kuusivuotiaana, ja että Charlotte Masonin lastentarhaa ei todellakaan ole olemassa. Näen usein lauseen ”Charlotte Mason ei hyväksynyt lastentarhaa” vastauksena uuden kotiopetuksen äidin huolestuneeseen kysymykseen siitä, mitä tehdä viisivuotiaan lapsensa kanssa. Mutta luettuani paljon kotikasvatusta en ollut vakuuttunut. Vastustiko Charlotte Mason lastentarhaa? Sopisiko Charlotte Masonin lastentarha, vaikka yrittäisi noudattaa hänen periaatteitaan? Ja jos on, miltä se näyttäisi?
- lastentarhan historia
- päiväkodit
- Charlotte Mason ja Kindergarten
- lastentarhan periaatteet
- liike
- myönteisten roolimallien tarjoaminen
- keksintö ja luovuus
- tarinoita kerrottu ja luettu
- uskonnollinen koulutus tarinoiden kautta
- aika ikätovereiden kanssa
- Laulut ja Laulut
- Luonnontuntemus
- Lemmikkien hoitaminen
- Lisäalueet
- oma Charlotte Mason Kindergarten
lastentarhan historia
nykyinen lastentarha on tunnetusti kaukainen sukulainen alkuperäiselle lastentarhalle, jonka perusti Friedrich Froebel vuonna 1837. Hän oli ensimmäinen ihminen, joka huomasi, että lapsen aivot kehittyvät nopeasti nollasta kolmeen ikävuoteen. Hän perusti lastentarhoja, joissa keskityttiin lapsen tarpeeseen leikkiä, sallittiin lasten viettää paljon aikaa ulkona, laulaa lauluja ja kehittyä sosiaalisesti. Nämä asiat perustuivat olennaiseen periaatteeseen, jota lasten on noudatettava. In a Parents Review article by Rev. William Burnet, M. A, he described a kindergarten school that he visited:
näytti siltä, että kaikki tehtiin lasten fyysisen, henkisen ja moraalisen hyvinvoinnin edistämiseksi ja heidän liittämisekseen opettajiinsa ja toisiinsa. Kokonaisuutena tämä oli ihanteellinen päiväkoti.”Osa 12, 1901, sivut 953-957
tämä koulu, jossa leikit, Laulut ja piirtäminen voittivat lukemisen, kirjoittamisen ja ”’rithmeticin”, keskittyi pikemminkin lapsen terveeseen kehitykseen kuin tiettyihin oppimistuloksiin. Kirjoituksessaan pastori Burnet kuvaili lastentarhoja, joissa hän kävi, joissa froebelin periaatteita ei noudatettu yhtä tarkasti. Jo Charlotte Masonin aikana lastentarha oli alkanut velloa alkuperäisestä käsityksestään.
päiväkodit
nyt, kun kuulemme sanan ”päiväkoti”, ymmärrämme sen luokkatasona. Se tulee ennen ensimmäistä luokkaa, käykö lapsi kivikoulua, kotikoulua tai vaikka verkkokoulua. Aiemmin sana ”lastentarha” viittasi varsinaiseen kouluun. Nämä ”lasten puutarhat” sisälsivät korkeasti koulutettuja opettajia ja ei-akateemista, mutta jäsenneltyä toimintaa.
Charlotte Mason ja Kindergarten
vaikka Charlotte Mason ei pitänyt tarpeellisena lähettää lapsia Lastentarhakouluihin, hän uskoi, että äiti teki parhaan ”lastentarhanopettajan” (lastentarhanopettaja.)
tuskin tässä on tarpeen keskustella päiväkodin ansioista. Tällaisen koulun menestys vaatii opettajalta harvinaisia ominaisuuksia–korkeakulttuuria, jonkin verran tietoa psykologiasta ja kasvatustaidosta; voimakasta myötätuntoa lapsia kohtaan, paljon tahdikkuutta, paljon tervettä järkeä, paljon yhteistä tietoa, paljon ’luonnon iloisuutta’ ja paljon hallitsevaa voimaa; – sanalla sanoen Lastentarhamenetelmä on hienosti keksitty saattamaan lapsi sopusointuun ylivertaisen älykkyyden kanssa….Jos päiväkodin menetelmän ydin on henkilökohtainen vaikutus, eräänlainen hengellinen Mesmerismi, siitä seuraa, että äiti on luonnollisesti paras Lastentarhalainen; sillä kuka niin todennäköisesti kuin hän on tarpeellinen tahdikkuus, sympatia, maalaisjärki, kulttuuri?”Kotikasvatus, sivu 178
ehkä juuri tämä päiväkoti on se tärkeä kasvatuskäsitys, joka meillä on tähän asti ollut.”Vanhemmat ja lapset, sivu 30
ja vaikka hän ei suositellut yrittämään monistaa organisoitua lastentarhakoulua kotona, hän sanoi, että periaatteet kannattaa opetella ja treenata itse.
