polvistuminen on aina ollut kunnioituksen ele, mutta polvistuminen – oikean polven koskettaminen lyhyesti maahan – on verrattain tuoretta. Katolinen tietosanakirja (the Catholic Encyclopedia) sanoo:” Se näyttää tulleen länsimaihin ja levinneen vähitellen myöhemmän keskiajan kuluessa, ja sitä tuskin pidettiin yleisesti pakollisena ennen 1400-luvun loppua.”Vielä nykyäänkin idän katolilaiset kumartavat todennäköisemmin kuin polvistuvat.
joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta genuflektio on pohjimmiltaan se, miten meidän tulisi osoittaa rakkautemme Jeesusta kohtaan siunatussa Sakramentissa. Papit polvistuvat kolme kertaa messussa-Kristuksen ruumiin korottamisen jälkeen, kallisarvoisen veren korottamisen jälkeen ja ennen pyhää ehtoollista. Jokainen sillä välin pitäisi polvistua ylittäessään edessä tabernaakkeli; jos siunattu sakramentti on varattu kirkossa, yksi genuflects tullessaan ja poistuessaan kirkosta.
polvistumme myös sanojen” ja sana tuli lihaksi ” aikana lausuttaessa Angelusta, sekä viimeisen evankeliumin aikana perinteisessä Latinalaisessa messussa (perinteisessä liturgisessa vuodessa on kourallinen muita tilaisuuksia). Pitkäperjantain ja pääsiäisen Valvojaisten välillä on tapana polvistua Pyhälle Ristille.
siunatun sakramentin paljastuessa on tapana polvistua sekä polvilleen että kumartua.
