pään ja kaulan okasolusyöpä (SCCHN) on maailmanlaajuisesti kuudenneksi yleisin kasvain, jolla diagnosoidaan vuosittain noin 600 000 tapausta. Viimeiset 20 vuotta ovat tuottaneet runsaasti kliinistä tutkimustietoa, ja tämä on muuttanut SCCHN: n hoitostandardeja. Historiallisesti huono paikallinen taudinhallinta ja kokonaiselossaoloaika ovat antaneet sysäyksen lukuisille kliinisille tutkimuksille, joissa on arvioitu monimuotoisuutta SCCHN-potilailla. Monimutkainen anatomia ja kriittiset toiminnalliset ja sosiaaliset roolit pään ja kaulan alueella on epäilemättä myös motivoinut merkittäviä pyrkimyksiä tunnistaa vaihtoehtoja onkologisen resektio pahanlaatuisten kasvainten tällä alueella. Tässä katsauksessa tiivistämme yhdistetyn kemoradiaatiohoidon historiallisen kehityksen SCCHN: n hoidossa, tarjoamme päivityksen alan viimeaikaisesta kirjallisuudesta ja keskustelemme nykyajan kliinisistä kysymyksistä, joita tulevat tutkimukset voivat ratkaista.
samanaikainen Kemoradiaatio-kokeellisesta hoidosta ensisijaiseen hoitoon
kliiniset tutkimukset yhdistetyn KEMORADIOHOIDON roolista SCCHN: ssä ajoittuivat ainakin 1960-luvun lopulle, ja varhaisissa tutkimuksissa tutkittiin yksittäisten lääkeaineiden, kuten fluorourasiilin (5FU), bleomysiinin, sisplatiinin, metotreksaatin ja mitomysiinin peräkkäistä ja samanaikaista käyttöä.1 tällaiset tutkimukset osoittivat heikon vasteen pelkälle solunsalpaajahoidolle, kun taas sisplatiini todettiin tehokkaimmaksi yksittäiseksi lääkeaineeksi, jonka vaste oli 25-30%.2-4 myöhemmissä tutkimuksissa selvitettiin monilääkkeisen solunsalpaajahoidon roolia ja osoitettiin, että hoitovaste parantui huomattavasti 70%: lla yhdistelmähoidolla sisplatiinilla ja bleomycin5: llä ja >90%: lla sisplatiinilla ja jatkuvalla infuusiolla 5FU.6,7 tärkeää on, että nämä varhaiset tutkimukset viittasivat mahdolliseen eloonjäämishyötyyn kemoterapian lisäämisestä perinteisiin lopullisiin sädehoitoihin ja/tai kirurgiaan SCCHN: lle ja johtivat lisätutkimuksiin suuremmissa satunnaistetuissa vaiheen III tutkimuksissa.
