tunnetaan myös nimillä Cipram, Citadur, Lu 10-171, Nitalaprami
, bisyklinen ftaleenijohdos ja selektiivinen serotoniinin takaisinoton estäjä (SSRI), jolla on masennuslääkkeitä ja anksiolyyttisiä vaikutuksia. Sitalopraami estää selektiivisesti välittäjäaine serotoniinin (5-HT) takaisinottoa keskushermoston presynaptisissa soluissa, mikä lisää 5-HT: n pitoisuutta synaptisessa halkeamassa ja tehostaa serotoniinin vaikutusta sen reseptoreihin. Lisääntynyt serotonerginen neurotransmissio aiheuttaa antidepressiivisiä ja anksiolyyttisiä vaikutuksia.
alkuunpanija: NCI tesaurus | lähde: kansallisen syöpäinstituutin verkkosivut(http://www.cancer.gov)
Voinko ottaa sitalopraamia imetyksen aikana?
pikkulapset saavat sitalopraamia äidinmaitoon, ja joidenkin seerumissa sitalopraamin pitoisuus on alhainen. Lapsen saama annos ja saavutettu seerumitaso liittyvät todennäköisesti äidin ja lapsen geneettiseen metaboliseen kapasiteettiin. Muutamia tapauksia pieniä käyttäytymiseen haittavaikutuksia, kuten uneliaisuutta tai fussiness on raportoitu, mutta mitään haittavaikutuksia kehitykseen on löydetty imeväisten seurataan jopa vuoden. Jos äiti tarvitsee sitalopraamia, se ei ole syy lopettaa imettämistä. Jos äiti otti sitalopraamia raskauden aikana tai jos muut masennuslääkkeet ovat olleet tehottomia, useimmat asiantuntijat suosittelevat lääkityksen muuttamista imetyksen aikana. Muussa tapauksessa voidaan suosia lääkkeitä, joiden erittyminen äidinmaitoon on vähäisempää, erityisesti vastasyntyneen tai keskoslapsen imettämisen aikana. Rintaruokinnassa olevaa lasta tulee seurata käyttäytymiseen liittyvien haittavaikutusten, kuten sedaation tai fussiness, varalta. Raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen SSRI: ää käyttävillä äideillä voi olla enemmän vaikeuksia imettää ja he saattavat tarvita ylimääräistä imetystukea. Rintaruokinnassa olevilla lapsilla, jotka altistuvat SSRI: lle raskauden kolmannen kolmanneksen aikana, on pienempi vastasyntyneiden heikon sopeutumisen riski kuin äidinmaidonkorvikkeella ruokituilla lapsilla.
lääkepitoisuudet
sitalopraami metaboloituu kahdeksi metaboliitiksi, joilla kullakin on masennuslääkkeenä 13% sitalopraamin antidepressiivisestä vaikutuksesta.
Äidin Taso. Julkaistujen tutkimusten ja 2 julkaisemattoman tapauksen seerumipitoisuuksien yhdistetyssä analyysissä kirjoittajat havaitsivat, että 18 äidin keskimääräinen vuorokausiannos 29 mg (vaihteluväli 20-60 mg) oli maitositalopraamipitoisuus keskimäärin 157 mikrog/L (Vaihteluväli 41-451 mikrog/L). Tämän tutkimuksen keskimääräisten annosten ja maitomäärien perusteella yksinomaan rintaruokinnassa oleva lapsi saisi arviolta 7,9 prosenttia äidin painoon suhteutetusta sitalopraamiannoksesta.
9 äidiltä, jotka ottivat sitalopraamia 20-40 mg vuorokaudessa imetyksen aikana, otettiin minimimaitonäytteet juuri ennen imetystä 4.päivän aamuna sekä synnytyksen jälkeisen viikon 2 ja kuukauden 2 aikana. Sitalopraamimaidon pienimmät pitoisuudet, jotka on standardoitu 20 mg: n vuorokausiannokseen, olivat keskimäärin 81, 4, 103, 4 ja 75, 9 mikrog/L 3 näytteenottokerralla. Kirjoittajat raportoivat, että yksinomaan rintaruokinnassa oleva lapsi saisi arviolta vähintään 0,3% äidin painoon suhteutetusta sitalopraamiannoksesta 2 viikon ja 2 kuukauden kuluttua synnytyksen jälkeen. Nämä arvot näyttävät kuitenkin johtuvan laskuvirheestä. Käyttämällä edellä mainittuja maitopitoisuusarvoja voidaan laskea imeväisten vähimmäisannos, joka on 4, 7% ja 3, 4% äidin painoon suhteutetusta annoksesta, mikä on yhdenmukainen muissa tutkimuksissa ilmoitettujen arvojen kanssa.
