CatholicCulture.org

Fr. Jerry Pokorsky (bio – articles – email) | Feb 24, 2020

Jeesus opettaa meitä, ”rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka vainoavat teitä….”(Mt. 5: 44) jos anteeksianto ja vihollisten puolesta rukoileminen olisi helppoa, Jeesuksella ei olisi juuri mitään syytä antaa käskyä. Kykymme antaa anteeksi riippuu kristillisen hyveen kokonaisuudesta, ja anteeksi antaminen vihollisille on marttyyrikuoleman kruununjalokivi.

noissa mustavalkoisissa cowboy-elokuvissa Hyvis päihittää pahiksen ja saa patoutuneen raivon saattelemana tilaisuuden kostaa. Itsehillintä kuitenkin voittaa, ja sankari luovuttaa konnan viranomaisille. Ehkä tämä malli on kristillisten tunteitten kulttuurinen heijastuma: ”…tuomio on armoton sille, joka ei ole osoittanut armoa; kuitenkin armo voittaa tuomion.”(Jaakob 2:13)

uudemmat toimintaelokuvat, jotka viittaavat kulttuuriseen taantumiseen pakanalliseen etiikkaan, eivät yleensä osoita tällaista pidättyvyyttä. Pahis yleensä kuolee yhä monimutkaisemmissa, tunteisiin vetoavissa väkivallanteoissa. Mutta vihaamiemme ihmisten tuhoaminen ei ainoastaan tyydytä, vaan se voi lietsoa lisää kostotoimia. Sotahistoria tarjoaa lukemattomia esimerkkejä.

vaikka kuinka yrittäisimme, emme voi sammuttaa synnynnäistä—ja joskus piilevää-halua antaa anteeksi ja etsiä anteeksiantoa. Goodbye, Darkness-kirjassa historioitsija William Manchester kuvailee kiehtovaa kokemustaan merijalkaväen sotilaana eteläisellä Tyynellämerellä toisen maailmansodan aikana. Vihollisen tappaminen oikeudenmukaisessa sodassa ei ole synti, mutta se ei ole todennäköisesti useimmat sotilaat iloitsevat verilöylystä. Lähitaistelun ja vihollissotilaan hirvittävän kuoleman jälkeen Manchester oksentaa, romahtaa ja mutisee ruumiille: ”olen pahoillani.”

Jeesus opettaa myös rukoilemaan vihollistemme puolesta. John Brownin pahamaineinen ratsia Harper ’ s Ferryllä vuonna 1859 orjien kapinan sytyttämiseksi epäonnistui, mikä johti hänen hirsipuukohtaamiseensa. Majuri Thomas Jackson-joka myöhemmin tunnettiin nimellä ”Stonewall” – oli sotilaana VMI-kadettiensa kanssa Brownin teloituksessa. Jackson vastusti unionista eroamista. Hän vihasi sodan mahdollisuutta, mutta vastusti myös John Brownin yrittämää väkivaltaista kansannousua. Hämmästyttävää kyllä, seisoessaan hirsipuun alla Jackson rukoili vihollisensa puolesta ja kirjoitti: ”… edessäni seisoi mies, terveyden täydessä Tarmossa, jonka täytyy muutaman minuutin kuluttua olla ikuisuudessa. Lähetin vetoomuksen, että hän voisi pelastua. Kauhea oli ajatus, että hän voisi muutamassa minuutissa saada lauseen: ’Menkää te pahat ikuiseen tuleen.””

on hyödyllistä jäljitellä suurmiesten esimerkkiä. Mutta mikään niistä ei tarjoa täydellistä hyvepakettia, joka olisi välttämätön erheiden, hämmennyksen ja pahojen mielijohteiden hengellisen verkon purkamiseksi. Sama majuri Jackson, joka rukoili vihollisensa pelastusta, kirjoitti, että jos kansakunta ryhtyisi sotaan, kostoarmeija ei ottaisi vankeja. ”Mutkikkaampi kuin mikään on ihmissydän…” (Jer. 17:9) joten on parasta palata täydellisen armon ja rakkauden fonttiin hankkiakseen hengelliset välineet vihollisten anteeksi antamiseksi.

