Charles Reed Bishop oli yhdysvaltalainen liikemies ja hyväntekijä, joka syntyi Glens Fallsissa, New Yorkissa. Vanhempiensa kuoleman jälkeen hän asui ja työskenteli isoisänsä maatilalla. 24-vuotiaana hän purjehti Hawai ’ IIIn matkalla Oregoniin, mutta teki sen sijaan kotinsa saarilla. Hänen vaimonsa prinsessa Bernice Pauahin kuoltua hänen tahtonsa ja Bishopin varallisuus perustivat Kamehameha-koulut havaijilaista syntyperää oleville oppilaille. Bishop perusti myös Bernice Pauahi Bishop-museon ja Hawai ’ i-pankin, joka tunnetaan nimellä First Hawaiian Bank.
Samuel Bishop, Charlesin isä, työskenteli tullien kerääjänä Hudsonjoen ylittävällä sillalla lähellä Glens Fallsia. Hänen vaimonsa Maria Reed Bishop synnytti Charlesin 25.tammikuuta 1822. Samuel kuoli myöhemmin poikansa ollessa vielä lapsi. (Adirondack Journal, 2013) Maria kuoli 14. toukokuuta 1824, kaksi viikkoa sen jälkeen, kun hän oli synnyttänyt Charlesin veljen, Henry Botswick Bishopin. Charlesin otti hoiviinsa hänen isoisänsä Jesse Bishop. Jesse keräsi myös tietulleja Lake George-Warrensburgh New York toll Roadilta, mutta lisäksi hän pyöritti valimoa, Seppälää ja 125 eekkerin maatilaa. Tämä maatila sijaitsi nykyisessä Warrenin piirikunnassa George-järven pohjoisosassa, jota silloin kutsuttiin Caldwelliksi. (Map, E. A. Balch & W. O. Shearer, 1858) hänen hoivissaan Charles kävi koulua, työskenteli maatilalla ja avusti myös tietullien ylläpidossa. (Kent, 1965) pian hänet palkattiin virkailijaksi Nelson J. Warrenin kauppiasyritykseen, James Warrenin pojan, jonka mukaan warrensburgh nimettiin. (Adirondack Journal, 2013)
parikymppisenä Charles työskenteli kaupan myyjänä Sandy Hillin kylässä lähellä Glens Fallsia. Innokkaina jättämään hiljaisen kotikaupunkinsa Charles ja hänen läheinen ystävänsä William Lee, Harvardista valmistunut, päättivät suunnata Länteen Oregoniin etsimään uusia omaisuuksia. Oregonin territorio koki tuolloin kultaryntäyksen ja oli amerikkalaisten uudisasukkaiden tukikohtana. Heidän matkansa Etelä-Amerikan ympäri ja Tyynenmeren yli oli kuitenkin raju, eikä sujunut suunnitellusti. Saavuttuaan Honoluluun 12. lokakuuta 1846 alus, jolla he olivat viettäneet 8 kuukautta, joutui olemaan telakoituneena useita viikkoja korjausten tekemiseksi. Samalla kun Bishop ja Lee nauttivat hengähdystauosta aalloista, he ystävystyivät pian paikallisten sijoittajien ja uudisasukkaiden kanssa, jotka kannustivat heitä jäämään. He suostuivat, ja pian Lee, jolla oli jatko-opintonsa, nimitettiin Valitustuomariksi Havaijin kuningaskunnan oikeusjärjestelmään, jota oltiin järjestämässä uudelleen. Charles puolestaan sai valtion viran selvittäessään konkurssiin menneen saarten ensimmäisen sokeriyhtiön kirjanpitoa. Myöhemmin, vuonna 1847, hänestä tuli virkailija Yhdysvaltain konsulaatissa Honolulussa. (Kanahele, 2002)
