siprofloksasiinin käyttöä tulee välttää potilailla, joilla on aiemmin esiintynyt vakavia haittavaikutuksia käytettäessä kinolonia tai fluorokinolonia sisältäviä valmisteita (KS.kohta 4. 8). Näiden potilaiden siprofloksasiinihoito tulee aloittaa vain, jos muita hoitovaihtoehtoja ei ole ja hoidon hyödyt ja riskit on arvioitu huolellisesti (KS.kohta 4. 3).
Severe infections and mixed infections with Gram-positive and anaerobic pathogens
Ciprofloxacin monotherapy is not suited for treatment of severe infections and infections that might be due to Gram-positive or anaerobic pathogens. In such infections ciprofloxacin must be co-administered with other appropriate antibacterial agents.
Streptococcal infections (including Streptococcus pneumoniae)
Ciprofloxacin is not recommended for the treatment of streptococcal infections due to inadequate efficacy.
sukupuolielinten infektiot
lisäkives -, kives-ja sisäsynnytintulehdukset voivat johtua fluorokinolonille resistenteistä Neisseria gonorrhoeae-isolaateista.
lisäkives-kivestulehduksen ja sisäsynnytintulehdusten hoidossa empiiristä siprofloksasiinin käyttöä tulee harkita vain yhdessä muun sopivan antibakteerisen aineen (esim.kefalosporiinin) kanssa, ellei siprofloksasiinille vastustuskykyistä Neisseria gonorrhoeae-bakteeria voida sulkea pois. Jos kliinistä paranemista ei saavuteta 3 päivän hoidon jälkeen, hoitoa tulee harkita uudelleen.
virtsatieinfektiot
Escherichia coli – bakteerin, joka on yleisin virtsatieinfektioihin liittyvä taudinaiheuttaja, resistenssi fluorokinoloneille vaihtelee Euroopan unionissa. Lääkärin tulee ottaa huomioon Escherichia coli-bakteerin paikallinen esiintyvyys fluorokinoloniresistenssiä vastaan.
vatsansisäiset infektiot
siprofloksasiinin tehosta leikkauksen jälkeisten vatsansisäisten infektioiden hoidossa on rajallisesti tietoa.
turistiripuli
siprofloksasiinia valittaessa on otettava huomioon tiedot merkityksellisten taudinaiheuttajien siprofloksasiiniresistenssistä maissa, joihin matka suuntautuu.
luuston ja nivelten infektiot
siprofloksasiinia tulee käyttää yhdessä muiden mikrobilääkkeiden kanssa mikrobiologisten tutkimusten tuloksista riippuen.
Keuhkopernarutto
käyttö ihmisillä perustuu in-vitro-herkkyystietoihin, eläinkokeista saatuihin tietoihin sekä rajalliseen tietoon ihmisistä. Hoitavan lääkärin tulee tutustua pernaruton hoitoa koskeviin kansallisiin ja / tai kansainvälisiin konsensusasiakirjoihin.
lapsipotilaat
siprofloksasiinin tulee antaa lapsille ja nuorille saatavilla olevien virallisten ohjeiden mukaan. Siprofloksasiinihoidon voi aloittaa vain lääkäri, jolla on kokemusta lasten ja nuorten kystisen fibroosin ja/tai vaikeiden infektioiden hoidosta.
siprofloksasiinin on osoitettu aiheuttavan artropatiaa keskenkasvuisten eläinten kantavissa nivelissä. Siprofloksasiinin käyttöä lapsilla koskevan satunnaistetun kaksoissokkotutkimuksen turvallisuustiedot (siprofloksasiini: n = 335, keski-ikä=6, 3 vuotta; vertailulääkkeet: n = 349, keski-ikä = 6, 2 vuotta; ikäjakauma = 1-17 vuotta) osoittivat, että lääkkeeseen liittyvän artropatian epäillyn insidenssit (todettu niveliin liittyvien kliinisten merkkien ja oireiden perusteella) päivällä +42 olivat 7, 2% ja 4, 6%. Lääkkeeseen liittyvän artropatian insidenssit 1 vuoden seurannassa olivat vastaavasti 9, 0% ja 5, 7%. Lääkevalmisteeseen liittyvän artropatian epäiltyjen tapausten lisääntyminen ei ollut tilastollisesti merkitsevää ryhmien välillä. Niveliin ja/tai ympäröivään kudokseen liittyvien mahdollisten haittatapahtumien vuoksi hoito tulee aloittaa vasta huolellisen hyöty-riskiarvion jälkeen (ks.kohta 4. 8).
kystiseen fibroosiin liittyvät bronkopulmonaaliset infektiot
kliinisissä tutkimuksissa on ollut mukana 5-17-vuotiaita lapsia ja nuoria. 1-5-vuotiaiden lasten hoidosta on rajoitetumpaa kokemusta.