Tässä muutamia opetuksia Jeesuksen elämästä:

• Jeesus kutsuu veljien, apostolien ja opetuslasten joukkoa työtovereikseen. Hän parantaa sairaat ja herättää kuolleet. Hän antaa anteeksi aviorikoksesta kiinniotetulle naiselle ja neuvoo häntä menemään eikä enää syntiä tekemään. Jeesus vastaa rakkaudellisesti rikkaaseen nuoreen mieheen, joka pitää Jumalan käskyt.
  Oppitunti: kehitä aidon kiintymyksen, arvostuksen ja huolenpidon henkeä kohtaamistamme ihmisistä.
• Jeesus ryhtyy pitkälliseen ja kärsivälliseen keskusteluun aviorikoksessa elävän samarialaisen naisen kanssa. Sen seurauksena monet kaupungin luopiot samarialaiset alkavat uskoa naisen iloiseen todistukseen ja hyväksyvät Jeesuksen ”maailman pelastajana.””(vrt. Jn. 4: 1-42)
  Oppitunti: ole kärsivällinen ja sinnikäs totuudessa.
• Jeesus välttää useaan otteeseen yhteenottoja. Nasaretissa väkijoukko kääntyy häntä vastaan, ja hän pakenee heidän keskuudestaan. Kun hän paljastaa jumaluutensa juutalaisille (”ennenkuin Aabraham tehtiin, minä olen” – Joh. 8:58), hän pakenee temppelistä ja piiloutuu välttääkseen kivittämisen.
  Oppitunti: tiedä milloin pitää niitä, tiedä milloin taittaa ne jne. Varovaisuus.
• tuohtuneena temppelin väärinkäytöstä kauppapaikkana Jeesus kaataa rahanvaihtajien pöydät. ”Minun huonettani kutsutaan rukoushuoneeksi”, mutta sinä teet siitä luolan .””(Mt. 21: 12-13)
  Oppitunti: järjen hallitsema vanhurskas närkästys estää aivan liian yleisen laiskan välinpitämättömyyden pahaa kohtaan, myös sydämissämme vaanivaa pahuutta kohtaan.
• Jeesus kohtaa pelottomasti fariseukset heidän touhuavan ylpeytensä ja obduraattisuutensa vuoksi. Hänen syytöstensä litania alkaa: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, ulkokullatut!”(vrt. Mt. 23: 15)
  Oppitunti: Soita pahalle, mitä se on. Ole rehellinen ja kestä seuraukset ja tyydy Jumalan suosioon.
• kun Jeesus paljastaa olevansa hyvä paimen, juutalaiset valmistautuvat kivittämään hänet. Jeesus vastaa: ”olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa Isältä; minkä näistä te kivitätte minut?”(Joh 10:32)
  Lesson: There ’s some truth to the saying,” No good deed goes unpunished.”Totu siihen.
• Jeesus tuomitaan kuolemaan ja ristiinnaulitaan. Jerusalemin ihmisjoukot kääntyvät häntä vastaan ja vaativat: ”Ristiinnaulitse hänet! Ristiinnaulitse hänet!”
  Oppitunti: toisessa sananlaskussa on hieman totuutta: ”ystäviä tulee ja menee, mutta viholliset kasaantuvat.”Me kaikki kuolemme, mutta päätämme kuolla armon tilassa.

Jeesuksen hyveet—hänen rakkautensa, toveruutensa, kärsivällinen kärsimyksensä, vanhurskautensa, rehellisyytensä, rohkeutensa—ovat hänen papillisen rukouksensa perusta hänen tuskansa keskellä: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.”(Luuk. 23:34)

mutta älä pidä Jeesuksen, Kolminaisuuden toisen persoonan, jäljittelyä turhana pyrkimyksenä. ”Sillä ei meillä ole ylimmäistä pappia, joka ei voi sääliä heikkouksiamme, vaan joka on joka suhteessa kiusattu niin kuin mekin, kuitenkin tekemättä syntiä.”(Hepr. 4:15)

konfliktit-kansojen väliset sodat, sukuriidat, jopa mitättömimmät persoonallisuuksien väliset yhteenotot—tulevat aina olemaan osa ihmisen tilaa. Mutta se ei ole liian myöhäistä etsiä hyveitä Jeesuksen, jotka valmistavat meitä antamaan anteeksi ja anomaan anteeksiantoa.