maksa tuottaa sappea, jolla on monia tehtäviä, kuten maksan käsittelemien jätteiden eliminointi ja rasvan pilkkoutuminen. Sappi on tilapäisesti tallennettu sappirakon (elin sijaitsee alla maksan) ennen kuin se saavuttaa ohutsuolessa. Sappirakon betonointeja kutsutaan sappikiviksi. Sappikiviä on noin 10-15 prosentilla länsimaalaisesta aikuisväestöstä. 1-4 prosenttia oireilee vuodessa. Oireita ovat kipu liittyvät sappirakon (sappikoliikki), tulehdus sappirakon (kolekystiitti), tukos virtauksen sapen maksan ja sappirakon ohutsuolessa johtaa keltaisuutta (kellertävä värimuutoksia kehon yleensä näkyvimmin huomannut silmänvalkuaisen, joka muuttuu keltaiseksi), sappitulehdus (kolangiitti), ja haimatulehdus, elin, joka erittää ruoansulatuskanavan mehut ja piilee insuliinia erittävät solut, jotka ylläpitävät verensokeria (haimatulehdus). Poistaminen sappirakon (kolekystektomia) pidetään tällä hetkellä paras hoitovaihtoehto ihmisille, joilla on oireita sappikivet. Tämä tehdään yleensä avainreikäleikkauksella (laparoskooppinen kolekystektomia). Kolekystiitti (tulehdus) sappirakon on yksi indikaatioista laparoskooppisen kolekystektomia. Kolekystiitti voi ilmetä äkillisesti, oireita, kuten kuumetta sekä voimakasta kipua oikeassa ylävatsassa. Tätä kutsutaan akuutiksi kolekystiitiksi. Verrattuna, krooninen kolekystiitti on kytevä tulehdus sappirakon, joka esittelee vähemmän voimakasta kipua oikeassa ylävatsassa. Monien vuosien ajan, kirurgit ovat halunneet suorittaa laparoskooppisen kolekystektomia kun tulehdus laskeutuu kokonaan (joka yleensä kestää noin kuusi viikkoa), koska pelko suurempi komplikaatio hinnat lukien vahinkoa sappitiehyen (putki, jonka kautta sappi virtaa sappirakon ohutsuolen). Sappitiehyen vaurioituminen on hengenvaarallinen tila, joka vaatii kiireellistä korjaavaa toimenpidettä useimmissa tapauksissa. Korjaavasta leikkauksesta huolimatta ihmisten elämänlaatu on huono useita vuosia leikkauksen jälkeen johtuen toistuvista sappitulehdustapauksista, jotka johtuvat sapen virtauksen estymisestä ohutsuoleen. Toinen syy kirurgien mieltymykseen viivyttää leikkausta on avoimen leikkauksen välttäminen, koska on ollut käsitys, että varhainen leikkaus lisää avoimen leikkauksen riskiä. Leikkauksen viivästyminen altistaa kuitenkin sappikivien aiheuttamille komplikaatioille. Katsauksen laatijat määritettiin, onko parempi suorittaa varhainen laparoskooppinen kolekystektomia (seitsemän päivän kuluessa ihmisistä, jotka esittävät lääkäreille oireita) tai viivästynyt laparoskooppinen kolekystektomia (yli kuusi viikkoa alkuperäisen sisäänpääsyn jälkeen). Lääketieteellisestä kirjallisuudesta etsittiin systemaattisesti tutkimuksia, jotka antoivat tietoa edellä mainitusta kysymyksestä. Kirjoittajat saivat tietoa satunnaistetuista kokeista vain, koska tällaiset kokeet antavat parhaan tiedon, jos ne tehdään hyvin. Kaksi kirjoittajaa yksilöi itsenäisesti oikeudenkäynnit ja keräsi tiedot.
tarkastelukysymystä koskevia tietoja saatiin kuusi koetta. Akuuttia kolekystiittia sairastavia oli mukana yhteensä 488. Laparoskooppinen kolekystektomia suoritettiin varhaisessa vaiheessa (seitsemän päivän kuluessa siitä, kun ihmiset esittivät lääkärille oireita) 244: lle henkilölle ja se tehtiin vähintään kuuden viikon kuluttua jäljellä oleville 244: lle. Naisten osuus vaihteli 43, 3-80 prosentin välillä tutkimuksissa, joista saatiin nämä tiedot. Osallistujien keski-ikä vaihteli 40-60 vuoden välillä. Kaikissa tutkimuksissa oli suuri vinouman riski (ja ne saattoivat yliarvioida joko varhaisen laparoskooppisen kolekystektomian tai viivästyneen laparoskooppisen kolekystektomian hyödyt tai aliarvioida haitat). Kaikki kokeisiin osallistuneet päästettiin hengissä kotiin leikkauksen jälkeen niissä viidessä kokeessa, joista tämä tieto oli saatavissa. Merkittävää eroa ei ollut niiden ihmisten osuudessa, joille kehittyi sappitiehyevaurio, leikkauskomplikaatioita tai jotka vaativat muutosta avaimenreiästä avoleikkaukseen näiden kahden ryhmän välillä. Yhdessäkään tutkimuksessa ei raportoitu elämänlaatua satunnaistamisen jälkeen. Koko sairaalajakso oli varhaisryhmässä lyhyempi kuin viivästyneellä ryhmällä neljällä päivällä. Näiden kahden ryhmän välillä ei ollut merkittävää eroa toiminta-ajassa. Vain yhdessä kokeessa kerrottiin, kuinka kauan työssäkäyvien paluu työelämään kestää. Varhaiseen laparoskooppiseen kolekystektomiaryhmään kuuluvat henkilöt palasivat töihin keskimäärin 11 päivää aikaisemmin kuin viivästynyt laparoskooppinen kolekystektomiaryhmään. Neljässä tutkimuksessa ei raportoitu sappikiveen liittyvistä komplikaatioista odotusaikana. Yhdessä tutkimuksessa raportoitiin viidestä sappikiveen liittyvästä komplikaatiosta, joista kaksi sairasti sappitietulehdusta. Haimatulehduksesta ei tullut ilmoituksia odotusaikana. Sappikiveen liittyvää sairastavuutta ei raportoitu jäljellä olevassa tutkimuksessa. Viivästyneeseen ryhmään kuuluvista noin kuudesosalla oli ennen suunniteltua leikkausta joko oireiden häviäminen tai oireiden uusiutuminen, ja hänelle oli tehtävä laparoskooppinen kolekystektomia viidessä tutkimuksessa. Vaihtelevan osallistujamäärän tietojen perusteella sekä tutkimuksissa, joilla on suuri biasriski, varhainen laparoskooppinen kolekystektomia akuutin kolekystiitin aikana näyttää turvalliselta ja lyhentää koko sairaalajaksoa. Suurin osa tärkeistä tuloksista tapahtui harvoin, joten ei voida sulkea pois sitä, että tulevat tutkimukset voivat osoittaa, että yksi hoito tai toinen voi olla parempi suhteen komplikaatioita. Tällaisten erojen osoittamiseksi vaadittavaan koekokoon kuuluu kuitenkin yli 50 000 ihmisen kliininen tutkimus, joten on epätodennäköistä, että näin suuria kokeita tehdään. Useat pienemmät satunnaistetut kokeet voivat vastata kysymyksiin meta-analyysien avulla.