kun solunsalpaajahoitoa parannettiin, alettiin harkita lopullista ja elimiä säästävää kemoradiaatiomenetelmää potilailla, joilla on paikallisesti edennyt SCCHN. Tätä työtä edisti aluksi joukko yhden laitoksen tutkimuksia, jotka osoittivat lopullisen kemoradiaation elinkelpoisuuden vaihtoehtona glottisten ja supraglottisten kurkunpään kasvainten leikkaukselle.8-10 historiallisesti tärkeä veteraani asioiden kurkunpään syöpä tutkimus lopulta osoitti, että induktio kemoterapia (ICT) seurasi säteily voisi saavuttaa elinten säilymisen SCCHN potilailla ilman kompromisseja kokonaiselossaolo.11 tässä tutkimuksessa perusteltiin landmark Radiation Therapy Oncology Group (RTOG) 9111-tutkimusta, jossa käsiteltiin kemoterapian ja säteilyn asianmukaista sekvensointia potilailla, joilla on paikallisesti edennyt supraglottinen tai glottinen kurkunpään syöpä. Potilaat satunnaistettiin saamaan: tieto-ja viestintätekniikkaa, jota seurasi säteily; samanaikainen kemoradiaatio (ccrt); tai pelkkää säteilyä.12, 13 RTOG 9111-tutkimuksen tulokset osoittivat CCRT: n olevan parempi taudin paikallis-ja kurkunpäänsuojauksen suhteen, mutta kokonaiselinajassa ei havaittu eroa näiden kolmen tutkimushaaran välillä. Tämän jälkeen groupe d ’ Oncologie Radiothérapie tête Et Cou (GORTEC) 94-01-tutkimuksessa satunnaistettiin potilaat, joilla oli paikallisesti edenneet nielun primaarikasvaimet sädehoitoon tai CCRT-hoitoon karboplatiini/5FU: lla, ja osoitettiin parempi paikallinen taudinhallinta sekä kokonaiselinaika.Ccrt-hoitoa saaneilla nenänielupotilailla on raportoitu vastaavaa eloonjäämisajan ja ajanvarauksen paranemista.16-21 raportissa Meta-Analysis of Chemotherapy in Head and Neck Cancer (MACHNC) on esitetty, että kokonaiselinaikahyöty olisi 6, 5% 5 vuoden kohdalla CCRT: llä, mutta ei ICT: llä tai adjuvanttihoidolla.22, 23 solunsalpaajahoidon vaikutuksen elossaoloon havaittiin tässä meta-analyysissä heikkenevän iän myötä yli 50-vuotiailla potilailla, eikä osoitettavissa olevaa hyötyä osoitettu yli 71-vuotiailla. Vaikka nämä tutkimukset eroavat toisistaan sisällyttämis-ja poissulkukriteerien, kliinisten päätetapahtumien ja hoitomenetelmien osalta (ks.Taulukko 1), Ne vahvistavat CCRT: n hyödyn verrattuna pelkkään sädehoitoon paikallisesti edenneen SCCHN: n lopullisena hoitona.
Sädehoitoa Edeltävä Induktiohoito-Varteenotettava Strategia?
vaikka pään ja CCRT: n välinen vertailu osoitti,että tieto-ja viestintätekniikka oli huonompi paikallisen taudintorjunnan kannalta kliinisessä RTOG 9111-tutkimuksessa, 12 tämä terapeuttinen lähestymistapa on edelleen kiinnostava. RTOG 9111: stä saadut tiedot osoittavat, että nämä lähestymistavat vastaavat korkean asteen toksisuutta, minkä vuoksi tieto-ja viestintätekniikan valintaa on vaikea perustella potilaan sietokyvyllä. RTOG 9111: n seurantatutkimuksissa on kuitenkin pyritty kehittämään tieto-ja viestintätekniikan pohjalta, jotta tämä olisi toteuttamiskelpoisempi hoitovaihtoehto. EORTC 24971/TA X 323 trial24,25-tutkimus osoitti, että kokonaiselinaika parani, kun dosetakselia (TPF) lisättiin sisplatiiniin ja 5FU (PF) – tieto-ja VIESTINTÄTEKNISEEN lääkitykseen, jota käytettiin RTOG 9111-tutkimuksessa potilailla, joilla oli SCCHN-hoito, jota ei voitu leikata. Ta X 324-tutkimuksessa TPF: ää verrattiin vastaavasti PF: ään CCRT: n asettamisessa ja sisplatiinin viikoittaisen karboplatiinin korvaamisessa näissä hoito-ohjelmissa. Tämä tutkimus osoitti, että taudin paikallinen ja kaukainen hallinta sekä TPF: n kokonaiselinaika parani verrattuna PF: ään.26 paikallisesti edennyttä kurkunpään ja hypopharyngeaalisen syövän seurantatutkimuksessa (GORTEC 2000-01) vahvistettiin taudin parempi vaste ja kurkunpään säilyminen induktiolla TPF: llä verrattuna PF: ään, mutta sillä ei osoitettu olevan vaikutusta eloonjäämiseen.27 vaikka nämä tutkimukset eroavat toisistaan sisällyttämis-ja poissulkukriteerien, kliinisten päätetapahtumien ja hoitomenetelmien suhteen (KS.Taulukko 1), ne tukevat yhdessä TPF: n paremmuutta verrattuna PF-pohjaiseen tieto-ja viestintätekniikkaan. Tieto-ja viestintätekniikkaa ei kuitenkaan voida suoraan verrata sisplatiinipohjaiseen CCRT: hen.
