kriitikot väittävät, että Kiinan kansantasavallasta on tullut uuskolonialistinen valta. Vaikka sillä ei ole sellaisia siirtokuntia, joita keisarilliset vallat ovat käyttäneet herroina, sen sanotaan käyttäytyvän yhtenä niistä. Niinpä esimerkiksi Kiina-tutkija Jean-Marc F. Blanchard sanoo, että ”Kiinan suhteet moniin maihin nykyään muistuttavat läheisesti Euroopan siirtomaavaltojen suhteita Afrikan ja Lähi-idän maihin 1800-ja 1900-luvuilla. Näemme muun muassa, kuinka maat vaihtavat alkutuotteitaan Kiinalaisteollisuuteen; Kiina hallitsee paikallista taloutta; maat velkaantuvat raskaasti Kiinalle; Kiina painostaa enemmän paikallista poliittista, kulttuurista ja turvallisuusdynamiikkaa; ja ulkomailla asuvat kiinalaiset asuvat omissa ulkomaisissa erillisalueissaan.'”Vaikka Blanchard lisää omassa analyysissään tähän kerrontaan vivahteikkuutta, monet tutkijat näyttävät pitävän sitä yleisenä viisautena.
Pekingin uutta ylikansallista infrastruktuuria, kuten putkia ja valtateitä, pidetään aloitteina, joilla pyritään lähettämään lisää resursseja Kiinaan. Näiden hankkeiden kerrotaan kuluttavan loppuun kansalliset rahastot. Lisäksi Kiinalaiset hankkeet ja investoinnit vetävät puoleensa vain vähän paikallisia tavarantoimittajia ja yhteistyökumppaneita ja edistävät vain vähän työpaikkojen luomista, osittain siksi, että niissä työskentelee paljon kiinalaisia työntekijöitä. Lopuksi Kiinan sanotaan aiheuttavan enemmän haittaa kuin hyötyä isäntämaille, koska sen halvat tuotteet tuhoavat paikallista teollisuutta.
Afrikkaa kuvataan Kiinan uuden maailmanlaajuisen hyväksikäyttövietin suurimpana uhrina. Kiinan sanotaan tukevan omaa teollisuuttaan louhimalla raaka-aineita, kuten mineraaleja, fossiilisia polttoaineita ja maataloushyödykkeitä, kaikkialta maailmasta, ja sen pääkohteena on Afrikka. Kiina on” läsnä ” 39 Afrikan maassa ja maanosan suurin kauppakumppani. Kiinan kymmenien miljardien dollarien sijoitukset ja lainat otetaan auliisti vastaan rahapulassa olevissa Afrikan valtioissa, vaikka niihin onkin liittynyt monia ehtoja.
Kiinan kerrotaan laskevan lainoja, jotta maat olisivat kiitollisuudenvelassa it: lle; ne on maksettava joko taloudellisilla myönnytyksillä, poliittisella tuella tai näiden yhdistelmällä. Vaikka kahdenvälinen kauppa usein kasvaa tällaisten kauppojen seurauksena, arvostelijat ovat sitä mieltä, että kauppa on vinoutunut voimakkaasti Kiinan eduksi, mikä antaa Kiinalle mahdollisuuden saada resursseja samalla, kun ”tuodaan halpoja lopputuotteita, joiden laatu on kyseenalainen ja jotka heikentävät paikallisia valmistajia.”
esimerkiksi Sambiassa kerrotaan Kiinan sijoittaneen kuparikaivoksiin. Se ”siirsi maahan miehiä ja koneita ja korvasi Sambian kiinalaisilla työntekijöillä”, mikä johti maan työttömyyden kasvuun. Lisäksi kiinalaisyhtiöt ovat laiminlyöneet turvallisuusmääräyksiä ja kieltäneet paikallisilta kaivosmiehiltä pääsyn perussuojavarusteisiin.
Nautitko tästä artikkelista? Klikkaa tästä tilataksesi täydet käyttöoikeudet. Vain 5 dollaria kuussa.