10 rintaruokinnassa olleesta (määrä ei ilmoitettu) 3-42 viikon ikäisestä lapsesta (mukaan lukien yksi kaksospari), joiden äidit ottivat keskimäärin 24 mg: n vuorokausiannoksen (vaihteluväli 20-50 mg) sitalopraamia, kirjoittajat laskivat, että heidän täysin rintaruokinnassa olevat lapsensa saisivat keskimäärin 5, 2% (vaihteluväli 2, 5-9.4%) äidin annoksesta.
äiti otti oraalista sitalopraamia 40 mg kerran vuorokaudessa illalla. Kertamaitonäytteet otettiin 16 tuntia annoksen jälkeen 25, 46 ja 53 synnytyksen jälkeen. Maidon sitalopraamipitoisuudet olivat 280, 230 ja 320 mikrog/L. nämä arvot edustavat 5, 8%, 4, 7% ja 6, 6% äidin painoon suhteutetusta annoksesta.
Imeväistasot. Julkaistujen ja julkaisemattomien tapausten 5 äiti-pikkulapsiparin yhteisanalyysissä tekijät havaitsivat, että imeväisillä oli keskimäärin 7% äitinsä sitalopraamin plasmapitoisuuksista.; Yhdellä viidestä lapsesta plasmapitoisuus oli yli 10% äidin plasmapitoisuudesta, jonka tekijät määrittelivät kohonneeksi.
9 sellaisen äidin rintaruokinnassa, joka otti sitalopraamia raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen, seerumin sitalopraamitasot olivat 63% äidin seerumitasoista synnytyksessä. Imeväisten seerumitasot laskivat 37% 2. päivään mennessä, 61% 4.päivään mennessä ja 90% 2. viikkoon mennessä, huolimatta yksinomaisesta imetyksestä. 2 kuukauden iässä imeväisten sitalopraamipitoisuudet seerumissa olivat noin 2% äidin pitoisuuksista; metaboliittipitoisuudet seerumissa olivat jonkin verran korkeammat.
10 rintaruokinnassa olleesta 3-42 viikon ikäisestä lapsesta, joiden äidit käyttivät sitalopraamia keskimäärin 24 mg: n vuorokausiannoksena (vaihteluväli 20-50 mg), sitalopraamia havaittiin kuudella imeväisellä. 10 pikkulapsen seerumin lääkeainepitoisuudet olivat keskimäärin 0, 9% (vaihteluväli 0-4, 8%) emojen lapsista. Kaksi lapsista, joilla oli mitattavissa oleva sitalopraami, olivat kaksosia, joiden äiti metaboloi sitalopraamia huonosti (CYP2C19*2-mutaatio). Viisi lasta, joilla on CYP2C19*1/*2 genotyypin seerumitasot olivat 3, 75 kertaa korkeammat kuin muilla 5 lapsella, joilla oli CYP2C19*1/*1 genotyyppi.
äiti otti oraalista sitalopraamia 40 mg kerran vuorokaudessa kello 23. Imeväisten seerumipitoisuudet mitattiin 12, 25 ja 53 päivän ikäisinä, joista ensimmäinen määrittämättömään aikaan ja kaksi jälkimmäistä kello 15. Imeväisten sitalopraamipitoisuudet seerumissa olivat näillä kerroilla 2, 3, 1, 2 ja 1, 7 mcg/L. Imeväisten seerumitasot 25.ja 53. päivänä olivat 0, 9% äitien seerumitasoista ja 1, 8% äitien seerumitasoista.
vaikutukset rintaruokinnassa olevilla lapsilla
sitalopraami metaboloituu kahdeksi metaboliitiksi, joilla kullakin on masennuslääkkeenä 13% sitalopraamin vaikutuksesta.