vaikka hänen ystävänsä ura saarilla näyttää lähtevän heti lentoon, Charles, joka tunsi olonsa levottomaksi työskennellessään konttoristina, ilmoitti paikallislehdille 6.tammikuuta 1849 aikovansa lähteä. Toinen mahdollinen syy hänen näennäisen äkilliseen päätökseensä on se, ettei hän tuntenut voivansa jatkaa suhdetta prinsessa Bernice Pauahiin, jota hän oli tavannut ja kosiskellut kahden edellisen vuoden aikana. Koska Pauahi kuului havaijilaiseen aatelistoon, jota kutsuttiin nimellä Ali ’ i, hänet oli lapsena kihlattu toiselle aateliselle nimeltä Lot Kapuāiwa, josta myöhemmin tuli kuningas Kamehameha V. Tämän seurauksena hänen perheensä ja Havaijin monarkia vastustivat voimakkaasti hänen suhdettaan piispaan. Kahden kuukauden kuluttua Bishop kuitenkin muutti mielensä ystävänsä Leen neuvosta. (Kanahele, 2002)
pian Bishopin onni muuttui nopeasti. Helmikuuta 1849 hän sai Hawai ’ i-kuningaskunnan Tullinkerääjän tehtävän, joka oli erityisen merkittävä tehtävä ottaen huomioon tullien merkityksen valtakunnan tuloille. Useita päiviä myöhemmin hän sai kansalaisuuden kuningaskunnan Hawai ’i. (Hakemisto kansalaisuuden Record Book, Hawai’ i State Archives) hänen henkilökohtainen elämänsä koki siunaus samoin, kun Loot kirjoitti Pauahi kirjeen, jossa hän luopui hänen kihlauksen ja tukee hänen päätöksensä naimisiin, joka hän tyytyväinen. (Kanahele, 2002) vaikka hänen vanhempansa yhä vastustivat suhdettaan, piispa ja Pauahi menivät kuitenkin naimisiin vaatimattomassa ja lyhyessä seremoniassa kuninkaallisen koulun salongissa 4.kesäkuuta 1850. (Marriages, Oahu Island, Hawai ’ i State Archives)
1850-luvun loppuun mennessä Bishopin ura eteni vääjäämättä. Elokuussa 1858 Kaarle ja hänen liikekumppaninsa sulkivat entisen liikkeensä ja avasivat Honolulun keskustaan Pankin nimeltä Bishop & Company. Viiden kuukauden kuluessa he maksoivat starttilainansa takaisin ja kääntyivät mojoviin voittoihin. Bishop & Companysta tuli myöhemmin First Hawaiian Bank, Hawai ’ iin osavaltion vanhin pankki. (Kanahele, 2002)
orastavan liikeuransa lisäksi Bishop kierteli yhä enemmän valtakunnan valtahalleissa. Tammikuussa 1859 hänet nimitettiin kuningas Kamehameha IV: n Valtaneuvostoon, ja vuotta myöhemmin hänet nimitettiin Aatelishuoneen eli valtakunnan lainsäädäntöelimen ylähuoneen jäseneksi. Yhdessä hänen avioliittonsa prinsessa Bernice Pauahi, Bishop oli käytännössä tullut kunniajäsen Havaijin aateliston. (Kanahele, 2002)
kuitenkin hänen taloudelliset etunsa sokeriteollisuuteen sijoittaneena amerikkalaisena pankkiirina ajautuisivat lopulta ristiriitaan adoptiomaansa alkuperäisväestön kanssa, mukaan lukien hänen vaimonsa. Jo vuonna 1853 Kaarle ilmaisi tukensa Havaijin kuningaskunnan liittämiselle Yhdysvaltoihin kirjeessään kollegalleen, ja vuosien kuluessa tämä kanta vakiintui. Valaanpyynnin hiipuessa 1860-luvulla sokeriplantaaseista tuli Havaijin kuningaskunnan talouden tärkein ajuri, ja Bishop pankkeineen oli varhaisia sijoittajia alan laajentumisessa. 1800-luvulla alkuperäisväestö väheni nopeasti tautien ja siirtojen vuoksi, kun taas ulkomaiset, pääasiassa amerikkalaiset, kapitalistit, kuten Bishop, jota syntyperäiset Havaijilaiset kutsuvat nimellä ”haole”, saivat jatkuvasti enemmän valtaa talouteen ja hallintoon. (Kanahele, 2002)
