The Chapel Royal at St James ’ s Palace on ennen kaikkea sen Chapel Royal – kappelin nimi, jonka tarkoituksena oli tyydyttää hallitsijan hengelliset tarpeet; toissijainen termi viittaa itse rakennukseen – kuninkaalliseen erikoiseen-jossa hallitsija itse palvoi. Chapel Royal muistetaan luultavasti parhaiten kuningatar Viktorian ja prinssi Albertin häistä, joita siellä vietettiin vuonna 1840. Juuret sen historia, kuitenkin, venyttää takaisin paljon pidemmälle ja edelleen kasvaa vielä tänään; se on edelleen suosittu valinta royal ristiäiset niin paljon nyt kuin silloin, viimeisin on, että prinssi George Cambridge, vuonna 2013.
St Jamesin palatsi rakennettiin Henrik VIII: n Pyhälle Jaakko vähemmälle omistaman spitaalisairaalan paikalle, vaikka alkuperäisestä Tudorin palatsista on jäljellä enää vähän. 1600-luvulla sen puitteet olivat suhteellisen ”pastoraaliset” (Antonia Fraser, kuningas Kaarle II, s. 14-15), koska se oli eristetty Westminsteristä ja Whitehallin rönsyilevästä kompleksista, ja lähellä silloista maaseudun St James ’ s Parkia, kuten se on vielä nykyäänkin. Tudor-tyylinen punatiilinen Pohjoinen porttitalo kantaa yhä kelloa, jossa on vuosiluku 1731; sen tytär Chapel Royal on Hampton Courtin palatsissa. St Jamesin palatsi on edelleen Britannian monarkian vanhin palatsi, jonka hoviin ulkomaiset suurlähettiläät ovat edelleen akkreditoituja.
Holbein toteutti kappelin kuninkaallisen katon. Sydän Henrik VIII: n ensimmäinen lapsi, Maria I, uskotaan on haudattu alle kuoro kojut kappeli Royal; että sydän, joka oli niin intohimoisesti rakasti Philip Espanjan ja paloi katolilaisuuden ja johon hän kommentoi surullisesti lopussa hänen valtakautensa, että sana ”Calais” olisi löydetty kaiverrettu, symbolisesti tarpeeksi, koska Maria I allekirjoitti sopimuksen luovutus Calais St James ’ s Palace, vuonna 1558.
hänen sisarpuolensa Elisabet I sitä vastoin muutti Pyhän Jaakobin palatsiin Espanjan Armadan aikaan-sen laivaston, jonka oli lähettänyt sama Filip, nykyinen Espanjan Filip II – joka oli ankkuroitunut Calais ’n edustalle, olivatpa englantilaiset sitten seuranneet perässä ja lähettäneet suuret tulilaivansa ”protestanttisten” tuulten, kuten niitä myöhemmin kutsuttiin, avustamina, joiden oletetaan olleen ”englantilaisen” Jumalan lähettämiä, kukistamaan espanjalaiset. Vuonna 1588 Elisabet muutti St Jamesin palatsiin pysyäkseen turvallisempana ja lähti St James ’ sista valtiollisella proomullaan pitämään historiallista puhettaan sotilailleen Tilburyssa. On ainakin mahdollista, että hän on tähän aikaan saattanut rukoilla kuninkaallisessa kappelissa, tänä kansallisen kriisin aikana.
Walesin prinssi Charles – ”rakkautemme poika”, myöhemmin Kaarle II-syntyi St Jamesin palatsissa vihreään satiiniin ripustettuun sänkyyn, joka maksoi lähes seitsemänsataa puntaa (Ibid, S.15). Kaarle I: n ja hänen ranskalaissyntyisen kuningattarensa Henrietta Marian vanhin poika kastettiin Pyhän Jaakobin palatsin kappelissa 27.kesäkuuta 1630 arkkipiispa Laud: n toimesta, josta Lontoon ylipormestari antoi hopeisen kirjasimen (Ibid, SG 16). Kaarle I: n ja Henrietta Marian toinen poika prinssi James, Yorkin herttua – tuleva Jaakko II – syntyi vuonna 1633 St Jamesin kirkossa ja kastettiin myös Chapel Royal-kappelissa. St Jamesin palatsissa Kaarle I jättäisi kuitenkin sydäntäsärkevät jäähyväiset lapsilleen, prinsessa Elisabetille ja prinssi Henrikille, Gloucesterin herttualle, elämänsä viimeisenä päivänä, kun kuningas oli tuotu Lontooseen Windsorista. Katkerana, jäisenä aamuna 30. tammikuuta 1649-jota Kaarle I kuvaili ’toiseksi Hääpäiväkseen’ – hän nousi, ja arkkipiispa Juxon toimitti hänelle viimeisen ehtoollisen Matteuksen kirjan 27. luvusta. Kuningas lähti St James ’ sista surevassa, rumpujen saattamassa kulkueessa Whitehalliin teloitettavaksi. Oliver Cromwell muutti St Jamesin palatsin Parakiksi Kansainyhteisön aikana.
