Abstrakti
lintujen ja monien muiden eläinten populaatiokokojen vuosittaisessa vaihtelussa on suuria lajikohtaisia eroja. Käyttämällä aikasarjatietoja yksinäisten lintulajien populaatioista havaitsimme, että yksinäisten lintujen populaation koon vaihteluun vaikuttivat populaatiodynamiikan deterministiset ominaisuudet sekä stokastiset tekijät. Lajeilla, joiden populaatiot olivat hyvin vaihtelevia, vuosittainen rekrytointivaihtelu oli positiivisesti yhteydessä aikuisten paluuasteeseen peräkkäisten pesimäkausien välillä. Vakaissa populaatioissa havaittiin enemmän alokkaita vuosina, jolloin siitosaikuisten tuottoprosentit olivat matalat. Tämä tunnistaa gradientin, joka liittyy lajin asemaan elämänhistoriallisen vaihtelun ”hitaasti etenevässä” jatkumossa, erittäin vaihtelevista populaatioista, joiden väestökehitys on rekrytointivetoinen, vakaisiin, voimakkaasti tiheyssäädeltyihin populaatioihin, joiden väestökehitys on eloonjäämisrajoitteinen. Nämä tulokset viittaavat siihen, että lintukannan vaihtelut voidaan ennustaa eliöhistoriallisten ominaisuuksien ja/tai tiettyjen demografisten ominaisuuksien ajallisen vaihtelun perusteella.