kuten edellä todettiin, Mach-NC-meta-analyysi osoitti, että tieto-ja viestintätekniikka oli huonompaa verrattuna CCRT: hen kokonaiselossaoloajan ja taudin paikallissäätelyn osalta.22 on kuitenkin huomionarvoista, että tieto-ja viestintätekniikan hyöty oli suurempi kuin CCRT: n etäpesäkkeiden määrässä.22 tämä saattaa heijastaa solunsalpaajahoidon erillistä roolia näissä hoitomenetelmissä. Samanaikainen kemoterapia voi olla hallitseva radiosensitizing rooli, jolloin hallitseva vaikutus paikalliseen taudin hallintaan, kun taas multi-agent ICT voi tarjota tehokkaan systeemisen hoidon mikro-metastasoituneen taudin. Tämä hypoteesia synnyttävä havainto viittaa näiden hoitojen mahdollisesti täydentävään luonteeseen ja on herättänyt kiinnostusta niiden yhdistämiseen. Tähän mennessä pyrkimykset tutkia tieto-ja viestintätekniikan ja CCRT: n yhdistelmää ovat johtaneet huonoihin kertymiin ja tuloksettomiin tuloksiin (päätös-ja PARADIGMATUTKIMUKSET).28,29 käynnissä olevassa satunnaistetussa vaiheen III tutkimuksessa verrattiin tieto-ja viestintätekniikkaa PF-tai TPF-hoitoon, jota seurasi sisplatiinipohjainen CCRT-hoito pelkkään CCRT-hoitoon paikallisesti edenneen SCCHN: n (NCT00261703) ensilinjan hoitona. Edellä mainittujen CCRT: tä ja tieto-ja viestintätekniikkaa koskevien tutkimusten tulokset on myös tiivistetty taulukossa 1.
Adjuvanttikemoradiaatio
edellä mainitut kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet CCRT: n elinkelpoiseksi lopulliseksi hoidoksi paikallisesti edenneen SCCHN: n elinsäilytykseen. Kuitenkin lopullinen onkologinen resektio on edelleen tärkeä hoitovaihtoehto paikallinen sairaus ja elintärkeä osa multimodaalisuuden hoidon kehittyneitä kasvaimia suuontelon, kurkunpään, ja hypopharynx. Syöpäresektion jälkeisessä adjuvanttiympäristössä tapahtuvan kemoradiaation rooli on pitkälti määritelty kahdessa faasin III satunnaistetussa kokeessa— EORTC 22931 ja RTOG 950130, 31 (KS.Taulukko 2). Näissä tutkimuksissa tutkittiin leikkauksen jälkeisen säteilyn ja adjuvanttikemoradiaation käyttöä SISPLATIINILLA, jota annettiin 3 viikon välein kolmen syklin ajan leikkauksen jälkeen SCCHN-potilailla. Kummassakin tutkimuksessa havaittiin taudin lyhentämisen ja taudin etenemisvapaan elinajan paranevan, kun taas EORTC-tutkimuksessa kokonaiselinaika parani. Näiden kahden tutkimuksen post hoc-analyysi osoitti, että CCRT-adjuvantin hyöty oli suurin potilailla, joilla oli positiivinen leikkausmarginaali ja/ tai kapselin ulkopuolinen laajennus (ECE) poistetuista imusolmukkeista.32 CCRT-adjuvantin rooli ei ole yhtä selkeä potilailla, joiden leikkausmarginaali on lähellä, ja sitä tuki EORTC 22931, johon sisältyi potilaita, joiden leikkausmarginaali oli ≤5 mm. Toisaalta RTOG 9501 sisälsi potilaat positiivisten mutta ei läheisten marginaalien perusteella. Post-hoc-analyysi on osoittanut, että CCRT: stä ei ole ilmeistä hyötyä potilaille, jotka täyttävät vain yhteen näistä tutkimuksista osallistumiskriteerit.Vastaavasti CCRT-adjuvanttia ei ole tutkittu riittävästi iäkkäillä potilailla, koska yli 70-vuotiaat jätettiin pois EORTC 22931-tutkimuksesta ja heitä oli vain pieni vähemmistö (5%) RTG 9501-ryhmän potilaista.30,31