Afrikan johtajien kerrotaan poikkeavan muiden alueiden johtajista siinä, että he ”ovat haluttomia – tai kykenemättömiä – puskemaan takaisin” Kiinaa vastaan. ”Vuoden 2018 Kiinan ja Afrikan Yhteistyöfoorumissa (FOCAC) Afrikan johtajat hukuttivat Kiinan ylistykseen erehtymättömän merkkinä siitä, kuinka korvaamattomaksi Keskivaltakunta on tullut heille, toisin kuin Yhdistyneet kansakunnat, Yhdysvallat ja Euroopan unioni.”
kaikki tämä kritiikki pelaa hyvin Yhdysvaltain ja Kiinan välisen kylmän sodan kiihtyessä. Jos ei kuitenkaan joudu näiden kahden vallan keskinäiseen syyttelyyn, huomautetaan, että toisin kuin ihmisoikeusloukkaussyytteet, uuskolonialismia koskevat syytteet saattavat olla liioiteltuja.
monet Kiinan rahoittamat infrastruktuurihankkeet, olivatpa ne sitten sähkönjakelulinjoja, valtateitä tai rautateitä, ”helpottavat tavaroiden, palvelujen ja kansojen sisäistä vaihtoa. Muissa hankkeissa maat integroidaan maailmanlaajuisiin tuotantoverkkoihin tai alueellisiin yhteysjärjestelmiin. … Kiinan rakentamat Lentokentät, satamat ja erityistalousalueet (SEZs) ovat ”kaksikäyttöisiä” siinä mielessä, että sen, mitä menee sisään ja ulos, ei tarvitse olla vain Kiinasta tai Kiinasta. … Kiina ei pakota maita hyväksymään huonoja hankkeita tai ottamaan velkaa painostuksen tai petoksen kautta hankkeen elinkelpoisuudesta. Julkisesti saatavilla olevien todisteiden perusteella Kiina ei myöskään jaa ”halpaa oopiumia” edullisten lainojen muodossa saadakseen maat niin sanottuun velkaloukkuun.”
Deborah Bräutigam Johns Hopkinsin yliopistosta kirjoittaa, että ” urveyt, jotka työllistävät kiinalaisia hankkeita Afrikassa, huomaavat toistuvasti, että kolme neljäsosaa tai enemmän työntekijöistä on itse asiassa paikallisia.”Hän ja hänen kollegansa Johns Hopkinsissa ja Bostonin yliopistossa alkoivat seurata Kiinan myöntämiä lainoja vuonna 2000. ”Afrikassa todettiin, että Kiina oli lainannut ainakin 95,5 miljardia dollaria vuosina 2000-2015. Se on paljon velkaa. Tietokannassa olevat Kiinan lainat olivat kuitenkin yleisesti ottaen hyödyllinen palvelus: Afrikan vakavan infrastruktuurivajeen rahoittaminen. Mantereella, jossa yli 600 miljoonalla afrikkalaisella ei ole pääsyä sähköön, 40 prosenttia Kiinan lainoista maksetaan sähköntuotantoon ja-siirtoon. Toiset 30 prosenttia käytettiin Afrikan rapistuvan liikenneinfrastruktuurin nykyaikaistamiseen. … Tarinat laajamittaisesta maanhankinnasta ja kiinalaisten talonpoikien kuljettamisesta Afrikkaan kasvattamaan ruokaa Kiinalle osoittautuivat lähinnä myyteiksi.”
paras tapa hillitä Kiinan sopimatonta vaikutusvaltaa on, että Länsi tarjoaa investointeja, luottoja ja apua paremmilla ehdoilla kuin Kiina tarjoaa. Tämä ei tapahdu eri syistä, jolloin monet valtiot voivat valita, hyväksyvätkö kiinalaiset tarjoukset käytettävissä olevilla ehdoilla-tai eivät saa niitä. Sen lisäksi, että hyödykkeiden ja maataloustuotteiden vienti Kiinaan hyödyttää maita Australiasta Namibiaan Kazakstaniin, Kiina on usein näiden tuotteiden ainoa markkina-alue. Ja Kiinan suuri kysyntä tarkoittaa sitä, että sen tuomat luonnonvarat myydään aiempaa korkeampaan hintaan. Kiina auttaa myös näitä maita teollistumaan ja kehittämään fyysisiä, teknologisia ja voimainfrastruktuurejaan, jotka kaikki hyödyttävät sekä Kiinaa että muita mukana olevia maita.