tämä ristiriita kärjistyi vuonna 1873, kun Bishop ulkoministerinä toimiessaan ehdotti Yhdysvaltojen kanssa vastavuoroisuussopimusta, joka luovuttaisi Pearl Harborin vastineeksi verovapaasta pääsystä Yhdysvaltain sokerimarkkinoille. Vaikka useimmat Havaijilaiset kaikista roduista kannattivat kauppasopimuksesta neuvottelemista Yhdysvaltojen kanssa, Havaijin alkuperäisasukkaat vastustivat valtaosin alueensa minkään osan suvereeniuden luovuttamista toiselle hallitukselle. Tämän seurauksena maassa puhkesi protesteja ja mielenosoituksia sopimusta vastaan. Jopa Havaijilais-englantilainen Nuhou-lehti arvosteli ehdotusta murskaavasti syyttäen Bishopia ulkoministeriön muuttamisesta ”kiinteistövälittäjäksi.”Tämä oli myös aiheuttaa välirikon hänen avioliitossaan Pauahin kanssa, mutta siitä tuli kiistanalainen kysymys, Kun kuningas perui kosinnan vastauksena joukkomielenosoituksiin. Siitä huolimatta vastaava vastavuoroisuussopimus ajettaisiin läpi vuonna 1876. (Kanahele, 2002)
sen lisäksi, että Kaarle osallistui syvällisesti talouteen ja politiikkaan, hän sekaantui koulutukseen, ja hänet nimitettiin Opetushallituksen puheenjohtajaksi vuonna 1874. Tämän postitse sekä hän ja Pauahi tuli intiimisti tietoinen valtion koulutuksen maassa. Hän tuki opetusta Havaijin kielen rinnalla Englanti aikana hänen toimikautensa, mutta hänen mahdollinen seuraajansa Walter Gibson myöhemmin valvoa Englanti vain politiikkaa julkisissa kouluissa, äärimmäistä haittaa alkuperäiskansojen kulttuuria. Vuonna 1883 Pauahin serkku, prinsessa Ruth ke ’ elikolani kuoli. Ruth oli tuolloin Hawai ’ i-dynastian varakkain nainen ja jätti koko omaisuutensa, pääosan Kamehameha-dynastian maista, Pauahille. Bishopin vaimo oli nyt Havaijin suurin maanomistaja ja rikkain nainen. Pauahi testamenttasi koko maansa havaijilaisille tarkoitetun koulun perustamista varten. Vain vuotta myöhemmin, 16.lokakuuta 1884, prinsessa Pauahi kuoli syöpään Bishop vierellään. Hänet haudattiin serkkunsa Ruthin viereen Kamehamehan mausoleumiin. (Kanahele, 2002)
Kamehameha-dynastian maat peri pauahin kautta ehjinä Uusi koulukunta, joka sai myös runsaasti taloudellista tukea Bishopilta. Oppilaitos jatkaa toimintaansa vuodesta 2019 alkaen nimellä Kamehameha Schools. Vaikka Hawai ’ i: n alkuperäisväestö saavutti aallonpohjan Bishopin ja Pauahin aikana, väkiluku viisinkertaistuisi seuraavien vuosikymmenten aikana, ja Kamehameha-kouluilla olisi tärkeä rooli koulutuksen tarjoamisessa näille uusille sukupolville. (Kanahele, 2002)
huolimatta Bishopin aiemmasta liittämisen kannattamisesta hän muutti San Franciscoon jatkamaan pankkitoimintaa siellä, kun ulkomaiset liike-elämän intressit ja niiden salaliittolaiset hallituksessa kukistivat Havaijin kuningaskunnan. Kuitenkin hän säilytti osallisuutensa hänen Hawaiian yritykset etänä. Hän kuoli San Franciscossa 7. kesäkuuta 1915 ja hänen tuhkansa kuljetettiin Honoluluun, jossa ne laskettiin haudan lepoon hänen vaimonsa Pauahin viereen Nuuanun kuninkaalliseen mausoleumiin. (Honolulun kauppakamarin virallinen julkaisu, 1915) vuotta ennen hänen kuolemaansa hänen lapsuudenkotinsa Lake Georgessa tunnettiin vielä paikallisissa teoissa nimellä ”piispa Lot”. (Warren County Clerk ’s Office, 1914)
Bishop’ s origins in upstate New York Warren Fallsissa juhlittiin vuonna 2008. Elokuun 21 samana vuonna, 49 vuotta Havaijin liittymisen unionin valtion, kaupunki isännöi Havaiji teemalla juhlat lukien hula tanssijoita, luau, ja suuri malli tulivuori, joka ”purkautui” yhdessä ilotulitus. (Post-Star, 2008)
Linkit
- Kamehamehan Koulut
- Bernice Pauahi Piispanmuseo