Charles Hermite (24.12.1822-14.1.1901) Hermite oli ranskalainen matemaatikko, joka antoi merkittävän panoksen useille matematiikan aloille, mukaan lukien lukuteoria, ellipsinmuotoinen funktio ja ortogonaaliset polynomit. Suuri osa hänen työstään on sovelluksia modernin fysiikan. Esimerkiksi kvanttimekaniikassa kaikki” havaittavat ” (eli fysikaalisten systeemien ominaisuudet, jotka ovat periaatteessa mitattavissa) vastaavat ”Hermitian operaattoreita” Hilbertin avaruudella (systeemin mahdollisten tilojen avaruus). Ja aaltofunktiot, jotka kuvaavat ”harmonisen oskillaattorin” (hyvin alkeellisen fysikaalisen järjestelmän) määräisen energian tiloja, ilmaistaan ”Hermiten polynomeina.”Puhtaassa matematiikassa Hermiten tunnetuin saavutus oli todistaa vuonna 1873, että luku e (luonnollisten logaritmien kantaluku) on ”Transsendenttiluku” eli luku, joka ei ole kokonaislukukertoimilla varustetun polynomin kantaluku. Niistä Hermite n väitöskirjaa opiskelijat olivat tunnettuja matemaatikot Henri Poincaré, Thomas Stieltjes, ja Henri Padé. Hermite valittiin jäseneksi Académie des Sciences ja grand officer, Légion d ’ honneur. Vuonna 1856 Hermite sairastui isorokkoon. Armon sisarten Nunna hoiti hänet terveeksi. Samana vuonna, ja osittain suuren matemaatikon Augustin-Louis Cauchyn vaikutuksesta, hän palasi katoliseen uskoon. Tunnetun matemaatikon Émile Borelin sanoin ” Hermite oli syvästi kiintynyt katoliseen uskoon; se oli hänen elämänsä oleskelu ja keskipiste.”