maanteillä, rautateillä, putkilla ja satamissa, joita Kiina auttaa monissa maissa rakentamaan osana uutta Silkkitietään, ei ole tarkastuspisteitä, jotka estäisivät pääsyn maahan kansallisuuden mukaan. Ne helpottavat kaupankäyntiä Kiinan kanssa, mutta ne helpottavat myös kaupankäyntiä muiden maiden kanssa, myös länsimaiden kanssa. Lisäksi paljon kritisoitua Silkkitietä on kuvaillut Wall Street Journal, Ei Kiinan nousua keventävä julkaisu, artikkelissaan ”Kiinan keisarillinen ylireagointi” – ” huonosti määriteltynä, hirvittävän huonosti hoidettuna ja näkyvästi epäonnistuneena.”
monet Kiinalaisyhtiöitä vastaan esitetyt syytteet kohdistuvat myös amerikkalaisiin ja muihin länsimaisiin yhtiöihin. Niinpä Niken, Applen ja Walmartin on kerrottu pyörittävän kehitysmaissa hikipajoja, joissa työolot ovat turvattomat, työntekijöille maksetaan vähän palkkaa ja lapsia työllistetään. Länsimaiset hallitukset vaativat myös, että niiden myöntämät luotot käytetään niiden yritysten tuotteiden ostamiseen monien muiden myönnytysten ohella. Suurin ero on siinä, että Kiinasta saatavilla olevat tuet, luotot ja investoinnit ovat nykyään paljon suurempia kuin lännestä saatavat tuet.
maailman Terveyskokouksen kokouksessa vuonna 2018, Yhdysvalloissa. viranomaiset käyttivät uhkauksia kaupan estämisestä ja keskeisen sotilaallisen avun poistamisesta painostaakseen ecuadorilaisia kollegoitaan suostumaan siihen, ettei imetykseen liittyvää päätöslauselmaa esitetä. Kiirehtiessään hankkimaan uuden tukijan päätöslauselman edistämiseksi terveydenhuollon puolestapuhujat havaitsivat, että” ainakin tusina maata, useimmat niistä Afrikan ja Latinalaisen Amerikan köyhiä maita, perääntyi vedoten kostotoimien pelkoon ” Yhdysvaltain taholta.tämä kiusaaminen ei ole varattu pienille ja/tai köyhille maille. Kun Iso-Britannia. Käänteinen kurssi päätöksestään sallia Huawei tarjota laitteita ja palveluja sen julkisen 5G-verkon, hallituksen virkamiehet yksityisesti kertoi Huawei johtajat, että uusi kielto johtui osittain ”geopoliittiset” tekijät, erityisesti paine Trumpin hallinnon.
jos Yhdysvaltain vaalien jälkeen Yhdysvaltain ja Kiinan suhteita tarkastellaan uudelleen vähemmän kiivaissa puitteissa, on erityisen harkinnan arvoista kolme ehdotusta: (1) on paljon tilaa asettaa normeja ja normeja kaikille kansoille, jotka myöntävät luottoja muille hädässä oleville kansoille. 2) Kiinaa vastaan ihmisoikeuksien merkittävänä rikkojana esitetyt syytökset, kuten miljoonan Uiguurin vangitseminen, Hongkongin sortaminen ja autoritaarisuuden lisääntyminen kotimaassa, on otettu hyvin vastaan. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että Kiinan talouskehityksen ajautuminen ulkomaille olisi välttämättä tuomittavaa. Niitä on arvioitava itse, ja kuten edellisessä keskustelussa on esitetty, ne voivat kaiken kaikkiaan olla varsin rakentavia. 3) avun, luottojen ja sijoitusten antaminen hädässä oleville valtioille paremmilla ehdoilla kuin mitä Kiina tarjoaa, on paras tapa vastustaa Kiinan asiatonta vaikutusvaltaa sen sijaan, että se vain arvostelisi Kiinan tapoja.
lyhyesti sanottuna meidän ei pitäisi lähestyä Kiinaa kaksinaismoralistisesti, joko ystävinä tai vihollisina, vaan meidän pitäisi jatkaa ihmisoikeuksien ja demokratian edistämistä, hillitä aggressioita siellä, missä kohtaamme niitä, ja kilpailla auttaaksemme kehitysmaita sen sijaan, että yrittäisimme estää Kiinaa ja antaa vain vähän omaa apuamme.
Nautitko tästä artikkelista? Klikkaa tästä tilataksesi täydet käyttöoikeudet. Vain 5 dollaria kuussa.
Amitai Etzioni on yliopiston professori ja kansainvälisten asioiden professori George Washingtonin yliopistossa. Hän on kirjoittanut muun muassa sodan välttäminen Kiinan kanssa ja isänmaallisuuden palauttaminen.