vaikka jokaisen äidin pitäisi olla Lastentarhalainen, Froebelin tarkoittamassa merkityksessä, siitä ei seuraa, että jokaisen päiväkodin pitäisi olla säännöllisesti järjestetty päiväkoti. Päiväkodin koneisto ei todellakaan ole muuta kuin Laite, jolla varmistetaan tiettyjen kasvatusperiaatteiden toteuttaminen, ja jotkin niistä on äidin tehtävä päästä eteenpäin ja toimia Froebelin menetelmien–tai hänen omien menetelmiensä-mukaan.
sen sijaan, että jättäisimme päiväkodin täysin huomiotta sanomalla, ettei Charlotte Mason hyväksynyt, meillä on tehtävä. Meidän, äitien, täytyy ymmärtää Froebelin periaatteet tai keksiä omat vakaumuksemme. Lyhyesti, vastatakseni kysymykseen, jonka alun perin esitin, en usko, että Charlotte Mason vastusti lastentarhaa.
lastentarhan periaatteet
Froebelin kirjeitä päiväkodista voi lukea julkisuudesta, mutta rehellisesti, kuten kirjan keulakuvassa todetaan, hän ei osannut käyttää sanoja. Kirjaimet ovat hieman kömpelöitä ja vaikeasti tulkittavia. Mutta onneksi Pneu: n artikkelissa hahmoteltiin froebelin päiväkodin periaatteet, joita kannattaa käyttää kodeissamme (älä kuitenkaan unohda tehdä omia läksyjäsi!) Näet Elinor a Welldonin koko artikkelin Ambleside Online-sivustolla.
olen tässä nopeasti hahmotellut näitä periaatteita. On mielenkiintoista, että on olemassa joitakin uusia ideoita, sen lisäksi, mitä Charlotte Mason suositteli alkuvuosina kotikasvatuksessa.
liike
pienten lasten huomattavin piirre on heidän rakkautensa liikkeeseen, heidän lakkaamaton levottomuutensa, joka näkyy pienten raajojen jatkuvassa toiminnassa sekä itkuissa ja hymyissä… Froebel kertoo meille, miten voimme tulkita nämä pikkulasten ”lausahdukset” oikein ja tehdä niistä paitsi itsellemme hyödyksi, myös keinon herättää lapsissa se levollisen onnen tunne, joka liittyy uusien voimien löytämiseen.”Parents’ Review, Volume 1, 1890/1891, pg. 26
myönteisten roolimallien tarjoaminen
näiden meidän, jotka olemme tarkkailleet pikkulapsia tarkasti, on täytynyt hämmästyä heidän ”matkimisvoimastaan”; he ovat innokkaita yrittämään tehdä itse kaiken, minkä he näkevät tehdyksi; juuri tämä halu jäljitellä saa vauvan ponnistelemaan kävelläkseen ja puhuakseen; koko päivän lapsi yrittää toistaa sitä, mitä se näkee muiden tekevän. Jumala on antanut tämän jäljittelyvoiman lapselle keinona kehittää itseään, vahvistaa tahdonvoimaa ja kykyä yleensä ja kutsua esiin lapsen luonnon moraalista puolta; mutta täällä, kuten muuallakin luonnossa, paha ja hyvä ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa; lapsi ei jäljittele ainoastaan näkemäänsä hyvää, vaan myös pahaa. Froebel näki tämän, ja kehotti äitejä ja muita, joille pienten lasten hoito kuuluu, aina muistamaan, että, mitä he itse ovat, että, enemmän tai vähemmän, heidän huostassaan olevista lapsista tulee.”Sama
keksintö ja luovuus
kun lapsi kasvaa, sen halu jäljitellä korvautuu jossain määrin kaipauksella keksiä ja saada alkunsa; pienokainen ei enää tyydy seuraamaan sokeasti, mitä muut tekevät; ei, se haluaa vuorostaan tehdä, että muut voivat seurata….meidän on varottava antamasta heille hyviä leluja-leluja, jotka tuovat esiin heidän kekseliäisyytensä, ja ei liian ylenpalttista tarjontaa näistä. Ja enemmän, meidän on opetettava lapsillemme pelejä, joissa annetaan tilaa näyttää alkuperäisen ajatuksen, kekseliäs itse toimintaa. Tämä on mitä päiväkodin pelit tekevät, ja siksi ne ovat niin ansaitusti suosittuja pienten lasten kanssa.”Sama
