kuningas Kristian II ja hänen liittolaisensa, ruotsalaisen arkkipiispa Gustav Trolle, merkittävän unionistisen aatelissuvun perillinen, olivat yrittäneet eliminoida separatistisen Sture-puolueen Ruotsin aatelin joukosta teloittamalla suuren joukon heitä Tukholman verilöylyssä. Kuningas oli epäsuosittu myös siksi, että hän määräsi talonpoikaisväestölle korkeita veroja. Lisäksi saksalaiset ja tanskalaiset aateliset ja aatelittomat pitivät hallussaan useimpia ruotsalaisia linnoja, mikä ärsytti syntyperäisiä ruotsalaisia aatelisia.
EconomicsEdit
taustalla oli taloudellinen valtataistelu kaivos-ja metalliteollisuudesta Bergslagenissa (Ruotsin pääkaivosalue 1500-luvulla), joka lisäsi huomattavasti suurempia taloudellisia voimavaroja sotilaalliseen kapasiteettiin, mutta myös vahvoja riippuvuuksia, jo vuosikymmeniä kestäneeseen Kalmarin unionin konfliktiin. Taloudellinen taistelu, jossa osapuolet rahoitettiin ja seisoi välillä:
- Jakob Fugger (varhainen erittäin rikas teollisuusmies maanosan kaivos-ja metalliteollisuudessa) yritti epäystävällistä yritysvaltausta Bergslagenissa, liittoutui Fuggerin taloudellisesti riippuvaisen paavi Leo X: n (Ruotsin arkkipiispan Gustav Trollen kanssa) ja Maksimilian I: n, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin kanssa liittoutuen Tanskan/Norjan Kristian II: n kanssa, väittäen olevansa unionikuningas (myös Ruotsissa), jossa hänen avioliittonsa vuonna 1515 itävaltalaisen Isabellan kanssa vahvisti sopimuksen.
- Hansaliitto (Lyypekin vapaakaupunki), jolla oli käytännössä kauppamonopoli Ruotsissa ja Bergslagenissa, liittoutui Ruotsin sijaishallitsijoiden Sten Sture nuoremman ja myöhemmin Kustaa Vaasan kanssa, joka teki niistä vahvasti riippuvaisia Hansaliitosta.
Kristian II: n suunnittelema Ruotsin valloitus, jossa Fugger aikoi vallata Alan bergslagenissa, rahoitettiin Fuggerin rahoittamilla hyvin suurilla myötäjäisillä Kristian II: n vaimolle. Fugger vetäytyi taistelusta myöhemmin vuonna 1521 hävittyään Kustaa Vaasalle Västeråsin taistelussa (ja Bergslagenin laivaliikenteen hallinnan). Näin Kristian II menetti voimavaransa voittaakseen sodan Kustaa Vaasaa vastaan, mutta menetti myös voimavaransa säilyttääkseen asemansa Tanskassa (Tanskan Fredrik I: tä vastaan 1523).
rahoituksen ja taloudellisen riippuvuuden voimakas kasvu tarkoitti sitä, että osapuolet saattoivat toisinaan pysyä mukana suuremmissa määrissä kalliita palkattuja palkkasotureita, mikä selittää vallan heilumisen ja tilanteen nopean muuttumisen oikeudenkäynnin aikana. Kustannukset olivat merkittävät ja Kristian III: n voitettua Kustaa Vaasan Ruotsin liittolaisena 1536 kreivin vihoissa Scaniassa ja Tanskassa rahat olivat loppu, katolisen kirkon ja Hansaliiton vaikutusvalta Pohjoismaissa oli ohi.
riippuvuudet olivat vahvat, paavi pysyi lujana, Ruotsi oli paavin kiellon alainen, kirkkolakko (ei toimivaa kansalliskirkkoa) ja Ruotsissa toteutettiin luterilainen uskonpuhdistus. Sijaishallitsija sai tarjouksen, jota ei voi vastustaa.valtionkirkko, jossa papit ovat kuninkaina valtion virkamiehinä, ei koskaan palauttanut suhdetta katoliseen kirkkoon. Katolisen kirkon kansallistaminen rahoitti uuden hallitsijan hallintoa.
sota vapautti myös Ruotsin kansainvälisestä taloudellisesta ja poliittisesta riippuvuudesta sekä suorasukaisesta vihollisten vaikutusvallasta. Itsenäisyys, joka on kestänyt tähän mennessä viimeiset 500 vuotta (paikallinen turvallisuus/rauha vuodesta 1523, ei ulkomaisia armeijoita sen maaperällä paitsi raja-alueilla ja yleinen rauha yli 200 vuotta vuodesta 1814). Ruotsalaiset pitävät laajalti tätä vapaussotaa ja pitävät sitä suuressa arvossa nykyisen yhteiskuntansa poliittisen ja taloudellisen itsenäisyyden, rakenteen ja organisaation juurena. Ruotsalaiset pitävät sitä kansallisena ”paradigmamuutoksena”, jossa yhteiskunnan näkemysten perusteet ovat radikaalisti muuttuneet siihen, mikä on edelleen pohjimmiltaan totta.