Social Cognition and Object Relations Scale (SCORS), jonka kehittivät Western, Lohr, Silk, Kerber ja Goodrich (1985), on diagnostinen väline, jota käytetään psykologisen toiminnan arviointiin kliinisten kertomusten avulla, kuten temaattinen Apperception Test (Tat; Murray, 1943) tarinoita. Tässä tutkimuksessa selvitettiin SCORS hyödyllisyyttä erottaa diagnostinen ja tilastollinen Manual of Mental Disorders (4th ed. ; American Psychiatric Association, 1994) antisocial personality disorder (ANPD), borderline personality disorder (BPD), narcissistic personality disorder (NPD), and Cluster C personality disorder (CPD). 58 potilaan otos jaettiin neljään ryhmään: ANPD (n = 9), BPD (n = 21; 18: lla ensisijainen BPD-diagnoosi ja 3: lla huomattavat rajatapaukset, jotka täyttivät 4 5: stä DSM-IV-kriteeristä, joita tarvitaan BPD-diagnoosiin), NPD (n = 16; 8, joilla on ensisijainen NPD-diagnoosi ja 8, joilla on näkyvästi narsistisia piirteitä, jotka täyttivät 4 NPD-diagnoosin edellyttämistä 5 DSM-IV-kriteeristä) ja CPD (n = 12). Näitä ryhmiä verrattiin sitten 8 SCORS-muuttujilla käyttäen 5 TAT-korttia (1, 2, 3BM, 4 ja 13mf). Spearman-Brown korjaus 2-way mixed effects malli luotettavuuden 8 SCORS muuttujia vaihteli .70 to .95. Kategoristen ja dimensiollisten analyysien tulokset osoittavat, että (A) SCORS-muuttujia voidaan käyttää anpd: n, BPD: n ja NPD: n erottamiseen; B) BPD-ryhmä sai huomattavasti vähemmän (suurempi mukautus) kuin CPD-ryhmä tiettyjen muuttujien osalta; c) BPD-ryhmä sai huomattavasti vähemmän (suurempi mukautus) kuin NPD-ryhmä Kaikkien 8 SCORS-muuttujan osalta; d) ANPD-ryhmä sai huomattavasti vähemmän pisteitä kuin NPD-ryhmä tiettyjen muuttujien osalta; e) tiettyjen muuttujien havaittiin olevan empiirisesti yhteydessä DSM-IV ANPD -, BPD-ja NPD-kriteerien kokonaismäärään; ja F) tiettyjen muuttujien havaittiin olevan empiirisesti liittyvät Minnesota MULTIFASIC persoonallisuus inventory-2 (mpi-2; Butcher, Dahlström, Graham, Tellegen, & Kaemmer, 1989) Persoonallisuushäiriöasteikot. Tämän tutkimuksen tuloksia käsitellään kliinisen hyödyn, käsitteellisen ja teoreettisen vaikutuksen kannalta.