kesällä 1986 Chris Morse oli välillä hänen fuksi ja toisen vuoden opiskelija vuotta college, työskentelee maalaus miehistön viinitarha – maalaan Ernie Bochin taloa Edgartownin satamassa. Ystäväni miehistöstä sanoi: ”Jos sinä ja seuralaisesi tulette sunnuntaina vilja-Aittaan, jossa olen baarimikko, tarjoilen teille molemmille samppanjaa.”Se oli tarjous, joka oli liian hyvä hylättäväksi 18-vuotiaalle.
seuraavana kesänä Chris otti paikan baarimikkona vilja-aittojen taideavauksissa ja päätyi työskentelemään myös gallerian lattiassa yliopistokesiensä aikana.
nykyään Chris omistaa Viljamakasiinigallerian ja Field gallerian West Tisburyssa sekä North Water Street Galleryn Edgartownissa. Miten hän pääsi sieltä tänne?
- Q: Onnekas vierailu Aitan galleriassa herätti sinussa jotain. Mutta mistä se sai alkunsa?
- Q. isoäitisi?
- Q. joten työskenneltyäsi kesät läpi yliopistovuosien, tulit takaisin asumaan viinitarhalle?
- Q. mikä sai sinut luulemaan menestyväsi?
- K. Mikä on tärkeämpää gallerian menestykselle-sen taiteilijat vai asiakkaat?
- Q. matkan varrella sinusta tuli myös taiteen keräilijä. Miten se tapahtui?
- K. miten voit valita uusia teoksia kokoelmaasi?
- Q. mitä teet nyt, kun et voi matkustaa etsimään taidetta galleriaan?
- Q. Kaikki haluavat tietää, onko Thomas Hart Benton menossa länteen viljamakasiinissa vai jossain muualla?
- Q. millainen luulet tämän kesän olevan yrityksellesi?
Q: Onnekas vierailu Aitan galleriassa herätti sinussa jotain. Mutta mistä se sai alkunsa?
A. Olen aina ollut kiinnostunut keräilystä. Minulla oli kokoelmia, periaatteessa-kaikkea postimerkeistä ja kolikoista (normaaleista asioista) oluttölkkeihin tai mihin tahansa! Yksi varhaisimmista muistoistani taiteen arvostamisesta oli postimerkkikokoelmani kanssa, kaikkien erilaisten mallien ja maisemien tutkiminen. Luulen myös isoäitini vaikuttaneen.
Q. isoäitisi?
A. Isäni äiti oli viikonloppumaalari, joten kun sisareni ja minä yövyimme hänen luonaan, vietimme aikaa hänen ateljeessaan ja hän laittoi meidät leikkimään joko akryyliväreillä tai akvarelleilla. Hän opetti meille sommittelun perusteet, värin ja valon. miksi metsässä seisovassa puussa on valoisa ja pimeä puoli.
Q. joten työskenneltyäsi kesät läpi yliopistovuosien, tulit takaisin asumaan viinitarhalle?
A. Kyllä, tykkäsin työskennellä galleriassa. Hän tuli ajoissa ja viipyi myöhään ja jutteli mielellään taiteilijoiden ja asiakkaiden kanssa. Työskentelin galleriassa ja tein hanttihommia talvet. Lopulta omistajat Bruce Blackwell ja Brandon Wight alkoivat harkita eläköitymistä ja harkitsivat liiketoiminnan myymistä. Näin galleriassa paljon potentiaalia, kun viinitila alkoi olla ympärivuotinen paikka. Olin tavannut Sheilan, joka on nyt vaimoni. Hän jakoi Visioni Viljamakasiinista, ja vuonna 1996 pystyimme kokoamaan rahoituksen ja ostamaan yrityksen.
Q. mikä sai sinut luulemaan menestyväsi?
A. minulla oli liiketalouden tutkinto, joten osasin luoda liiketoimintasuunnitelman. Tutkin monia skenaarioita, parhaasta pahimpaan. En vain nähnyt Aitan gallerian todella epäonnistuvan. Pahinta oli siis edelleen selviytyminen. Se oli silti pelottavaa. Varmaan vasta toisena kesänä Sheila ja minä katsoimme toisiamme ja totesimme, että kyllä me selviämme.”
K. Mikä on tärkeämpää gallerian menestykselle-sen taiteilijat vai asiakkaat?
A. mielestäni olen onnekas, että minulla on artistit. Toisten mielestä taiteilijat ovat onnekkaita, kun heillä on galleriansa. Keskityn tekemään hyvää työtä artistille sen sijaan, että taiteilija tekisi hyvää työtä minulle.
Asiakkaillakin on toki merkitystä. On nöyryyttävää ja ilahduttavaa, että myyn nyt taidetta niiden vanhempien lapsille, joille myin taidetta kolmekymmentä vuotta sitten.
Q. matkan varrella sinusta tuli myös taiteen keräilijä. Miten se tapahtui?
A. alkuaikoina, kun galleria suljettiin sesongin ulkopuolella ja asuimme yläkerran asunnossa , nostimme Ella Tulinin Natashaa esittävän, 24-tuumaisen pronssipatsaan ja laitoimme sen sohvapöydällemme. Elimme sen kanssa koko talven. Kevät tuli ja toimme sen takaisin alas ja se tuntui niin oudolta. Natashasta tuli pian ensimmäinen suuri taidehankinta, jonka ostimme yhdessä Sheilan kanssa.
K. miten voit valita uusia teoksia kokoelmaasi?
A. saarten taide on aina ollut minulle suuri painopiste. Tänä viime talvena erään kartanon kautta törmäsin (ja ostin) Steve Millsin maalauksen Alley ’ s General Storesta. Olin ollut mukana myymässä sitä (MV) Preservation Trustin hyväksi, kun he ostivat Alleyn. Viimeisin lisäykseni on Ray Ellisin viimeinen maalaus. Ostin sen, koska se oli viimeinen. Joten maalausten, joita kerään, täytyy merkitä minulle jotain.
Q. mitä teet nyt, kun et voi matkustaa etsimään taidetta galleriaan?
A. Se ei ole ongelma. Huutokauppoja järjestetään paljon. Työskentelemme myös muiden gallerioiden kanssa, joiden kausi on omaamme vastapäätä, esimerkiksi Palm Beachissa, ja saamme niistä maalauksia. Hankimme myös paljon mielenkiintoista uutta työtä etänä ja Viinitarhakodeista.
Q. Kaikki haluavat tietää, onko Thomas Hart Benton menossa länteen viljamakasiinissa vai jossain muualla?
A. myimme sen! Voin vain sanoa, että se on jossain koillisessa.
Q. millainen luulet tämän kesän olevan yrityksellesi?
A. olemme aina varautuneet myrskyihin, ja siitä tämä kesä tulee olemaan hyvin epätavallinen. Olemme varautuneet siihen, ettei meillä ole ryhmävastaanottoja. Tutkimme erilaisia tapoja esitellä työtämme virtuaalisesti ja työskennellä paljon sosiaalisen median tiimimme kanssa. Maisema on nyt erilainen. Me sopeudumme. Pärjäämme kyllä. Olemme toiveikkaita, että asiakkaamme tajuavat, että taideteos seinällä Zoom-puhelusi takana piristää kaikkien päivää.