Komplisoituneet virtsatieinfektiot ja pyelonefriitti
siprofloksasiinihoitoa virtsatieinfektioissa tulee harkita, jos muita hoitoja ei voida käyttää, ja hoidon tulee perustua mikrobiologisten tutkimusten tuloksiin.
kliinisissä tutkimuksissa on ollut mukana 1-17-vuotiaita lapsia ja nuoria.
muut vaikeat spesifiset infektiot
muut vaikeat infektiot virallisten ohjeiden mukaan tai perusteellisen riski-hyötyarvion jälkeen, kun muita hoitoja ei voida antaa, tai kun perinteiset hoidot eivät ole tehonneet ja kun mikrobiologisten tutkimusten tulokset osoittavat siprofloksasiinin käytön perustelluksi.
siprofloksasiinin käyttöä muiden kuin edellä mainittujen vaikeiden spesifisten infektioiden hoitoon ei ole tutkittu kliinisissä tutkimuksissa, ja kliininen kokemus valmisteen käytöstä on vähäistä. Siksi varovaisuutta tulee noudattaa hoidettaessa näitä infektioita sairastavia potilaita.
yliherkkyys
yliherkkyyttä ja allergisia reaktioita, mukaan lukien anafylaktiset ja anafylaktoidiset reaktiot, saattaa esiintyä kerta-annoksen jälkeen (ks.kohta 4. 8) ja ne voivat olla henkeä uhkaavia. Jos tällaisia reaktioita esiintyy, siprofloksasiinihoito on keskeytettävä ja lääketieteellinen hoito aloitettava.
pitkittyneitä, invalidisoivia ja mahdollisesti peruuttamattomia vakavia haittavaikutuksia
pitkittyneitä (jatkuvia kuukausia tai vuosia), invalidisoivia ja mahdollisesti peruuttamattomia vakavia haittavaikutuksia on raportoitu kinoloneja ja fluorokinoloneja saaneilla potilailla heidän iästään ja aiemmista riskitekijöistä riippumatta. Siprofloksasiinihoito on keskeytettävä heti, jos ilmenee vakavia haittavaikutuksia tai oireita, ja potilaita on kehotettava ottamaan yhteyttä lääkkeen määrääjään.
jännetulehdus ja jännerepeämä
siprofloksasiinia ei yleensä pidä antaa potilaille, joilla on aikaisemmin ollut kinolonihoitoon liittyvä jännesairaus/ – häiriö. Siprofloksasiinia voidaan kuitenkin hyvin harvinaisissa tapauksissa määrätä tällaisille potilaille tiettyjen vaikeiden infektioiden hoitoon, erityisesti jos tavanomainen hoito epäonnistuu tai bakteeriresistenssi on arvioitu, kun taudinaiheuttajan mikrobiologiset tiedot osoittavat siprofloksasiinin käytön perustelluksi.
jännetulehdus ja jänteen repeämä (erityisesti, mutta ei rajoittuen akillesjänteeseen) voivat joskus olla molemminpuolisia jo 48 tunnin kuluessa kinoloni-ja fluorokinolonihoidon aloittamisesta, ja niitä on raportoitu esiintyneen jopa useita kuukausia hoidon lopettamisen jälkeen (ks.kohta 4. 8). Jännetulehduksen ja jännerepeämän riski on suurentunut iäkkäillä potilailla, munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla, kiinteää elinsiirtoa saavilla potilailla ja samanaikaisesti kortikosteroideja saavilla potilailla. Tämän vuoksi kortikosteroidien samanaikaista käyttöä tulee välttää.
jos potilaalla ilmenee jännetulehduksen oireita (esim.kivuliasta turvotusta tai tulehdusta), siprofloksasiinihoito on keskeytettävä ja harkittava muuta hoitoa. Raaja(raajat) on hoidettava asianmukaisesti (immobilisaatio). Kortikosteroideja ei pidä käyttää, jos jännesairauksien oireita esiintyy.
myastenia gravis-potilaat
siprofloksasiinia on käytettävä varoen myastenia gravis-potilaille, koska oireet voivat pahentua (KS.kohta 4. 8).
aortan aneurysma ja dissektio, ja sydänläpän regurgitaatio/epäpätevyys
epidemiologiset tutkimukset raportoivat lisääntyneen aortan aneurysman ja dissektion riskin erityisesti iäkkäillä potilailla sekä aortan ja mitraaliläpän regurgitaation riskin fluorokinolonien käytön jälkeen. Fluorokinoloneja saaneilla potilailla on raportoitu aortan aneurysmaa ja dissektiota, joita on joskus vaikeuttanut repeämä (myös kuolemaan johtaneet), sekä pulauttelua/sydämen läppien epäpätevyyttä (KS.kohta 4. 8).