osa kappelin kuninkaallisen kappelin mittaamattoman arvokkaasta hopeakultaisesta alttarilaatasta on peräisin Kaarle II: n ja Jaakko II: n ajoilta, mukaan lukien kaksi kynttilänjalkaa, joissa oli Jaakobin monogrammi Yorkin herttua. Prinssi James Francis Edward Stuart,’ Vanha teeskentelijä ’ja myöhemmän jakobiittien aatteen johtaja, syntyi St Jamesin palatsissa vuonna 1688 kuuluisassa ”lämpenemispan” -välikohtauksessa Jaakko II: n ja hänen toisen vaimonsa, Modenalaisen Marian poika.
Samuel Pepys kuvasi suuressa päiväkirjassaan oikein Pyhän Jaakobin kuninkaallisen kappelin ”kuninkaan kappeliksi”, tehden tärkeän eron tämän kappelin ja ”kuningattaren kappelin” välillä, joka oli aloitettu Kaarle I: n ensimmäistä morsianehdokasta – espanjalaista Infanta Maria Annaa – varten, mutta jota käytti sen sijaan hänen ranskalaissyntyinen kuningattarensa Henrietta Maria ja kaksi myöhempää Stuart-kuningattaren puolisoa.
Yorkin herttua Jamesin ja hänen ensimmäisen vaimonsa Anne Hyden tytär Prinsessa Anne avioitui Tanskan prinssi Yrjön kanssa Chapel Royal St James ’ sissa 28.heinäkuuta 1683, mikä oli sopiva valinta prinsessa Annelle, joka oli syntynyt siellä, kuten hänen sisarensa prinsessa Mary – Mary II – vuonna 1665.
kappeli pysyi uuden Hannoverin hallitsijasuvun suosittuna valintana kuninkaallisiin häihin, eikä vähiten kuningatar Viktorialle; häät Yrjö III ja Charlotte of Mecklenburg-Strelitz vietettiin siellä 8 päivänä syyskuuta 1761 (kuusi tuntia sen jälkeen, kun prinsessa Charlotte saapumisen Iso-Britannia) kuin oli ollut, että Yrjö III: n isä, Frederick, Prince of Wales ja prinsessa Augusta of Saxe-Gotha 27 päivänä huhtikuuta 1736. Yrjö III: n poika Yrjö, Walesin prinssi – myöhemmin prinssi sijaishallitsija ja kuningas Yrjö IV – avioitui prinsessa Carolinen kanssa Brunswickin kappelissa 8.huhtikuuta 1795. Tämä oli huono-onninen unioni, jonka historia osoittautuisi tuhoisaksi. Yrjö III kävi joskus jumalanpalveluksissa täällä Lontoossa.
kuningatar Viktorian häät Saxe-Coburg-Gothan prinssi Albertin kanssa (”elämäni onnellisin päivä!”) vietettiin Chapel Royal-kappelissa 10. helmikuuta 1840, joka alkoi rankkasateilla. Kuningatar ajettiin St Jamesin palatsiin äitinsä, Kentin herttuattaren ja Sutherlandin herttuattaren kanssa. Hän olisi mieluummin yksinkertainen ja yksityinen seremonia ja suuresti inhosi julkista luonnetta, mitä oli itse asiassa, pieni kappeli niin tärkeä kuninkaallinen tapahtuma. Kuningatar Viktoria talutettiin kappelin kuninkaalliselle käytävälle hänen setänsä, Sussexin herttua. Ruhtinas Albertilla oli brittiläisen sotamarsalkan Univormu; kuningattarella oli kermanvalkoinen Spitalfields-satiinipuku, ja hääpitsiä piti yllä neiti Bidney St James ’ s Streetillä, Pall Mall (Kay Staniland, in Royal Fashion, Pg 121, 1997).