Äidin Taso. Julkaistujen tutkimusten ja 2 julkaisemattoman tapauksen seerumipitoisuuksien yhdistetyssä analyysissä kirjoittajat havaitsivat, että 18 äidin keskimääräinen vuorokausiannos 29 mg (vaihteluväli 20-60 mg) oli maitositalopraamipitoisuus keskimäärin 157 mikrog/L (Vaihteluväli 41-451 mikrog/L). Tämän tutkimuksen keskimääräisten annosten ja maitomäärien perusteella yksinomaan rintaruokinnassa oleva lapsi saisi arviolta 7,9 prosenttia äidin painoon suhteutetusta sitalopraamiannoksesta.
9 äidiltä, jotka ottivat sitalopraamia 20-40 mg vuorokaudessa imetyksen aikana, otettiin minimimaitonäytteet juuri ennen imetystä 4.päivän aamuna sekä synnytyksen jälkeisen viikon 2 ja kuukauden 2 aikana. Sitalopraamimaidon pienimmät pitoisuudet, jotka on standardoitu 20 mg: n vuorokausiannokseen, olivat keskimäärin 81, 4, 103, 4 ja 75, 9 mikrog/L 3 näytteenottokerralla. Kirjoittajat raportoivat, että yksinomaan rintaruokinnassa oleva lapsi saisi arviolta vähintään 0,3% äidin painoon suhteutetusta sitalopraamiannoksesta 2 viikon ja 2 kuukauden kuluttua synnytyksen jälkeen. Nämä arvot näyttävät kuitenkin johtuvan laskuvirheestä. Käyttämällä edellä mainittuja maitopitoisuusarvoja voidaan laskea imeväisten vähimmäisannos, joka on 4, 7% ja 3, 4% äidin painoon suhteutetusta annoksesta, mikä on yhdenmukainen muissa tutkimuksissa ilmoitettujen arvojen kanssa.
10 rintaruokinnassa olleesta (määrä ei ilmoitettu) 3-42 viikon ikäisestä lapsesta (mukaan lukien yksi kaksospari), joiden äidit ottivat keskimäärin 24 mg: n vuorokausiannoksen (vaihteluväli 20-50 mg) sitalopraamia, kirjoittajat laskivat, että heidän täysin rintaruokinnassa olevat lapsensa saisivat keskimäärin 5, 2% (vaihteluväli 2, 5-9.4%) äidin annoksesta.
äiti otti oraalista sitalopraamia 40 mg kerran vuorokaudessa illalla. Kertamaitonäytteet otettiin 16 tuntia annoksen jälkeen 25, 46 ja 53 synnytyksen jälkeen. Maidon sitalopraamipitoisuudet olivat 280, 230 ja 320 mikrog/L. nämä arvot edustavat 5, 8%, 4, 7% ja 6, 6% äidin painoon suhteutetusta annoksesta.
Imeväistasot. Julkaistujen ja julkaisemattomien tapausten 5 äiti-pikkulapsiparin yhteisanalyysissä tekijät havaitsivat, että imeväisillä oli keskimäärin 7% äitinsä sitalopraamin plasmapitoisuuksista.; Yhdellä viidestä lapsesta plasmapitoisuus oli yli 10% äidin plasmapitoisuudesta, jonka tekijät määrittelivät kohonneeksi.
9 sellaisen äidin rintaruokinnassa, joka otti sitalopraamia raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen, seerumin sitalopraamitasot olivat 63% äidin seerumitasoista synnytyksessä. Imeväisten seerumitasot laskivat 37% 2. päivään mennessä, 61% 4.päivään mennessä ja 90% 2. viikkoon mennessä, huolimatta yksinomaisesta imetyksestä. 2 kuukauden iässä imeväisten sitalopraamipitoisuudet seerumissa olivat noin 2% äidin pitoisuuksista; metaboliittipitoisuudet seerumissa olivat jonkin verran korkeammat.
10 rintaruokinnassa olleesta 3-42 viikon ikäisestä lapsesta, joiden äidit käyttivät sitalopraamia keskimäärin 24 mg: n vuorokausiannoksena (vaihteluväli 20-50 mg), sitalopraamia havaittiin kuudella imeväisellä. 10 pikkulapsen seerumin lääkeainepitoisuudet olivat keskimäärin 0, 9% (vaihteluväli 0-4, 8%) emojen lapsista. Kaksi lapsista, joilla oli mitattavissa oleva sitalopraami, olivat kaksosia, joiden äiti metaboloi sitalopraamia huonosti (CYP2C19*2-mutaatio). Viisi lasta, joilla on CYP2C19*1/*2 genotyypin seerumitasot olivat 3, 75 kertaa korkeammat kuin muilla 5 lapsella, joilla oli CYP2C19*1/*1 genotyyppi.
