erityyppisten ennakkotietojen (varoitussignaali, temporaalinen cue, liikkumisparametri cue) vaikutukset, jotka esitettiin eri väliajoin ennen imperatiivista reaktioaikaa koskevaa ärsykettä (RT) tutkittiin. Kuusitoista Parkinsonin tautia sairastavaa potilasta ja 16-vuotiaat normaalit kontrolliryhmät suorittivat yksinkertaisen reaction time (SRT) – tehtävän, uncued-tehtävän, kaksi osittain cued-tehtävää (liikkeen suunnan tai käden suunnan määritys) ja täysin cued visual four choice reaction time (CRT) – tehtävän. Käytettiin S1-S2-paradigmaa, jossa varoitussignaalia/precue (S1) edelsi imperatiivista signaalia (S2) 0 (uncued and unwarned conditions), 200 ms, 800 ms, 1600 ms tai 3200 ms. Kun verrattiin hoitamattomia SRT-tiloja ja hoitamattomia CRT-tiloja, potilaat olivat hitaampia kuin verrokit molemmissa olosuhteissa, ja ryhmien väliset erot olivat suurempia CRT-ryhmässä kuin SRT-tehtävässä. Sekä potilaat että verrokkiryhmät hyötyivät varoitussignaalista, joka annettiin ennen imperatiivista ärsykettä (S2), varsinkin silloin, kun se ilmaantui 200 ms ennen S2: ta. Sekä potilaat että verrokkiryhmät käyttivät ennakkotietoja vaaditun vasteen parametreista ennen S2-hoidon alkamista. Molemmissa ryhmissä RTs oli yleensä nopeampi pidemmillä S1-S2-väleillä. Kun S1-S2-väli oli 3200 ms, potilaat käyttivät ”täysin” ennakkotietoja kahdesta liikkumisparametrista ennen vasteohjelmaa siten, että heidän CRT-arvonsa pieneni SRT-tasolle. Kontrolleissa tämä prosessi saatiin päätökseen 800 ms: lla. kaikkein hätkähdyttävin selitys SRT: n, täysin cued CRT: n ja uncued CRT: n tulosten kaavasta olisi se, että vasteen aloitus Parkinsonin taudissa on hidasta, mikä on kaikille RT: n sairauksille yhteinen käsittelyvaihe. Puutteet yhdessä tai useammassa CRT: lle ominaisessa käsittelyvaiheessa ovat kuitenkin tarpeen, jotta voidaan selittää Parkinsonin taudin eri tavoin hitaampi käsittelemätön CRT.