koska Annasta tuli myöhemmin Espanjan kuningatar, elisabethista tuli samoin avioliiton kautta Ranskan kuningatar. Anna oli paljon onnekkaampi avioliitossaan, kun se tuli nauttia molemminpuolisesta kiintymyksestä hänen ja miehensä/setänsä Filip II: n välillä sekä synnyttää viisi lasta, mutta Elisabeth oli myös hyvin kiintynyt omaan mieheensä Ranskan Kaarle IX: ään. Vaikka Kaarle IX kohteli häntä kunnioittavasti tavassa, jolla hän oli kanssakäymisissä hänen kanssaan, hän piti avoimesti rakastajatarta (jonka kanssa hän myöhemmin siitti pojan), Elisabeth silti rakasti suudella häntä julkisesti ansaiten pilkkaa Ranskan hovista. Ja silti tämäkin avioliitto johti lapseen, mutta valitettavasti Ranskan perimysjärjestyksessä tämä lapsi oli tyttö, joka kuolisi nuorena.
isosisko Annan paremmalla onnella jälkeläisten tuottamisessa koettiin epäonnen isku, kun oli kyse mainittujen jälkeläisten selviytymisestä. Hänen elinaikanaan hän näkisi kahden neljästä pojastaan kuolevan, ja kolmas menehtyvän hänen kuoltuaan (Anna luultavasti kuoli influenssaan Portugalissa miehensä Filip II: n noustua valtaistuimelle siellä). Hänen tyttärensä, sekä keisari Kaarle V: n lapsenlapsi – että lapsenlapsenlapsi, ei myöskään selvinnyt äidistään kauaa. Pikku Maria oli saanut nimensä isoäitinsä mukaan, joka oli myös isän rakas sisar, mutta hänen elämänsä ei ollut läheskään yhtä pitkä kuin leskikeisarinna (Annan kuollessa) Espanjan María.
Anna ja Elisabeth eivät kuitenkaan olleet ainoita tyttäriä Marían ja Maksimilian II: n välillä. Pari saisi vielä neljä tytärtä, joista kaksi olisi nimetty Marían mukaan, mutta jotka eivät selviäisi vauvaiästä, ja yksi nimetty Marían ja Maksimilianin isänpuoleisen tädin (Ferdinand ja Kaarle V: n sisko) eleonorin mukaan. Eleonor kuolisi lähes kaksitoistavuotiaana, jolloin jäljelle jäisi vain Margareeta, joka on oletettavasti nimetty Kaarle V: n tädin ja hänen elämänsä äitihahmon Margareeta itävaltalaisen mukaan. (Myös Ferdinandin täti, mutta hän oli tuskin tuntenut häntä, koska hän oli syntynyt Espanjassa eikä alhaisissa maissa, joissa hän oli kotiopettajatar.)
Margareeta on pojantytär, joka otti eniten Kaarle V: n Habsburg-piirteitä nähtyään ne jo liioiteltuina ulkonäössään, kuten ne olisivat hänen veljenpoikansa (Anna ja Filip II: n poika) Filipin jälkeläisissä. María otti tyttärensä Margareetan mukaansa Espanjaan, kun tämä halusi jäädä eläkkeelle joitakin vuosia Maksimilianin kuoleman jälkeen. Hän oli sanonut, että hän tekisi hänen nuorin elossa lapsi (Eleonor oli ollut nuorin kaiken) tulla nunna; jotain hänen hurskas tytär oli myös innokas. Sitten tuli Filip II: n kosinta hänen kanssaan Annan kuoleman jälkeen. Margaret oli syntynyt vain kolme vuotta ennen Annan avioliittoa Filipin kanssa, joten hän oli tuskin tuntenut isosiskoaan. Hän oli tarpeeksi nuorekas synnyttääkseen kuninkaalle lisää lapsia, joiden nykyinen ja ainoa miespuolinen perillinen Filip oli vain sairaalloinen pikkupoika.
María säikähti veljensä kosintaa, ja jopa Filipin lääkärit huolestuivat iäkkään kuninkaan terveydentilasta. He ajattelivat, että toinen nuori morsian uuvuttaisi hänet niin paljon, etteivät he antaisi hänelle enää vuotta elinaikaa, jos hän menisi naimisiin. Ja Margareeta, joka oli perinyt uppiniskaisen persoonallisuuden perheensä molemmilta puolilta, aikoi myös ryhtyä nunnaksi, sillä hänen silmissään hän ei voinut luopua Kristuksen morsiameksi (kuningasten kuninkaaksi) tulemisesta maallisen kuninkaan vuoksi. Hänen kirjeensä sedälleen, jossa hän selitti itseään, oli melko rohkea ja vakuuttava, ja lopulta Philip luopui toisen morsiamen etsimisestä ja hyväksyi hylkäämisen. Margareeta lupasi hänelle palvelevansa aina perhettä ja rukoilevansa Filipin ja tämän pojan Filipin terveyden puolesta sekä toivovansa veljenpojalleen lukuisia ja terveitä jälkeläisiä. Kaikki tapahtui, ja Margaret asui Espanjassa nunnana todistaakseen kaiken, epäilemättä hymy kasvoillaan.
