äskettäin päivitetyt ohjeet American Society of Clinical Oncology (ASCO) on the prevention and management of chemotherapy-induced peripheral neuropatia (CIPN) in adult survivers of cancer toimitti yksityiskohtaisen katsauksen oksaliplatiinin aiheuttaman cipn: n oireiden eroista verrattuna paklitakselin aiheuttamaan cipn: ään, ja osoitti myös, että näyttöön perustuvien interventioiden puute tämän eräiden sytotoksisten hoitojen haittavaikutuksen ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi on ollut vähäistä. Nämä ohjeet julkaistiin Journal of Clinical Oncology-lehdessä.
solunsalpaajahoidon aiheuttamaan neuropatiaan on liittynyt syöpäpotilaiden elämänlaatuhäiriöitä sekä solunsalpaajahoidon aikana että sen jälkeen, ja se voi myös johtaa syöpähoidon varhaiseen keskeyttämiseen, mistä on haitallisia kliinisiä seurauksia.
vaikka SIPN: ää on raportoitu esiintyvän useiden sytotoksisten lääkkeiden ja lääkeaineryhmien, kuten taksaanien, platinumien, vinka-alkaloidien, eribuliinin, epotilonien ja bortetsomibin, antamisen jälkeen, platinavalmisteeseen oksaliplatiiniin ja taksaaniin paklitakseliin liittyvän akuutin ja kroonisen neuropatian kliiniset oireet on kuvattu tarkemmin.
erityisesti akuutin neuropatian vaikeusaste on tyypillisesti vaikeimmillaan 2-3 päivän kuluttua jokaisen oksaliplatiini-tai paklitakseliannoksen antamisesta. Akuutin oksaliplatiiniin liittyvän neuropatian ominaispiirteisiin kuuluvat kuitenkin usein kylmäherkkyys ja kurkkuvaivat, jotka ovat voimakkaampia toisen/myöhemmän annoksen yhteydessä ensimmäiseen annokseen verrattuna. Paklitakseliin liittyvään akuuttiin neuropatiaan sen sijaan liittyy todennäköisemmin kipuoireyhtymä, jolla on tynkä – /lonkkajakauma eikä se pahene myöhemmillä annoksilla.
Jatka lukemista
sekä oksaliplatiini että paklitakseli liittyvät krooniseen sensoriseen neuropatiaan, jolle on ominaista tunnottomuus, pistely ja kipu, ja oksaliplatiinia saavilla potilailla vaikutukset ovat todennäköisempiä yläraajoihin ja alaraajoihin yleisempiä paklitakselia saavilla potilailla. Vaikka molempien lääkkeiden aiheuttamat krooniset neuropatiat yleensä paranevat ajan myötä, krooninen oksaliplatiiniin liittyvä CIPN yleensä pahenee 2-3 kuukautta hoidon lopettamisen jälkeen ja paranee sitten vähitellen, kun taas krooniseen paklitakseliin liittyvään cipn: ään liittyy asteittainen paraneminen sytotoksisen hoidon päätyttyä. Jompaankumpaan lääkkeeseen liittyvä krooninen CIPN voi kuitenkin joillakin potilailla jatkua vuosia.
julkaistuaan systemaattisen kirjallisuuskatsauksen, jossa keskityttiin suuntaviivojen edellisen version julkaisemisen jälkeen julkaistuihin tutkimuksiin, lautakunta totesi, että useita toimenpiteitä, jotka vaikuttivat lupaavilta, kun näiden ohjeiden edellinen versio julkaistiin, ei enää voitu tukea.
esimerkiksi uuden näytön perusteella venlafaksiinia ei enää suositella CIPN: n ehkäisyyn, eikä trisyklisiä masennuslääkkeitä ja gabapentinoideja pidetä järkevänä kokeilla hoidettaessa vakiintunutta cipn: ää kliinisen tutkimuksen ulkopuolella.
suuntaviivoja käsittelevän paneelin keskeiset suositukset CIPN: n ehkäisemisestä olivat seuraavat::
- ennen solunsalpaajahoitoa lääkärin tulee arvioida cipn-hoitoon liittyvien sytotoksisten aineiden riskit ja hyödyt neuropopiaa sairastaville potilaille ja potilaille, joilla on neuropatialle altistava sairaus, kuten diabetes.
- korkean näytön perusteella annettiin vahva suositus asetyyli-L-karnitiinin käyttöä vastaan.
- lisätutkimuksia tarvitaan akupunktion, kylmähoidon, kompressiohoidon, liikuntahoidon ja gangliosidimonosiaalihapon (GM-1) riskien ja hyötyjen arvioimiseksi, ennen kuin voidaan antaa suosituksia niiden käytön puolesta tai sitä vastaan tässä tilanteessa.
vakiintuneen CIPN-hoidon osalta annettiin seuraavat suositukset:
- kliinikon ja potilaan välisissä keskusteluissa tulisi ottaa huomioon cipn: ään liittyvän sytotoksisen aineen annoksen pienentämisen riskit ja hyödyt sekä tällaisen sytotoksisen hoidon antamisen tai lopettamisen viivästyminen.
- keskitasoisen näytön perusteella duloksetiinin vahvuutta on suositeltu potilailla, joilla on kivulias CIPN-infektio.
- useita interventioita, kuten akupunktio, trisykliset masennuslääkkeet, gabapentiini/pregabaliini, suun kautta otettavat kannabinoidit ja sekoittajahoito, johon liittyy elektroanalgesialaitteen käyttö, katsottiin asianmukaiseksi vain kliinisessä tutkimuksessa.
suuntaviivoja käsittelevä paneeli korosti, että vakiintuneen CIPN: n ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi tarvitaan parempia toimenpiteitä.