Question
verkkosivujasi katsova henkilö saisi vaikutelman, että kansalaisoikeusliike oli moraalinäytelmä, jossa valkoiset olivat ”pahiksia” ja neekerit ”hyviä tyyppejä.”Tiedätte varmasti, että monet valkoiset olivat aktiivisia kansalaisoikeusliikkeessä.
— Jenni Burch, Grove City, Ohio
vastaus
Jim Crow-museo keskittyy mustien vastaisiin esineisiin, joita käytettiin afrikkalaisten ja afroamerikkalaisten alistamiseen ennen kansalaisoikeusliikettä, sen aikana ja sen jälkeen. Uskomme, ja tiedämme olevan totta, että nuo esineet toimivat propagandana — heijastaen ja muokaten asenteita mustia amerikkalaisia kohtaan, ja siten oikeuttaen Jim Crow ’ n rotuhierarkian. Kansalaisoikeusliikettä voidaan pitää virallisen rotuerottelun ”lopun alkuna” ; halventavat ja loukkaavat karikatyyrit ja stereotypiat afroamerikkalaisista eivät kuitenkaan loppuneet. Nämä kielteiset kuvaukset mustista tosiaan jatkuvat. Tämä ei tarkoita, etteikö kansalaisoikeusliike olisi vienyt Yhdysvaltoja kohti demokraattisempaa, tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Kyllä. ”Moraalinäytelmässä” oli mukana monia amerikkalaisia-ja valkoisia oli molemmilla puolilla.
kun Jim Crow-Museo muuttaa suurempaan tilaan, siellä on kansalaisoikeusliikettä käsittelevä osio. Olemme keränneet satoja esineitä, joita voisi oikein kutsua ” kansalaisoikeuksien muistoesineiksi.”Ajattele esimerkiksi kylttiä, jossa lukee: ”olen mies.”Tämä merkki nähtiin yleisesti kansalaisoikeusmielenosoituksissa, muun muassa vuoden 1963 marssilla Washingtonissa. Ajatellaanpa myös kynää, jolla presidentti Johnson allekirjoitti vuoden 1964 kansalaisoikeuslain, joka on luultavasti maan historian kattavin kansalaisoikeuslaki. Tällaisia esineitä uuteen museoon tulee. Siellä on valokuvia ja tarinoita työväenluokasta ja köyhistä ihmisistä, jotka vaaransivat työpaikkansa ja henkensä marssiakseen tai boikotoidakseen. Kuvissa esiintyy monia henkilöitä. useimmat ovat afroamerikkalaisia, mutta jotkut valkoisia amerikkalaisia.
uuden museon viimeisessä osassa on seinämaalaus, jossa on kansalaisoikeusmarttyyrien näköisiä kuvia. Seinämaalauksen nimi on ” pilvi todistajia.”Siihen kuuluu mustia, valkoisia, ruskeita, punaisia ja keltaisia ihmisiä, jotka antoivat henkensä kansalaisoikeuksien aikakaudella. Ei ole yllättävää, seinämaalaus sisältää joitakin tunnettuja nimiä, esimerkiksi Martin Luther King, Jr. ja Medgar Evers, mutta se sisältää myös vähemmän tunnettuja ihmisiä, mukaan lukien, Jonathan Daniels-Valkoinen Amerikkalainen. Kunnioituksemme Danielsia kohtaan ja hänen sitoutumisensa sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen on suuri. Loppuosa tästä lyhyestä esseestä esittelee Jonathan Danielsin katsojillemme.
Jonathan Myrick Daniels syntyi keenessä, New Hampshiressa 20.maaliskuuta 1939 lääkärin ja koulun opettajan pojaksi. Hän valmistui Priimukseksi Virginia Military Institutesta. Syksyllä 1961 hän siirtyi Harvardin yliopistoon opiskelemaan englantilaista kirjallisuutta. Ollessaan pääsiäissunnuntaina vuonna 1962 Bostonin Adventtikirkon jumalanpalveluksissa hän koki syvän uskonnollisen heräämisen. Hän päätti ryhtyä papiksi, jätti Harvardin ja meni Episkopaaliseen teologiseen kouluun Cambridgessa Massachusettsissa. Hän tunsi vetoa ”sosiaaliseen evankeliumiin” -sosioeologiseen liikkeeseen, joka soveltaa kristillisiä periaatteita yhteiskunnallisiin ongelmiin, erityisesti köyhyyteen, epätasa-arvoon, rasismiin ja sotaan.
