nopea vilkaisu voi tarttua peltoihin, niin muinaisiin kuin nykyisiinkin, mikä valaisee ihmisten kunnioitusta käärmettä kohtaan. Tämä antaumus ei rajoitu vanhaan maailmaan, joka löytyy uudesta maailmasta. Se ei rajoitu aikaan, joka vaihtelee kaikkien ajanjaksojen. Se ei ole ominaista millekään rodulle tai värille.
Aboriginaalirodut, ns. Kaikkialla Afrikassa, laajoilla alueilla Tartaryssa ja Kiinassa, Intian kukkuloilla ja tasangoilla, Koko Amerikan laajuudessa, Tyynenmeren saarilla, samoin kuin helteisellä tropiikilla ja jään sitomilla rannikoilla, kerrotaan samaa tarinaa.
sivistynyt ihminen—joko Niilin, Eufratin tai Induksen varrella—Arabian aavikoilla, Persian ylängöillä, Syyrian tasangoilla tai Kreikan saarilla—Kanaanin heimojen, Vähä-Aasian monien nimettyjen kansojen, Ateenan ja aleksandrian filosofien, Foinikian merenkulkijoiden tai Rooman soturien keskuudessa-kumarsi käärmejumalalle. Kaikki uskonnot, menneisyys ja nykyisyys, tunnistavat olennon.
pastori D ’Eremao näkee Eedenin käärmeessä suoran käärmeen palvonnan ” käärmeen palvonnassa jumalana itsessään ja itsensä vuoksi”, mutta epäsuoran palvonnan ” käärmeen käytössä ja kunnioittamisessa, ei itseään varten, vaan pelkästään jonkun yhden tai useamman Jumalan symbolina tai tunnuksena.”Hän arvostaa egyptiläisten epäsuoria palvojia. Kreikkalaisilla se oli Apollonin, Minervan ja Junon symbolina. Varhaisen kristikunnan Oofilaiset näkivät siinä Kristuksen eli maallisen sielun vertauskuvan.
olento puhui Delfoin jalustan alta; se liikkui Pyhän leivän ympärillä gnostilaisten alttarilla; se oli elävä ja liikkuva symboli Egyptissä; sillä oli kunniapaikka Tyroksen, Kyproksen, Babylonian ja Intian temppeleissä; se ryömi Triphoniuksen pyhässä luolassa, ja sen silmät kimmelsivät Elefantan varjoissa.
Horus-Jumalan lävistämänä Apofiksena ja Tyfonin tunnuksena se oli Egyptin paha henki, mutta oririksen uraeuksessa se oli hyvä. Useita tuhansia vuosia ennen Kristusta vallinneeseen egyptiläiseen uskoon sisältyi myös käärmeenpalvonta. Käärmesymboli erotti sabalaisuuden. Egyptissä se oli kuvaus uudesta syntymästä, kun se valoi nahkansa ja antoi siellä ihmiselle Ylösnousemustoivon. Kuolleiden kirjassa ja muissa egyptiläisissä kirjoituksissa se mainitaan usein. Suuri käärme ihmisen jaloissa oli juhlallinen mysteeri. Agathadaemon oli kuolleiden vartija.
Flinders Petrie, kymmenen vuoden Kaivaminen Egyptissä, viitaten siihen, että vanhin pyramidi, Medum, pystytettiin Mastaban eli haudan periaatteella; selitti, että tuon hyvin vanhan rakennelman arkkitehtuurissa ”oli uraeus serpentsin reunuslista, joka on tuttu myöhempinä aikoina.”Tämä viittaa ehkä seitsemäntuhannen vuoden takaiseen aikakauteen.
naapurivaltioiden assyrialaiset omistautuivat sille yhtä paljon. Tiedetään, että Kanaanin maassa oli sama Ophiolatreia, kuten heprealaiset kirjoitukset todistavat. Kypros ja Rhodos, ei vähemmän kuin koko Foinikia, olivat tulvillaan sitä. Kristinuskoon se vaikutti jo varhain Gnostilaisuudessa. Epifanios kertoo, että gnostilaiset pitivät ”kesyä käärmettä Kistassa eli pyhässä arkissa ja viettäessään mysteerejään (ehtoollista) kasasivat leipää pöydälle sen eteen ja pyysivät sitten käärmettä tulemaan esiin.”Oofilaiset (käärmeenpalvojat) olivat peräisin Gnostilaisilta.