tarinoita kerrottu ja luettu
toinen lapsiluonnon piirre on rakkaus tarinoihin. On lähes mahdotonta kuvitella lasta, joka ei rakasta tarinoita, erityisesti satuja ja tarinoita eläinten elämästä. Se, että näin on, johtuu kaikkien lasten aktiivisesta mielikuvituksesta; heidän mielensä ei ole koskaan joutilas, ja jollei lapselle anneta oikeaa ravintoa hyvien kertomusten, kertomusten tai lukemisen muodossa ja jollei siihen yleensä herätä kiinnostusta luonnossa, niin lapsi tyydyttää mielikuvituksensa väärin, ja perustus monille moraalisille vaikeuksille voidaan laskea.”Sama
uskonnollinen koulutus tarinoiden kautta
…uskonnolliset vaikutelmat tehdään ensi kerran varhaisvuosina; nyt sydän on avoin ja valmis kääntymään Jumalan puoleen ja juomaan totuuden ja vanhurskaan menettelyn, puhtauden ja rakkauden opetuksista; ja tarinat ovat tärkein keino edistää tätä koulutuksen osa-aluetta.”Sama
aika ikätovereiden kanssa
oman ikäisten lasten seura antaa lapselle juuri sen mahdollisuuden, jota hän tarvitsee pannakseen täytäntöön kertomuksista ja äitinsä tai hoitajansa kanssa käydyistä keskusteluista saamansa opit. On lähes mahdotonta tehdä yksinäisestä lapsesta epäitsekäs, tyytyväinen, totinen ja puhdas, mutta antaa hänelle tovereita, ja lapsi näkee tekojensa vaikutuksen leikkitovereihinsa ja oppii tekemään oikein heidän tähtensä.”Sama
Laulut ja Laulut
taas on lapsille yhtä luontevaa laulaa kuin linnuille velloa ja nuorille karitsoille gambolia (ilonpitoa). Froebel näki tämän ja kehotti äitejä laulamaan lastensa kanssa.”Sama
Luonnontuntemus
toinen vanhempien Kertausartikkeli kertoo luonnon merkityksestä alkuvuosina:
lapsi on varhaisvuosistaan johdatettava yhteyteen luonnon kanssa. ”Jokainen kosketus häneen kohottaa, vahvistaa ja puhdistaa. Juuri tästä syystä luonto, kuten jalot, suurisydämiset miehet, voittaa meidät hänen luokseen.”Kävelyretkiä ja retkiä maalle Froebel pitääkin välttämättömänä opetusvälineenä ensimmäisellä kouluajalla.”A. P, Osa 3, 1892/1893, s. 657-665
Lemmikkien hoitaminen
edellä mainitussa artikkelissa nostetaan esille myös lemmikkien omistaminen tärkeänä osana lapsen kehitystä.
on myös tärkeää, että lapsilla on lemmikkejä ja että eläinten luonne selvitetään heille.”Sama
Lisäalueet
vaikka ei ole Ms. Welldonin artikkelista, mielestäni on tärkeää mainita, että on olemassa muita alueita, joihin Charlotte Mason suositteli keskittymistä alkuvuosina. Lapsen johdon seuraaminen lukemis – ja matematiikan opetuksessa on hyvin hänen menetelmänsä mukaista. Meidän ei tarvitse tukahduttaa lapsen halua oppia näitä asioita välttääksemme muodollisia oppitunteja. Voit lukea lisää Charlotte Masonin suosituksista alkuvuosille täydellisestä Charlotte Mason esikoulu-Oppaastani.
oma Charlotte Mason Kindergarten
Charlotte Mason Kindergarten kotona ei tarvitse olla täynnä intensiivistä oppimista ja muodollisia oppitunteja. Voimme tarkoituksellisesti tarjota kokemuksia, jotka hiovat lastemme hienoja ja törkeitä motorisia taitoja, havainnointitaitoja ja luonnollista rakkautta tarinoihin. Voimme valita kauniita kirjoja, joista koko perhe nauttii yhdessä, ja laulaa virsiä yhdessä. Ei tarvitse pelätä sanaa ”lastentarha.”