siksi fluorokinoloneja tulee käyttää vain huolellisen hyöty-riskiarvion ja muiden hoitovaihtoehtojen harkinnan jälkeen potilailla, joiden suvussa on todettu aneurysmasairaus tai synnynnäinen sydänläpän sairaus, tai potilailla, joilla on diagnosoitu aortan aneurysma ja/tai dissektio tai sydänläpän sairaus, tai jos potilaalla on muita
altistavia riskitekijöitä tai tiloja-sekä aortan aneurysman että dissektion ja sydänläpän regurgitaation/epäpätevyyden vuoksi (esim. sidekudossairaudet, kuten Marfanin oireyhtymä tai Ehlers-Danlosin oireyhtymä, Turnerin oireyhtymä, Behcetin tauti, hypertensio, nivelreuma ) tai lisäksi
-aortan aneurysman ja dissektion (esim.verisuonisairaudet kuten Takayasun arteriitti tai jättisoluarteriitti tai tunnettu ateroskleroosi tai Sjögrenin oireyhtymä) tai lisäksi
– sydänläpän regurgitaatio/epäpätevyys (esim. infektiivinen endokardiitti).
aortan aneurysman ja dissektion sekä niiden repeämän riski voi myös suurentua potilailla, joita hoidetaan samanaikaisesti systeemisillä kortikosteroideilla.
äkillisissä vatsa -, rinta-tai selkäkiputapauksissa potilaita tulee neuvoa ottamaan välittömästi yhteyttä ensiapuasemien lääkäriin.
potilaita tulee neuvoa hakeutumaan välittömästi lääkärin hoitoon, jos ilmenee akuuttia hengenahdistusta, uusia sydämentykytyksiä tai vatsan tai alaraajojen turvotusta.
näköhäiriöt
jos näkökyky heikkenee tai ilmenee silmäoireita, on otettava välittömästi yhteys silmälääkäriin.
valoherkkyys
siprofloksasiinin on osoitettu aiheuttavan valoherkkyysreaktioita. Siprofloksasiinia saavia potilaita on neuvottava välttämään suoraa altistumista voimakkaalle auringonvalolle tai UV-säteilylle hoidon aikana (KS.kohta 4. 8).
kouristuskohtaukset
siprofloksasiinin, kuten muidenkin kinolonien, tiedetään laukaisevan kohtauksia tai alentavan kohtauskynnystä. Status epilepticus – tapauksia on raportoitu. Siprofloksasiinia on annettava varoen potilaille, joilla on kouristuskohtauksille mahdollisesti altistavia keskushermostohäiriöitä. Jos potilaalla esiintyy epileptiformisia kohtauksia, siprofloksasiinihoito on keskeytettävä (KS.kohta 4. 8).
perifeerinen neuropatia
sensorimotorista polyneuropatiaa, joka johti parestesiaan, hypestesiaan, dysestesiaan tai heikkouteen, on raportoitu kinoloneja ja fluorokinoloneja saaneilla potilailla. Siprofloksasiinihoitoa saavia potilaita on kehotettava kertomaan lääkärilleen ennen hoidon jatkamista, jos mahdollisesti peruuttamattoman tilan kehittymisen estämiseksi kehittyy neuropaattisia oireita, kuten kipua, kuumotusta, pistelyä, tunnottomuutta tai heikkoutta (KS.kohta 4. 8).
psyykkiset reaktiot
psyykkisiä reaktioita saattaa esiintyä myös ensimmäisen siprofloksasiiniannoksen jälkeen. Harvinaisissa tapauksissa masennus tai psykoosi voi johtaa itsemurha-ajatuksiin/ – ajatuksiin, jotka huipentuvat itsemurhayritykseen tai itsemurhaan. Tällaisissa tapauksissa siprofloksasiinihoito on keskeytettävä.
Sydänhäiriöt
varovaisuutta tulee noudattaa käytettäessä fluorokinoloneja, mukaan lukien siprofloksasiini, potilailla, joilla on tunnettuja QT – ajan pidentymisen riskitekijöitä, kuten esim.
– synnynnäinen pitkän QT-ajan oireyhtymä
– sellaisten lääkkeiden samanaikainen käyttö, joiden tiedetään pidentävän QT-aikaa (esim. luokan IA ja III rytmihäiriölääkkeet, trisykliset masennuslääkkeet, makrolidit, psykoosilääkkeet)
– korjaamaton elektrolyyttitasapainon häiriö (esim. hypokalemia, hypomagnesemia)
– sydänsairaus (esim.sydämen vajaatoiminta, sydäninfarkti, bradykardia)
iäkkäät potilaat ja naiset saattavat olla herkempiä QTc-aikaa pidentäville lääkkeille. Fluorokinolonien, mukaan lukien siprofloksasiinin, käytössä näissä potilasryhmissä on siksi noudatettava varovaisuutta. (KS.kohta 4. 2 iäkkäät potilaat, kohta 4. 5, kohta 4. 8, kohta 4. 9).