Pursuant to EORTC 22931 and RTOG 9501, adjuvant CCRT has now become standard-of-care treatment in high-risk postoperative SCCHN patients. The phase II RTOG 0234 study has explored alternative adjuvant chemoradiation treatment regimens, randomizing patients with multiple involved lymph nodes, ECE, or positive margins to the epidermal growth factor receptor (EGFR) antibody, cetuximab, plus docetaxel or cetuximab plus cisplatin. This study demonstrated an apparent survival benefit from concurrent adjuvant cetuximab and docetaxel.33 tämän kiehtovan vaiheen II tutkimuksen tulokset on validoitava vaiheen III tutkimuksessa ennen kliiniseen käytäntöön sisällyttämistä.
sädehoidon fraktiointi vaikutus Kemoradiaatioon
tehoa on pyritty lisäämään aiemmissa kliinisissä tutkimuksissa, joissa on tutkittu vaihtoehtoisia fraktiointimalleja sädehoidon antamiseksi samanaikaisesti tai ilman samanaikaista solunsalpaajahoitoa SCCHN-potilailla. RTOG 9003: n ja Tanskan pään ja kaulan alueen Syöpäryhmässä (Dahanca) tehdyt tutkimukset osoittivat taudin paikallisen taudin hallinnan paranevan nopeutetulla tai hyperfraktioidulla sädehoidolla, kun sädehoitoa käytetään yksinään.34,35 myöhemmässä meta-analyysissä on jopa esitetty vaatimatonta eloonjäämishyötyä säteilyn hyper-fraktioinnista, kun sitä käytetään ainoana hoitomuotona.36 samanaikaisen kemoterapian yhteydessä RTOG 0129-ja GORTEC 99-02-tutkimukset eivät kuitenkaan ole osoittaneet kliinisen hoitotuloksen paranevan käytettäessä nopeutettua sädehoitoa tavanomaiseen sädehoitoon verrattuna.37,38 Hyper-fraktioitu CCRT verrattuna pelkkään hyper-fraktioituun säteilyyn paransi taudin paikallista säätelyä yhdessä Duken yliopiston tutkimuksessa ja III vaiheen tutkimuksessa Jugoslaviassa, jossa jälkimmäinen osoitti myös parantuneen kokonaiselossaolon ja etäpesäkkeiden vapaan eloonjäämisen.39, 40 nämä tutkimukset osoittavat, että CCRT: n hyöty säilyy hyperfraktioidun sädehoidon yhteydessä. Tähän mennessä ei ole tehty suoraa vertailua tavanomaisesti fraktioituun CCRT: hen ja hyper-fraktioituun CCRT: hen. On kuitenkin huomattava, että MACH-NC-meta-analyysissä ei havaittu eroja CCRT-hoitoa saavien potilaiden tuloksissa käyttäen tavanomaisia tai muunneltuja fraktiointitekniikoita.22
toksisuus—Kemoradiaatiokustannukset
monien sitä edeltäneiden yhden laitoksen tutkimusten mukaisesti RTOG 9111 osoitti, että solunsalpaajahoidosta saatava hyöty, annettiinpa sitä peräkkäin tai samanaikaisesti säteilyn kanssa, tulee lisätoksisuuden kustannuksella.12 samoin adjuvanttiympäristössä sekä EORTC 2291-että RTOG 9501-kliiniset tutkimukset osoittivat, että kemoradiaation aiheuttama 3.asteen toksisuus kaksinkertaistui pelkkään säteilyyn verrattuna.30,31 tällainen suuntaus jatkuu myös hyperfraktioidun sädehoidon yhteydessä.39 