jopa Ranskan leskikuningatar Elisabeth oli aiemmin kieltäytynyt menemästä naimisiin Filipin kanssa. Hän oli käyttänyt fraasia, jonka toisen Ranskan leskikuningattaren kerrotaan sanoneen aiemmin: ’Ranskan kuningattaret eivät mene uusiin naimisiin. Tässäkin Filip joutui hyväksymään tappion. Elisabeth, Anna, Margaret sekä heidän lukuisat sisaruksensa oli kasvatettu hurskaiksi katolilaisiksi, ja Elisabeth oli jopa rakentanut Jesuiittakollegion Ranskan Bourgesiin. Hän pukeutui loppuelämänsä lesken vaatteisiin, ja kun hän tiettävästi kuoli vuonna 1592 (37-vuotiaana), hänen äitinsä María sanoi: ’paras meistä on kuollut.’Elisabeth oli ajoittain naiivi, kiltti, älykäs, mutta myös syvästi periaatteellinen hurskaudessaan. Kerran hän aiheutti pienen skandaalin kieltäessään hugenottien (Ranskan protestanttien/kalvinistien) johtajaa Gaspard de Colignya suutelemasta hänen käsiään, kun tämä tuli osoittamaan kunnioitustaan.
poika Filip II Espanjan tyttäristä
kuten olen jo viitannut Annan ja Filipin tyttäreen Mariaan, En tässä juuri mainitse epäonnisesta taaperosta. Hän on viimeinen suuri menetys Filip II: n henkilökohtaisessa perhepiirissä, jota hänen pitäisi kestää jonkin aikaa. Hänen vaimonsa / veljentyttärensä Anna kuoli 1580, heidän toiseksi viimeinen elossa oleva poikansa kuoli 1582 ja heidän tyttärensä kuoli 1583. Tämä johtaa minut viimeiseen lapsen menetykseen, jonka hän joutuisi kärsimään elinaikanaan, nimittäin hänen nuorimpaan elossa olevaan tyttäreensä kolmannen vaimonsa Elisabethin kanssa, joka oli Annan sisaren Elisabethin aviomiehen Ranskan Kaarle IX: n sisar. (Toistan, että hieman selkeämmin: Itävallan Elisabeth meni naimisiin setänsä Filipin vaimon Elisabeth Valois / Ranskan veljen kanssa.)
Tämä Ranskan Elisabeth oli synnyttänyt useita lapsia avioliittonsa aikana Filip II: n kanssa.valitettavasti hänen elämänsä oli täynnä keskenmenoja ja kuolleena syntyneitä, ja näin vain kaksi heidän tyttäristään selvisi hengissä syntymästään. Nämä kaksi tyttöä selviäisivät myös aikuisikään asti, ja toinen heistä saisi omia elossa olevia jälkeläisiä. (Tämä tytär kuitenkin kuolee isänsä elinaikana.) Vuonna 1568 Elisabeth kuolisi viimeisen tyttärensä kuoltua syntyessään. Philip piti naista kädestä synnytyksen aikana sekä tämän kuoltua, ja kaksikon välit olivat varsin hellät. Myöhemmin Filip kirjoitti NYT entiselle anopilleen, Ranskan leskikuningattarelle (Katariina de Medici), että hän oli iloinen, että hänellä oli vielä infantat, koska se tarkoitti, että hänellä oli vielä jotain vaimostaan mukanaan.
Espanjan infantat olivat läheisiä isänsä kanssa, ja hän kirjoitti heille usein — muistoesineitä isästään myös tämän poissa ollessa, joita tytöt molemmat suuresti arvostivat. He kasvoivat tätinsä Juanan (jolla oli ollut vain poika, mutta joka hoiti veljensä Philipin lapsia kuin omiaan) ja äitipuolensa Annan kanssa sekä sisarustensa kanssa Filipin liitosta viimeisen vaimonsa kanssa. Isabella Clara Eugenialla kesti jonkin aikaa mennä naimisiin, koska hänen veljenpoikansa (Marían poika) Rudolph, jolle hänet oli luvattu nuorena, julisti melko myöhään elämässään, ettei hän halua mennä naimisiin kenenkään kanssa. Tämä jätti hänet huolehtimaan isästään tämän vanhoilla päivillä, ja hän menisi myöhemmin naimisiin Rudolphin veljen kanssa ja perisi alavat maat isältään tämän kanssa.