kuun ajan kiinalaiset edustavat käärmettä. Tunnin sana Sse on käärmeen symboli. Lohikäärme johtaa yhä Kiinaa. Persia, joka syrjäytti Assyrian, jäljensi sieltä suuren osan käärmeideoistaan; samoin Babylonian Seemiläiset valloittajat saivat varhaisemmalla ajalla teologiansa ja kirjeensä Akkadilaisilta. Zendavestan kolmipäinen käärme joutui taipumaan Auringonjumalalle. Ahi, suuri käärme, vastusti zarathustralaisia jumaluuksia. Belillä ja lohikäärmeellä on kiinteä paikka itämaisessa kirjallisuudessa. Belin ja käärmeen voi vielä havaita kaivetussa Pompejissa. Clemens Alexandrinus huomautti: ”jos kiinnitämme huomiota heprean kielen ankaraan merkitykseen, nimi Evia (Eeva) aspiroitu merkitsee naispuolista käärmettä.”
Intia on kuitenkin meidän aikaamme asti ophiolatreian korkea istuin.
Maruts, Rudras ja Pitris ovat arvostettuja ”viisauden tulisia lohikäärmeitä”, kuten taikurit ja druidit olivat muinoin. Abulfazlin mukaan on seitsemänsataa paikkakuntaa, joissa käärmeitä esittävät veistetyt hahmot ovat palvonnan kohteita. Punjabissa on heimoja, jotka eivät tapa käärmettä. Vishnu yhdistetään matelijaan eri tavoin. Seša, käärmekuningas, jolla on sata päätä, pitää maata pystyssä. Nagat ovat antautuneet tälle erikoiselle palvonnalle. Buddhalainen runo Nagananda kertoo Garudan, lintujen kuninkaan, ja Naga-eli käärmejumalien prinssin välisestä kilpailusta.
Gangesin takana olevalla Intialla on Kambodžan tapaan kunniakseen upeita temppeleitä. Siamissa olevan puun sielu saattaa esiintyä käärmeenä. ”Kaikissa muinaisissa kielissä”, kirjoittaa Madame Blavatski, ” sana lohikäärme merkitsi sitä, mitä se nyt tekee kiinaksi, ts. olentoa, joka on erinomainen älykkyydessä.”Röyhkeä käärme on idässä jumalallinen parantaja. Æsculapios ei tule toimeen ilman käärmettään. Hyde sanoo, että persialaisten helvetissä ”käärme nousee valtavina rullina tästä pimeästä kuilusta, ja sen sisus on täynnä skorpioneja ja käärmeitä.”Eddan Voluspa-runossa luemme —” tiedän, että Nastzandessa (helvetissä) on Auringosta kaukana oleva asuinsija, jonka portit katsovat kohti pohjoista.- Se on rakennettu käärmeiden ruhoista.”
muinaiset kreikkalaiset lainasivat käärmeenkäsityksensä vanhemmilta mailta foinikialaisten kauppiaiden välityksellä. Hesiodoksen hirviö, Echidna, oli puoliksi ” pilkullinen käärme, kauhea ja valtava.”Konstantinopolin Atmedan, jossa näkyi kolme toisiinsa kietoutunutta röyhkeää käärmettä, sanottiin kreikkalaisten ottaneen ne persialaisilta Plataialta. Apollon, Kreikkalainen Horus, taistelee pimeyden pytonia vastaan, kuten auringonjumalan kuuluukin, mutta omistaa käärmesymbolin. Euripides toteaa, että kulkueissa ”Tulessa syntynyt käärme näyttää tietä.”
Etruria, jonka siirtomaa Rooma oli, lienee lainannut käärmeenpalvontansa Egyptistä. Se oli siellä, kuten muuallakin, eräänlaista auringon palvontaa, kun matelija hybernates uudistaa voimansa, ja heittää pois sen kuono uudistaa nuoruutensa, kun aurinko uudistuu keväällä. Ja kuitenkin Ruskin sanoo, ” tosi palvonnan on täytynyt saada synkkä muoto, kun se yhdistetään Draconialaiseen.”
Afrikan tiedetään olevan edelleen käärmeenpalvonnan ja pahan Apophis-lajin julmassa orjuudessa. Neekerin esi-isät näyttäytyvät hänelle käärmeinä. Tyynen valtameren yllä palvottiin kiveen hakattua käärmettä. Tales kertoi Fidžin saarilla luolassa asuvasta hirviölohikäärmeestä. Samoalla oli käärmemuoto dengie-Jumalalle. Australiassakin, joskin ruderin tyyliin, käärmeeseen yhdistettiin Oceanan tapaan jonkinlainen käsitys luojasta.