vaikka aiempien tutkimusten perusteella määritetty spesifisen toksisuuden odotettavissa oleva määrä on todennäköisesti yliarvioitu nykyisellä erittäin konformaalisten sädehoitotekniikoiden, kuten intensiteettimoduloidun sädehoidon (IMRT) aikakaudella. Kahdessa pienessä satunnaistetussa tutkimuksessa on raportoitu kserostomian ilmaantuvuuden ja vaikeusasteen merkittävää vähenemistä IMRT: n käytön yhteydessä verrattuna tavanomaiseen kolmiulotteiseen konformaaliseen sädehoitoon pään ja kaulan syövissä (Korvasylkirauhasta säästävä intensiteetti moduloituna verrattuna tavanomaiseen sädehoitoon pään ja kaulan alueen syövissä ja Tata Memorial Hospital-tutkimuksissa).41,42 viimeisimmissä CCRT: tä tutkivissa tutkimuksissa IMRT-pohjaisen hoidon antaminen on vakiomenetelmä SCCHN: n hoidossa. Nähtäväksi jää, mikä vaikutus IMRT: llä on toksisuusasteisiin, kun se yhdistetään kemoterapiaan näissä suuremmissa satunnaistetuissa tutkimuksissa.
parannetut sädehoitotekniikat sekä tukihoidon ja oheispalvelujen, kuten puhepatologian ja hammashoidon, kasvava merkitys ja saatavuus rajoittavat vakavien ei-hematologisten toksisuuksien ilmaantuvuutta entisestään. CCRT: stä odotettavissa olevan toksisuuden odotetaan kuitenkin olevan suurempi kuin pelkän sädehoidon. Tämä jatkuva toksisuus heijastaa kemoterapian ja sädehoidon yhdistämisestä aiheutuvia kliinisiä ”kustannuksia”. Tässä tilanteessa on edelleen ensiarvoisen tärkeää, että lääkärit arvioivat potilaat kattavasti määrittääkseen, että CCRT: n mahdolliset hyödyt oikeuttavat nämä kustannukset. Yhden modaalisuuden käyttö radioterapiaan perustuvalla hoidolla potilailla, joilla on huomattavia samanaikaisia sairauksia / Alhainen lähtötason suorituskyky tai joilla on alhainen riski varhaisvaiheen sairauteen, voi olla järkevä lähestymistapa terapeuttisen suhteen maksimoimiseksi. Riski-hyötyanalyysi on entistä tärkeämpi, kun käyttöön otetaan molekyylitason kohdeaineita, jotka tarjoavat toteuttamiskelpoisen vaihtoehdon samanaikaiselle hoidolle.
Molekulaarisesti kohdennettujen aineiden Uusi rooli
kemoradiokäsittelyn myrkyllisyys sekä halu parantaa kliinisiä tuloksia ovat lisänneet kiinnostusta MOLEKULAARISESTI kohdennettujen aineiden rooliin SCCHN: n hoidossa. EGFR on yli-ilmentynyt tai mutatoitunut 80-90%: ssa SCCHN: n kasvaimista, ja tähän liittyy heikentynyt sädehoitovaste ja huonommat kliiniset tulokset.43-45 vuonna 2006, Bonner et al. raportoitu merkittävässä tutkimuksessa potilailla, joilla on paikallisesti levinnyt SCCHN, jota hoidettiin joko pelkällä säteilyllä tai EGFR-vasta-aineen, setuksimabin, kanssa samanaikaisesti annetulla säteilyllä. Tämä tutkimus osoitti, että samanaikainen setuksimabin ja säteilyn käyttö paransi taudin paikallista aikaa tapahtuvaa hallintaa ja kokonaiselossaoloa pahentamatta kuitenkaan yleistä säteilytoksisuutta.46 tässä tutkimuksessa määriteltiin samanaikainen setuksimabin ja sädehoidon rooli potilailla, jotka eivät ole ehdolla sisplatiinin käyttöön.
