Nemon suosion löytäminen johtaa klovnikalan näpistelyyn isolta Valliriutalta, mutta kasvattaja toivoo muutosta siihen, että

Piileskellään pienessä vajassa Queenslandin keskiosassa on ohjelma, jonka tarkoituksena on estää Nemoa katoamasta isolta Valliriutalta.

avainkohdat:

  • ympäristökeskus perustaa jalostusohjelman klovnikalojen toimittamiseksi lemmikkikauppoihin, koska monet kalat ”varastetaan” riutoilta
  • Nemoa etsivän elokuvan menestyksen jälkeen klovnikaloista on tullut suosittuja kotiakvaariokaloja
  • arviolta 90 prosenttia myytävistä klovnikaloista on otettu riutoilta ympäri maailmaa

Boyne Island Environmental Education Centre on koonnut yhteen joitakin kalasäiliöitä ja käynnistänyt caring for clownfish-hankkeensa, jonka tavoitteena on kestävästi kasvattaa klownfishia myytäväksi lemmikkikauppoihin.

hurmaavasta pikkukalasta on tullut akvaariosuosikki sen jälkeen, kun Disneyn Finding Nemo julkaistiin vuonna 2003, mutta Boyne Islandin Ympäristökasvatuskeskuksen rehtori Mikael Gabriel sanoi sen suosion johtaneen vakavaan huoleen pellokalamäärien vähenemisestä luonnossa.

”monet ihmiset halusivat kerätä klovnikaloja akvaarioihinsa ja valitettavasti ainoa tapa kerätä ne oli näpistää ne riutalta”, Gabriel sanoi.

Boyne Islandin Ympäristökasvatuskeskuksen Mikael Gabrielin mukaan luonnossa esiintyvien klovnikalojen määrä on vähenemässä.(ABC Capricornia: Karyn Wilson)

Keskuksen taustalla oli Flindersin yliopiston vetämä Saving Nemo-ohjelma, jossa laskettiin, että yli miljoona klovnikalojen heimoon kuuluvaa kalaa kerättiin luonnosta vuosittain.

”noin 90 prosenttia akvaariokaloista varastetaan riutalta ympäri maailmaa, ja kun Iso valliriutta on ovellamme, on selvää, että valtava määrä kaloja otetaan paikallisesta riutastamme”, Gabriel sanoi.

”koska useammat harrastajat haluavat saada näitä kauniita kaloja riuttasysteemeihinsä kotiin, nuo määrät varsinaisessa riutassa vähenevät melko nopeasti.”

hoitavan Klovnikalavajan sisällä

vajaan kävellessä kuulee ensimmäisenä ilmakuplien syntyvän, kun Ilmansuodattimet huoltavat noin kahdeksaa säiliötä, joiden suurin säiliö on pystytetty simuloimaan riuttaympäristöä.

Gabriel nostaa esiin muutamia hyvin tuttuja tähtiä Finding Nemo-elokuvasta.

klovnikalapariskunta tekee kodin Boyne Islandin Ympäristökasvatuskeskuksessa Queenslandin keskiosassa.(ABC Capricornia: Karyn Wilson)

jotta Nemo tuntisi olonsa kotoisaksi, tankissa on myös merivuokko.

”suuressa säiliössä oleva on kuplavuokko ja ne ovat melko yleisiä, joten useimmat kalat viihtyvät siinä ja merivuokko saa mielellään pari katkarapupalaa päivässä mutusteltavaksi”, Gabriel kertoi.

monissa säiliöissä on myös pieni tyhjä kukkaruukku, jossa klovnikala voi hengailla.

laitoksessa on noin 30 klovnikalalajia, ja sen muissa altaissa elää useita värikkäitä lajeja, jotka vaihtelevat mustavalkoisesta kirkkaankeltaiseen.

kalat ovat olleet keskiössä vuoden 2018 puolivälistä lähtien, ja Gabrielin mukaan niiden asettuminen uusiin ympäristöihinsä kesti jonkin aikaa.

” heillä on oltava oikea lämpötila, oikea veden suolapitoisuus tai oikeat parametrit veden kemikaaleista”, Gabriel sanoi.