Amerikka hämmästytti kuudennentoista vuosisadan espanjalaisia parodioimalla omaa uskoaan. Sivistyneet asteekit ja perulaiset palvoivat käärmeitä. Meksikolainen Vitzliputuli piti Osiriksen tavoin käärmesauvaa. Suuren isän vaimo Cihuacohuatziti oli suunnaton käärme. Jumalattaren nimi Cihuacohuatl tarkoittaa naispuolista käärmettä.
mutta villeimmät Pohjois-Amerikan intiaanit kumarsivat käärmettä, kuten Squierin Käärmesymbolista voi päätellä. A serpentine earthwork in Adam ’ s County, Ohio, upon a hill, on 1000 ft. pituussuunnassa. Kiemurtelevaan muotoon järjestetyt kummut Iowassa ulottuvat yli kolmen kilometrin päähän. St. Peter ’ s Riverin rannalla Iowassa sijaitseva käärmekeho on 2310 jalkaa. pitkä. Coloradon aavikolla on raportoitu viime aikoina temppelin jäänteitä. Sanotaan, että kahden jäljellä olevan pilarin pääkaupungit ovat kivikäärmeiden päitä, pylväiden jalat näyttävät kalkkarokäärmeiltä. Pylväät näyttävät hännällään seisovilta kalkkarokäärmeiltä.
Eurooppa oli epäilemättä kiitollisuudenvelassa matkustaville ”viisauden lohikäärmeille”tästä mystisestä tarusta; miten tai missä olosuhteissa emme tiedä. Se, olivatko vanhemmat ja kauan sitten kuolleet rodut näin opittuja, on kysymys; mutta voidaan uskoa, että kansat, jotka olivat kaukana meidän aikakaudestamme, tai vain remoter-heimojen eloonjääneet, tunsivat sen, vaikka vain serpentiinikummuista tai käärmemäisistä kivikasoista.
Rooma kuljetti käärmettä sodassa, sillä yksi sen normeista oli käärme tangossa. Kauan sen jälkeen, palmusunnuntain kirkollisissa kulkueissa, käärme arveli paaluun kiinnitettynä. Skandinaviassa oli Midgard, joka ympäröi maapalloa kehollaan. Norjalaisella käärmeellä Jormungandrilla oli äidilleen giantess ja isälle paha Loki. Moskovalaisilla ja Liettualaisilla oli käärmejumalat, kun taas Liivinmaa kumartui lohikäärmeelle. Olaus Magnus kertoo, että käärmeitä pidetään pohjoisen pyhissä rakennuksissa ja ruokitaan maidolla. Thor onnistui tappamaan pahuuden serpentiinisen ruumiillistuman iskemällä sitä taulla eli vasaralla. Pakanallisessa Venäjällä käärme oli morsianten suojelija. St. Ragusalainen Hilarion hankkiutui eroon vaarallisista käärmebooista sytyttämällä suuren tulen ja käskemällä matelijan menemään huipulle poltettavaksi. Yksi sekä Herkuleen että kelttiläisen hun symboleista oli käärme. Saksalainen valkoinen käärme antoi viisautta sen syöjälle.
Galliassa sitä kunnioitettiin. Nathair oli käärmeenjumala. Papeilla, Druideilla tai muilla, oli caduceus, jossa oli kaksi käärmettä syleilemässä toisiaan. Gallialaisella jumalattarella oli samalla tavalla kaksi käärmettä jaloissaan ja ruumiissaan. Druidit pitivät eläviä käärmeitä hurskaita tarkoituksia varten. Ranskalainen kirjailija huomaa yhden kiertyneen lingamin ympärille, kuten voidaan nähdä nyt myös Pompejissa. Gallialaiset kolikot esittävät käärmettä hevosen alla tai yläpuolella, auringon tunnusta.
kuten Koraani kertoo, eblis tuotiin Eedeniin käärmeen suussa. Pythia eli Delfoin käärme oli papitar. Bacchukselle uhrattiin käärmeitä. Falloshahmo on esillä käärmeessä Mayencessa, jonka suussa on rakkauden omena, jonka päälle neitsyt esitetään astuvan.
Ranska ei ollut ilman snake-hävittäjiään. Bretagnessa St. Suliac katseli suuren käärmeen ilmestymistä luolastaan, laittoi varastamansa sen kaulaan ja heitti sen mereen. Vuoteen 1793 saakka järjestettiin vuosittain Pyhän Suliacin papiston kulkue, jolloin la Guivren käärmeluolaan laskettiin hopeinen risti.