myöhemmissä tutkimuksissa on pyritty vertaamaan CCRT: tä samanaikaiseen setuksimabiin ja sisplatiiniin. Retrospektiiviset ja varhaisvaiheen tutkimukset ovat tässä arvioinnissa poikenneet toisistaan ja satunnaistettu III vaiheen vertailu on käynnissä RTOG 1016: ssa. Erityisesti RTOG 0522-tutkimuksessa arvioitiin setuksimabin mahdollista lisähyötyä sisplatiinipohjaiseen ccrt47-hoitoon. Tämä tutkimus osoitti, että kun setuksimabi lisättiin tavalliseen platinapohjaiseen CCRT-hoitoon, se ei parantanut taudin etenemisvapaata aikaa eikä kokonaiselinaikaa. Postoperatiivisessa ympäristössä RTOG 0920 arvioi liitännäissädehoidon joko setuksimabin kanssa tai ilman paikallisesti edenneessä resektiossa SCCHN: ssä, kun taas faasin II/III RTOG 1216-tutkimuksessa arvioidaan ccrt: tä samanaikaisesti sisplatiinin kanssa verrattuna dosetakseliin ja setuksimabiin suuririskisen SCCHN: n osalta.
SCCHN: n hoitoon on tehty tai ollaan tekemässä lukuisia varhaisen vaiheen kliinisiä tutkimuksia, joissa on käytetty muita MOLEKYLAARISESTI kohdennettuja aineita yhdessä säteilyn kanssa. Näistä on yhteenveto taulukossa I> 3. Setuksimabilla tehtyjä tutkimuksia lukuun ottamatta mikään muu molekulaarisesti kohdennettu aine ei ole edennyt niin pitkälle, että se vaikuttaisi nykyiseen käytäntöön kliinisen tutkimusympäristön ulkopuolella. Vaikka molekulaarisesti kohdennettujen aineiden mahdollisuudet ovat lupaavat, samanaikainen suuriannoksinen sisplatiinihoito on edelleen ensisijainen tason 1 suositus CCRT: n nykyisissä National Comprehensive Care (NCCN) – ohjeissa.
Chemoradiation Therapy in Head and Neck Cancer-an Evolving Paradigm
the last 20 years have been Emerging of chemoradiation as a standard of care in the definitive treatment of SCCHN. Asianmukaisesti valituilla potilailla tämän hoidon osoitettavissa oleva eloonjäämishyöty on suurempi kuin toksisuusriskit. Kemoradiaation optimaaliseen käyttöön liittyy kuitenkin edelleen tärkeitä kysymyksiä. Useissa kliinisissä tutkimuksissa on selvitetty edelleen tieto-ja viestintätekniikan mahdollista kliinistä hyötyä paikallisesti edenneillä SCCHN-potilailla, ja vaikka nämä tutkimukset ovat osoittaneet tieto-ja viestintätekniikan hoito-ohjelmien parantuneen toksisuuden kustannuksella, yhdessäkään tutkimuksessa ei ole kiistattomasti osoitettu merkittävää kliinistä paranemista sisplatiinipohjaiseen CCRT-hoitoon verrattuna.