”koko joukko asioita kokoontuu yhteen varmistaakseen, että niillä on todella onnellinen tila saada lisääntymiskiertonsa.”

asiat alkavat näyttää lupaavilta panssarivaunussa, jossa on kaksi tummaoranssia klovnikalaa.

”tällä hetkellä he ovat pääsemässä siihen pisteeseen, että he käyvät vallattomiksi ja alkavat näyttää näitä kosiskelukäyttäytymisiä, ja toivomme, että sormet ristissä, Emme ole kaukana siitä, että munia tapahtuu.”

kaksi klovnikalaa osoittaa merkkejä ’vallattomuudesta’ Queenslandin keskiosassa sijaitsevassa lisääntymisohjelmassa.(ABC Capricornia: Karyn Wilson)

Mistä tietää, jos klovnikalat ovat tulossa vallaton?

” ne käyttäytyvät hassusti, pesivät pieniin ruukkuihinsa, alkavat poimia reunoilta ja siivota”, Gabriel sanoi.

jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, yhdestä klovnikalaparista voidaan valmistaa lähes tuhannen munan erä.

”kun ne ovat kuoriutuneet, pikku toukkien kypsyminen nuoriksi kaloiksi kestää noin kaksi kuukautta ja tässä vaiheessa saamme paljon hävikkiä”, Gabriel sanoi.

” on kahden viikon jakso, jossa voi kosketella ja mennä. Mutta toivomme, että saamme 50-100 kalaa ja nämä kaverit keskuksessa voivat munia kerran kuukaudessa, joten kun he ovat jalkeilla ja menossa, meidän pitäisi nähdä aika monta nuorta kalaa tulossa.”

kun määrät laskevat, toipuminen voi olla hyvin hidasta

James Cookin yliopiston tutkija Maya Srinivasan tutkii riuttakalojen ekologiaa ja hänen on vaikea kuvitella, miksi ihmiset haluaisivat näpistää kaloja luonnosta.

” meidän ei pitäisi kerätä tällaisia harvinaisia lajeja lainkaan, ja jos teemme niin, meidän on saatava parempaa koulutusta siitä, miten sato korjataan kestävästi, koska jos otetaan kaikki kalat merivuokkosta tai otetaan koko merivuokko riutalta, se on tietenkin täysin kestämätöntä.”

Srinivasan sanoi vuokkokalojen vähenemisen riutalla johtuvan kalastuksen ja vaalenemisen yhdistelmästä. Kuten koralli, merivuokkokin saattoi vaalentaa, jos se lämpeni liikaa.

hän kehui ”Klovnikaloista huolehtimista” ja sanoi, että tällaisten lisääntymistilojen perustaminen tarjoaisi lemmikkikauppoja vaihtoehtona keräilijöiden käytölle.

Boyne Islandin Ympäristökasvatuskeskuksen pienessä vajassa toimii klovnikalojen lisääntymisohjelma.(ABC Capricornia: Karyn Wilson)

varo hämäriä kauppiaita

kunnes keskus alkaa tuottaa hyvän määrän klovnikaloja eläinkaupoille, Gabriel neuvoi kalaharrastajia etsimään hyvämaineisia myyjiä.

”jos menee nettiin ja katselee erilaisia eläinkauppoja, on olemassa joitakin todellisia erikoiskauppoja, jotka saavat suuren osan sadostaan näistä kestävästi tai eettisesti pyydetyistä kaloista riutalta, joten se olisi ensimmäinen soittopiste”, hän sanoi.

Boyne Island Environmental Education Centre käytti myös Caring for Clownfish-projektia opettaakseen paikallisille koululaisille kestävää pyyntiä riutalta.

mutta opiskelijoiden suuri kysymys on ollut: ovatko Nemo ja Dory yrittäneet paeta?

”ei tässä vaiheessa, meillä on kannet päällä, jotta ne eivät katoa ja ne vaikuttavat aika ystävällisiltä”, Gabriel sanoi.

”ne eivät hengaile kovin usein, mutta kaikki kalat viihtyvät melko hyvin keskenään ja teimme ehdottomasti tutkimuksemme varmistaaksemme, etteivät kalat vahingoittuisi tai söisi toisiaan.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.