Vuonna 1965 Tri. Martin Luther King antoi maanlaajuisen puhelun, jossa hän pyysi kaikkien uskontokuntien opiskelijoita ja papistoa tulemaan Selmaan Alabamaan tukemaan pyrkimyksiä saada äänioikeus mustille. Samana vuonna Daniels, tuolloin 26-vuotias, meni selmaan ja liittyi äänestäjien rekisteröintiajoon. Nuori valkoinen seminaarilainen ei ollut naÃve; hän tiesi, että Alabaman mustien auttaminen uhmaamaan Jim Crow-lakeja oli vaarallista, mutta hän ”eli uskossaan.”Daniels marssi Selmassa Montgomeryn protestimielenosoitukseen ja jäi alueelle työskentelemään Lowndesin piirikunnan Student Nonviolent Coordinating Committeen (SNCC) kanssa. Hän asui Mustan perheen kanssa ja sai nopeasti maineen-paikallisten afroamerikkalaisten keskuudessa-kristittynä, joka auttaisi mustia saamaan oikeudet ensimmäisen luokan kansalaisuuteen. ”Hänellä oli runsaasti voimaa, joka tuli sisältä, että hän voisi antaa ihmisille”, sanoi Stokely Carmichael. ”Lowndesin piirikunnan asukkaat ymmärsivät, että Jonilta saamallaan voimalla heidän oli jatkettava; heidän oli jatkettava!”
13. elokuuta 1965 Daniels ja parikymmentä muuta mielenosoittajaa pidätettiin ”vain valkoisille” tarkoitettujen myymälöiden järjestämisestä Fort Depositissa Alabamassa, ja heidät siirrettiin piirikunnan vankilaan läheiseen Haynevilleen. Viisi nuorta mielenosoittajaa vapautettiin yhden päivän jälkeen. Loput pidettiin kuusi tai seitsemän päivää. Selleissä ei ollut ilmastointia (lämpötila oli säännöllisesti yli 100 astetta), ruoka oli ylikypsää, alikypsää tai täynnä syöpäläisiä. Selli oli niin täynnä, etteivät mielenosoittajat päässeet helposti liikkumaan. Pönttö pursusi vuotavaa jätevettä lattialle ja ilmassa oli hirvittävä löyhkä. Elokuuta mielenosoittajat vapautettiin ilman kuljetusta takaisin Fort Depositiin.
pian julkaisun jälkeen valkoinen katolinen pappi Richard Morrisroe ja Daniels saattoivat kaksi mustaa teiniä, Joyce Baileyn ja Ruby Salesin, Varnerin ruokakauppaan, joka oli yksi harvoista Haynesvillen mustaihoisia palvelleista liikkeistä. He halusivat ostaa limsaa. Heidät tapasi portailla Tom Coleman, Alabama Highway Departmentin insinööri ja palkaton apulaissheriffi, jolla oli mukanaan haulikko. Coleman uhkaili ryhmää, jos he yrittäisivät mennä kauppaan. Coleman tähtäsi aseellaan 16-vuotiasta Ruby Salesia; Daniels työnsi hänet maahan suojellakseen häntä. Haulikon laukaus osui Danielsia vatsaan ja tappoi hänet välittömästi. Pappi Morrisroe nappasi Baileyn ja pakeni. Coleman ampui Morrisroeta selkään haavoittaen tätä vakavasti mutta ei kuolettavasti.
kuultuaan tragediasta Martin Luther King Jr. sanoi: ”yhden sankarillisimmista kristillisistä teoista, jonka olen kuullut koko palvelukseni aikana, suoritti Jonathan Daniels.”Kuusi viikkoa ampumisen jälkeen valamiehistö totesi Colemanin syyttömäksi murhaan. Vuonna 1991 Jonathan Myrick Daniels nimettiin episkopaalisen kirkon marttyyriksi, yhdeksi 15 nykyajan marttyyristä, ja elokuun 14.päivä nimettiin Danielsin ja kaikkien kansalaisoikeusliikkeen marttyyrien muistopäiväksi. Ruby Sales, jonka hengen Daniels pelasti, kävi episkopaalisen teologisen koulun ja perusti Danielsille omistetun sisälähetyksen. Tohtori King ojensi tahtipuikon Danielsille, joka ojensi yhden Salesille.
kesäkuun 2007 vastaus
David Pilgrim
kuraattori
Jim Crow-Museo