täpötäysi Chapel Royal-kappeli oli hyvin kuvattu Sir George Hayterin maalauksessa kuningatar Viktorian häät, kuningatar Viktorian häät, 10. helmikuuta 1840. Siinä pääministerin, lordi Melbournen sekä Kentin herttuattaren ja kuningatar Adelaiden hahmot näkyvät selvästi. Tuon helmikuisen aamun pimeys kappelissa on tarkoituksella vastakohta kuningattaren hääpuvun valkoiselle, kun taas ruhtinas Albertin univormun punainen on rinnastettu punaisiin samettisiin alttarityynyihin. Kappelin kuninkaallinen koristelu häihin maksoi noin 9 000 puntaa.
kuningattaren ja ruhtinas Albertin vanhin lapsi, prinsessa kuninkaallinen, menisi myös naimisiin Chapel Royal-kappelissa, joka on kuningattaren lapsista ainoa, joka näin tekee. Hänet vihittiin kruununprinssi Fredrik Vilhelmin kanssa 25. tammikuuta 1858 Canterburyn arkkipiispan vihkiessä hänet. Ennustettavasti kuningatar muisteli omia häitään kahdeksantoista vuotta aiemmin, kommentoiden haikealla hermostuneisuudella:” minusta tuntui kuin olisin ollut naimisissa uudelleen…”, kun hän havaitsi prinsessa kuninkaallisen” meidän rakas kukkamme… kävelemässä rakkaan isänsä ja rakkaimman setänsä Leopoldin välillä ” (op. cit Christopher Hibbert, Queen Victoria: a Personal History, Pg 243, 2000). Vihkirekisteri allekirjoitettiin Kruununhuoneessa, kuten kuningatar Viktoriallakin oli ollut.
6. heinäkuuta 1893 vietettäisiin kuningattaren perheessä toiset välttämättömät häät: prinssi Georgen, Yorkin herttuan ja Teckin prinsessa Maryn, tulevan Yrjö V: n ja kuningatar Maryn häät. Tällä kertaa heijastus nähtiin kuitenkin mustan läpi. Kuningatar, joka oli nyt ollut leskeksi kolmekymmentäkaksi vuotta, katseli pojanpoikaansa, prinssi Georgea, seisomassa siinä, missä ruhtinas Albert oli seissyt, jo vuonna 1840. Seremonia nauhoitettiin, kuten kuningatar Viktorialla oli ollut, mutta tällä kertaa tanskalainen taiteilija Laurits Regner Tuxen, näyttäen päivänvalon virtaavan kappelin suurista ikkunoista kuningasparille, aivan kuten Hayterin muotokuvassa kuningattaren avioliitosta.
Chapel Royal säilyi suosikkipaikkana ristiäisille, vaikka kuningatar Viktorian lapsia ei kastettu siellä, vaan enimmäkseen Buckinghamin palatsin kappelissa. Tämä merkitsi kriittistä muutosta, joka tapahtui kuningatar Viktorian liittymisen yhteydessä, kun Buckinghamin palatsista tuli hallitsijan virallinen Lontoon-osoite.
Lordi Frederick Windsor ja Lady Gabriella Windsor, kuningattaren serkun, Kentin prinssi Michaelin lapset, kastettiin kappelissa kuninkaalliseksi, samoin kuin kuningattaren lapsenlapsi, Yorkin prinsessa Beatrice, vuonna 1988 sekä hänen pojanpoikansa prinssi George ja prinssi Louis. Myös prinsessa Beatrice aikoo mennä siellä naimisiin.
Walesin prinsessa Dianan arkku lepäsi kuninkaallisessa kappelissa ennen hänen hautajaisiaan Westminster Abbeyssa vuonna 1997; kuningatar Elisabetin arkku lepäsi myös läheisessä kuningattaren kappelissa ennen kuin hänet vietiin Westminster Halliin lepäämään osavaltioon vuonna 2002.
Kuninkaallinen kappeli toimii edelleen elävänä, toimivana kuninkaallisena kappelina; siellä suoritetaan myös kuninkaallisen perheen jäsenten ristiäisiä, häitä ja hautajaisia.