äiti otti oraalista sitalopraamia 40 mg kerran vuorokaudessa kello 23. Imeväisten seerumipitoisuudet mitattiin 12, 25 ja 53 päivän ikäisinä, joista ensimmäinen määrittämättömään aikaan ja kaksi jälkimmäistä kello 15. Imeväisten sitalopraamipitoisuudet seerumissa olivat näillä kerroilla 2, 3, 1, 2 ja 1, 7 mcg/L. Imeväisten seerumitasot 25.ja 53. päivänä olivat 0, 9% äitien seerumitasoista ja 1, 8% äitien seerumitasoista.
mahdolliset vaikutukset imetykseen
SSRI-lääkeryhmä, mukaan lukien sitalopraami, voi aiheuttaa prolaktiinipitoisuuksien ja galaktorrean suurenemista potilailla, jotka eivät ole raskaana eivätkä tule raskaaksi. Ranskalaiselle lääketurvakeskukselle ilmoitetuissa hyperprolaktinemia-ja sen oireita (esim.gynekomastia) koskeneessa tutkimuksessa fluvoksamiinilla havaittiin olevan 3, 9-kertainen riski aiheuttaa hyperprolaktinemiaa muihin lääkkeisiin verrattuna. Jos äidillä on todettu imetys, prolaktiinipitoisuus ei välttämättä vaikuta imetyskykyyn.
pienessä prospektiivisessa tutkimuksessa 8 ensisijaista naista, jotka käyttivät serotoniinin takaisinoton estäjää (SRI; 3 fluoksetiinin käyttö ja 1 kutakin sitalopraamin, duloksetiinin, essitalopraamin, paroksetiinin tai sertraliinin käyttöä) verrattiin 423 äitiin, jotka eivät käyttäneet SRI-lääkitystä. Sri-hoitoa saaneilla äideillä maidon eritysaktivaatio (laktogeneesi II) viivästyi keskimäärin 16,7 tuntia verrokkeihin verrattuna (85,8 tuntia synnytyksen jälkeen SRI-hoitoa saaneilla äideillä ja 69,1 tuntia hoitamattomilla äideillä), mikä kaksinkertaisti viivästyneen ruokintakäyttäytymisen riskin hoitamattomalla ryhmällä. Laktogeneesi II: n viivästymisellä ei kuitenkaan välttämättä ole kliinistä merkitystä, koska ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa niiden äitien prosentuaalisessa osuudessa, joilla oli ruokintavaikeuksia 4.päivän synnytyksen jälkeen.
tapauskontrollitutkimuksessa verrattiin pääasiallista imetysastetta 2 viikkoa synnytyksen jälkeen äideillä, jotka käyttivät SSRI-masennuslääkettä koko raskauden ajan ja synnytyksen aikana (n = 167) tai SSRI-lääkettä vain raskauden aikana (n = 117) kontrolliryhmään äitejä, jotka eivät käyttäneet masennuslääkkeitä (n = 182). SSRI-lääkettä saaneista ryhmistä 33 otti sitalopraamia, 18 essitalopraamia, 63 fluoksetiinia, 2 fluvoksamiinia, 78 paroksetiinia ja 87 sertraliinia. Niillä naisilla, jotka ottivat SSRI: n, imetysaste oli 2 viikkoa synnytyksen jälkeen 27-33% pienempi kuin äidillä, joka ei käyttänyt masennuslääkkeitä, eikä tilastollista eroa imetysasteessa SSRI: lle altistuneiden ryhmien välillä.