tulevissa tutkimuksissa tutkitaan epäilemättä edelleen vaihtoehtoisia solunsalpaajahoitoja ja annosteluaikatauluja sekä sädehoidon fraktiointia, annostelua ja annostelumenetelmiä, jotta voidaan edistää olemassa olevia tekniikoita. Lisäksi uusien molekyylipainotettujen kemoterapeuttisten lääkkeiden jatkuvan kehittämisen myötä tulevat tutkimukset määrittelevät lähes varmasti näiden aineiden orastavan roolin SCCHN: n hoidossa. Erityisen kiinnostava saattaa olla näiden lääkeaineiden käyttö INDUKTIOYMPÄRISTÖSSÄ ennen CCRT: tä, jossa ne voivat kohdistaa mikro-metastasoituneen taudin ja vähentää kaukaisen taudin uusiutumista asettamatta toksisuuteen liittyviä rajoituksia CCRT: n loppuun saattamisen määrälle. Vaikka CCRT: n käyttö on kehittymässä, on myös perusteltua jatkaa tutkimuksia kirurgian asianmukaisesta roolista SCCHN: ssä. Edistysaskeleet sekä robottikirurgiassa että kemoradiaatiohoidossa tarjoavat vastapainoa tällaiselle tutkimukselle. Nykyiset käytännön ohjeet suosittelevat adjuvanttikemoradiaatiota postoperatiivisille potilaille, joilla on positiivinen marginaali tai ECE, kun taas pelkkää adjuvanttisäteilyä tai kemoradiaation harkintaa suositellaan leikkauksen jälkeen potilaille, joilla on primaarinen pT3 tai pT4, PN2 tai pN3 solmukohtien sairaus, tason IV tai V imusolmuke-infektio tai peri-neuraalinen tai lympho-vaskulaarinen invaasio. Lisätutkimukset, joissa yksilöidään preoperatiivista röntgentutkimusta ja kliinistä ennustetta, jolla on suuri riski SCCHN: n alkuvaiheen potilaiden keskuudessa, osoittautuvat hyödyllisiksi ohjatessaan sellaisten potilaiden hoitoa, jotka saattavat säästyä kirurgiselta toimenpiteeltä, jossa käytetään etukäteen tehtävää lopullista kemoradiaatiohoitoa.
äskettäin todettu ihmisen papilloomavirus (HPV) – infektio aiheuttajaksi ja suotuisaksi ennustetekijäksi OROFARYNX48-alueelta ja mahdollisesti muilta alueilta peräisin olevassa SCCHN: ssä muuttaa käsitystä SCCHN: stä tautiyksikkönä. RTOG 0129: n retrospektiivisessä analyysissä 3 vuoden kokonaiselinaika potilailla, joilla oli HPV-positiivinen kasvain,oli 82, 4% verrattuna 57% HPV-negatiiviseen tautiin (p49, 50 tämän valossa tulevat tutkimukset välttämättä stratifioidaan HPV-statuksen mukaan tai räätälöidään HPV-positiivisten tai-negatiivisten potilaiden alaryhmään, mikä aiheuttaa kasvavaa skismaa hoitoratkaisuissa. On jo otettu esille mahdollisuus tutkia vähemmän toksisia hoitomalleja HPV-positiivisille kasvaimille ja aggressiivisempia lopullisia hoitoja HPV-negatiivisille kasvaimille, jotta voidaan ottaa huomioon jyrkät erot niiden vasteissa nykyisiin hoitomuotoihin. RTOG 1016 on yksi tällainen tutkimus, jossa arvioidaan erityisesti HPV-positiivisia potilaita tehostetun hoidon yhteydessä käyttämällä samanaikaisesti setuksimabia ja sädehoitoa verrattuna tavanomaiseen sisplatiinipohjaiseen CCRT-hoitoon. Spesifisten hoito-ohjelmien ja tiettyjen molekyylikohteiden, joilla on kasvaimen HPV-status, yhteisvaikutus osoittautuu epäilemättä hedelmälliseksi maaperäksi tulevalle tutkimukselle. Nähtäväksi jää, mikä vaikutus orastavalla HPV-epidemialla ja nykyisillä rokotusohjelmilla on kliinisiin tuloksiin ja hoitomenetelmiin SCCHN-potilailla.