Dysglykemia
kuten kaikilla kinoloneilla, on raportoitu verensokerin häiriöitä, mukaan lukien sekä hypoglykemia että hyperglykemia (KS.kohta 4.8), yleensä iäkkäillä diabetespotilailla, jotka saavat samanaikaisesti oraalista diabeteslääkettä (esim.glibenklamidia) tai insuliinia. Hypoglykemiakoomaa on raportoitu. Diabeetikkopotilaiden verenglukoosin huolellista seurantaa suositellaan.
ruoansulatuskanava
vaikean ja jatkuvan ripulin esiintyminen hoidon aikana tai sen jälkeen (myös useita viikkoja hoidon jälkeen) saattaa viitata antibioottikoliittiin (henkeä uhkaava, mahdollisesti kuolemaan johtava tila), joka vaatii välitöntä hoitoa (KS.kohta 4. 8). Siprofloksasiinihoito on tällöin keskeytettävä välittömästi ja sopiva hoito aloitettava. Suolen peristaltiikkaa vähentävien lääkkeiden käyttö on tällöin vasta-aiheista.
munuaiset ja virtsatiet
siprofloksasiinihoitoon liittyvää Kristalluriaa on raportoitu (KS.kohta 4. 8). Siprofloksasiinia saavien potilaiden nesteytyksestä on huolehdittava ja virtsan liiallista emäksisyyttä on vältettävä.
munuaisten vajaatoiminta
koska siprofloksasiini erittyy suurelta osin muuttumattomana munuaisten kautta, annosta on muutettava kohdassa 4.2 kuvatulla tavalla, jotta vältetään siprofloksasiinin kumuloitumisesta johtuva haittavaikutusten lisääntyminen.
maksa ja sappi
maksanekroosia ja henkeä uhkaavaa maksan vajaatoimintaa on raportoitu siprofloksasiinin käytön yhteydessä (ks.kohta 4. 8). Hoito on keskeytettävä, jos potilaalla ilmenee maksasairauden merkkejä ja oireita (kuten ruokahaluttomuutta, keltaisuutta, virtsan tummumista, kutinaa tai vatsan arkuutta).
glukoosi-6-fosfaattidehydrogenaasin puutos
siprofloksasiinin on raportoitu aiheuttaneen hemolyyttisiä reaktioita glukoosi-6-fosfaattidehydrogenaasin puutoksesta kärsivillä potilailla. Siprofloksasiinin käyttöä on vältettävä näillä potilailla ellei mahdollinen hyöty ole suurempi kuin mahdollinen riski. Tällöin mahdollista hemolyysin esiintymistä on seurattava.
resistenssi
siprofloksasiinihoidon aikana tai sen jälkeen siprofloksasiinille resistenttejä bakteereita voidaan eristää riippumatta siitä, onko potilaalla kliinisesti todettu superinfektio. Siprofloksasiinille resistenttien bakteerien valikoitumisriski saattaa olla erityinen pitkäaikaishoidon aikana ja sairaalaperäisten infektioiden ja/tai Staphylococcus-ja Pseudomonas-bakteerin aiheuttamien infektioiden hoidossa.
sytokromi P450
siprofloksasiini estää CYP1A2: ta ja saattaa siten suurentaa tämän entsyymin kautta metaboloituvien samanaikaisesti käytettyjen aineiden (esim.teofylliinin, klotsapiinin, olantsapiinin, ropinirolin, titsanidiinin, duloksetiinin, agomelatiinin) pitoisuuksia seerumissa. Potilaita, jotka käyttävät näitä lääkkeitä samanaikaisesti siprofloksasiinin kanssa, on siksi tarkkailtava huolellisesti yliannostuksen kliinisten oireiden varalta ja seerumin (esim.teofylliinin) pitoisuus saattaa olla tarpeen määrittää (KS. kohta 4. 5). Siprofloksasiinin ja titsanidiinin samanaikainen käyttö on vasta-aiheista.
Methotrexate
The concomitant use of ciprofloxacin with methotrexate is not recommended (see section 4.5).
Interaction with tests
The in vitro activity of ciprofloxacin against Mycobacterium tuberculosis might give false negative bacteriological test results in specimens from patients currently taking ciprofloxacin.
Injection site reaction
Local intravenous site reactions have been reported with the intravenous administration of ciprofloxacin. Näitä reaktioita esiintyy useammin, jos infuusioaika on 30 minuuttia tai vähemmän. Nämä voivat ilmetä paikallisina ihoreaktioina, jotka häviävät nopeasti infuusion päätyttyä. Myöhempi laskimonsisäinen anto ei ole vasta-aiheinen, elleivät reaktiot toistu tai pahene.