vaihtoehtoiset lääkkeet
nortriptyliini, paroksetiini, sertraliini
1. Weissman AM, Levy BT, Hartz AJ ym. Yhdistetty analyysi masennuslääkkeiden tasot imettäville äideille, äidinmaidossa,ja imeväisillä. Olen Psykiatri. 2004;161:1066-78. PMID: 15169695
2. Heikkinen T, Ekblad U, Kero P ym. Sitalopraami raskauden ja imetyksen aikana. Clin Pharmacol Ther. 2002;72:184-91. PMID: 12189365
3. Berle JO, Steen VM, Aamo to et al. Imetys äidin masennuslääkityksen aikana serotoniinin takaisinoton estäjillä: imeväisten altistus, kliiniset oireet ja sytokromi P450: n genotyypit. J Clin Psykiatria. 2004;65:1228-34. PMID: 15367050
4. Franssen EJ, Meijs V, Ettaher F et al. Sitalopraamiseerumi ja äidin ja lapsen maitopitoisuudet imetyksen aikana. Ther Drug Monit. 2006;28:2-4. PMID: 16418683
5. Schmidt K, Oleson OV, Jensen PN. Sitalopraami ja imetys: seerumipitoisuus ja haittavaikutukset lapsessa. Biol Psychiatry. 2000;47:164-5. PMID: 10664835
6. Hendrick V, Smith LM, Hwang s et al. Painonnousu masennuslääkkeitä käyttävien äitien rintaruokinnassa. J Clin Psykiatria. 2003;64:410-2. PMID: 12716242
7. Lee A, Woo J, Ito S. Sitalopraamin käyttöön imetyksen aikana liittyvien haittavaikutusten esiintymistiheys lapsilla. Am J Obstet Gynecol. 2004;190:218-21. PMID: 14749663
8. Gentile S., Vozzi F. peräkkäinen altistus lamotrigiinille ja sitalopraamille raskauden aikana. Arch Naisten Ment Terveys. 2007;10:299-300. PMID: 17763980
9. Werremeyer A. tsiprasidonia ja sitalopraamia käytetään raskauden ja imetyksen aikana naisella, jolla on psykoottinen masennus. Olen Psykiatri. 2009;166:1298. Kirjain. PMID: 19884241
10. Hale TW, Kendall-Tackett K, Cong Z et al. Lopettamisoireyhtymä vastasyntyneillä, joiden äidit ottivat masennuslääkkeitä raskaana ollessaan tai imettäessään. Imetä Med. 2010;5:283-8. PMID: 20807106
11. Kieviet N, Hoppenbrouwers C, Dolman KM et al. Heikon vastasyntyneen sopeutumisen riskitekijät altistuksen jälkeen masennuslääkkeille In utero. Acta Paedatr. 2015;104:384-91. PMID: 25559357
12. Arya DK, Taylor WS. Fluoksetiinihoitoon liittyvä imetys. Psykiatria. 1995;29:697. Kirjain. PMID: 8825840
13. Egberts ACG, Meyboom RHB, De Koning FHP ym. Non-puerperal lactation associated with antidepressant drug use. Br J Clin Pharmacol. 1997;44:277-81. PMID: 9296322
14. Iancu I, Ratzoni G, Weitzman A et al. More fluoxetine experience. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry. 1992;31:755-6. Letter. PMID: 1644743
15. Gonzalez Pablos E, Minguez Martin L, Hernandez Fernandez M et al. . Actas Esp Psiquiatr. 2001;29:414. PMID: 11730581
16. Koch HJ, Zellmer H. Marked mydriasis and neuritis nervi optici associated with galactorrhea following citalopram treatment: a case report and discussion. Case Report Med. 2011;2011:191735. PMID: 21869891
17. Belli H, Vardar MK, Yesilyurt s et al. Sitalopraamiin liittyvä euprolaktinemia galaktorrea: tapausraportti. West Indian Med J. 2010; 59: 100-1. PMID: 20931925
18. Trenque T, Herlem E, Auriche P, Drame M. serotoniinin takaisinoton estäjät ja hyperprolaktinemia: a case/non-case study in the French pharmacovigilance database. Drug Saf. 2011;34:1161-6. PMID: 22077504
19. Marshall AM, Nommsen-Rivers LA, Hernandez LL ym. Serotoniinin kuljetus ja aineenvaihdunta maitorauhasessa moduloi eritysaktivaatiota ja involuutiota. J Clin Endocrinol Metab. 2010;95:837-46. PMID: 19965920
20. Gorman JR, Kao K, Chambers CD. Raskausaikana masennuslääkkeille altistuneiden naisten imetys. J Hum Lact. 2012;28:181-8. Pmid:22344850
viimeisin Tarkistuspäivä
Vastuuvapauslauseke: tässä tietokannassa esitettyjä tietoja ei ole tarkoitettu korvaamaan ammatillista harkintaa. Ota yhteyttä terveydenhuollon tarjoajaan imetysneuvontaan, joka liittyy erityiseen tilanteeseesi. Yhdysvallat. hallitus ei takaa tai ota mitään vastuuta tai vastuuta tietojen oikeellisuudesta tai täydellisyydestä tällä sivustolla.