M. About kertoo Kreikassa todistamastaan serpentiinitanssista. Joukko naisia ja lapsia muodosti käärmeen hännän, joka lakkaamatta pyöri itsensä ympäri ilman, että raajat koskaan yhtyivät. Muinaisissa ornamenteissa nähdään muna, jonka ympärille kääritään käärme ikään kuin hedelmöittämään se.
kaikki walesilaisen Druidismin lukijat ovat tietoisia tämän hiipivän olennon osuudesta siinä. Se oli kelttiläinen lohikäärme Draig. Se oli liitäjäjumala. Ceridwen yhdistetään autoon ja käärmeeseen. Abury antaa meille auringon käärmeen. Glain neidr eli käärmeenmuna oli druidien suuri mysteeri.
Käärmeenpalvonta on viety taivaalle asti, jossa tähtikuviot on nimetty hiipivän, hiljaisen olennon mukaan. Hercules tappoi Hydran, mutta vasta myrkyttäessään hänet. Siellä on Dracon tuuheita poimuja. On se, jota Ophiuchus piti hallussaan ja joka yritti niellä Neitsyen lapsen. Siinä on seitsenpäinen Draco, jonka jokainen pää muodostaa pienen karhun tähden. Näin me saatamme huudahtaa Herschelin kanssa: ”taivaat ovat täynnä lukemattomia käärmeitä.”
Klassinen mytologia kertoo Pytonista, joka yritti niellä Latonan jälkeläisen, jonka lapsesta Apollonista tuli tulevan tuhoajan ikuinen vihollinen. Jupiter itse tuli lohikäärme pettää Proserpine. Minerva kantoi käärmettä rinnallaan. Medusa kantoi käärmeitä saadakseen kiharoita päähänsä.
mitä se kaikki tarkoittaa?
Betham mainitsee, että kelttiläinen käärmettä tarkoittava sana ilmentää sen viisautta. Sama merkitys on muillakin kielillä, ja legendat ovat eri kansoista. Tietävää, mysteereihin perehtynyttä miestä kutsuttiin käärmeeksi. Oliko se hiljaisuus, joka erotti sen eläinkunnassa, mikä toi sen maineen ja teki siitä sopivan esoteerisen järjestelmän vertauskuvan?
se oli tuotantoenergian symboli, ja se liitettiin aina munaan, luonnon edistyksellisten elementtien symboliin. Uros oli suuri isä, naaras Suuri Äiti.
O ’ Brien ja muut näkevät läheisen yhteyden auringon, falloksen ja käärmeen palvonnan välillä, Irlannin pyöreiden tornien kirjoittaja sanoo: ”Jos kaikki nämä ovat identtisiä, missä on tilaisuus yllätykseen tapaamisessamme aurinko, fallos ja käärme, jotka muodostavat kummankin tunnusmerkit, esiintyvät yhdessä, kohokuvioituina samalle pöydälle ja ryhmiteltyinä saman arkkitehtuurin alle?”
on havaittu käärmeen yhteys tähtiisäntään. Sen suomut muistuttavat pyöriviä tähtiä. Niiden tavoin se liikkuu nopeasti, mutta äänettömästi. Eläinradan vyö näytti käärmeeltä, joka söi omaa häntäänsä,ja sitä pidettiin aina tulisena.
jotkut ovat olettaneet, että tarinat hirvittävistä matelijoista —kauhun ja selkkausten kohteista—ovat peräisin perinteisistä kertomuksista jättiläismäisistä ja pelottavan näköisistä Saurialaisista tai käärmeistä, jotka aikoinaan elivät maan päällä ja joista joitakin säilyneitä yksilöitä ihmiskunnan varhaiset heimot ovat saattaneet nähdä. Atlanto-Saurus immanis oli 10 metriä pitkä, reisiluu kaksi metriä halkaisijaltaan.
käärme oli varmastikin muinaisen viisauden vuoksi juhlitun rodun merkki eli symboli, mikä johti oppineiden nimeämiseen lohikäärmeiden tai käärmeiden mukaan. Walesin Triadien Druidi huudahtaa: ”olen käärme.”
J. H. Baeckerin mukaan – ” kolme -, viisi -, seitsemän-tai yhdeksänpäinen käärme on arjalaisia hinduja johtaneen hallitsijasuvun toteemi.Käärmerotu oli ensimmäisten merenkulkijoiden laji.- Viisaasta käärmerodusta tuli perinteen hallitsijoiden ja sivistäjien varhaisimmassa vaiheessa.”Ja Ovid sang –
” kuten vanha käärme heittää suomuisen liivinsä,
seppeleet auringossa, nuorekkaan kirkkaudessa dress ’ d,
niin kun Alcidesin kuolevainen muotti väistyi,
hänen parempi osansa suureni ja jalostui.”