To the Editors:
in a recention issue of the European Respiratory Journal, Gabor et al. 1 raportoitu normaalin sydämen resynkronointihoidon (CRT) vaikutuksia yölliseen keskusuniapneaan (Cheyne–Stokes-hengitys). CRT: n osoitettiin vähentävän Cheyne–Stokesin hengitystä merkittävästi kuudella potilaalla 10: stä.
tutkimus tehtiin Kanadassa vuosina 1999-2002, eli samaan aikaan kun markkinoille tuotiin uusia beetasalpaajasukupolvia (esimerkiksi metoprololi, karvediloli). Kirjoittajat toteavat, että lääkitys pysyi muuttumattomana tutkimuksen aikana, mutta tämä saattaa päteä vain aineluokkiin eikä beetasalpaajatyyppiin. Beetasalpaajien korvaaminen oli ollut tuohon aikaan rutiinitoimenpide monissa teollisuusmaissa 2.
omien tietojemme mukaan (toistaiseksi julkaisemattomat) suuriannoksisella beetasalpaajahoidolla näyttää olevan tilastollisesti merkitsevä ja kliinisesti merkittävä vaikutus yöllisten keskusapneoiden ja hypopneoiden esiintyvyyteen ja vaikeusasteeseen. Kroonista sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden (New York Heart Association II ja III) kolmessa hyvin yhteensopivassa kohortissa (ei beetasalpaajaa n = 16; metoprololia N = 16; karvedilolia N = 13) voitiin osoittaa, että molemmat beetasalpaajat eli metoprololi ja karvediloli voivat merkittävästi vähentää yhdistettyä hengityskatkoksia (19, 5±14, 4 ja 7, 4±8, 5 ja 8, 7±8, 1 unituntia kohti).
ehdotamme, että Gabor et al. 1 on suhteutettava beetasalpaajalääkityksen esiintymiseen, annostukseen ja tyyppiin, jotta voidaan tehdä ero sydämen resynkronointihoidon vaikutusten ja mahdollisten farmakologisten vaikutusten välillä.