Rintasyöpä: edistääkö stressi sen leviämistä?

Prof. Bentires-Alj ja team työskentelivät hiirimallilla rintasyövästä. He aloittivat tutkimalla, kuinka erilaiset alkuperäiset kasvaimet olivat metastaattisista kasvaimista, arvioimalla tiettyä geenien aktiivisuutta.

tutkijat huomauttavat, että metastaattisissa kasvaimissa eräs reseptorityyppi, ”glukokortikoidireseptorit”, oli hyvin aktiivinen. Nämä reseptorit sitoutuvat stressihormoneihin, muun muassa kortisoliin.

tutkimusryhmä havaitsi myös, että hiirillä, joilla oli etäpesäkkeitä, oli korkeammat kortisolin ja toisen stressihormonin, kortikosteronin tasot kuin jyrsijöillä, joihin syöpä ei ollut vielä levinnyt.

tutkijat havaitsivat myös, että kun näitä stressihormoneja on paljon, ne aktivoivat glukokortikoidireseptoreita. He selittävät tämän laukaisevan syöpäsolujen leviämisen ja tukevan niiden monipuolistumista.

Lisäksi Prof. Bentires-Alj ja kollegat näkivät, että glukokortikoidireseptorit ovat vuorovaikutuksessa myös kortisolin synteettisten johdannaisten — esimerkiksi deksametasonin — kanssa, joita lääkärit käyttävät tulehduskipulääkkeinä joidenkin kemoterapian sivuvaikutusten käsittelemiseksi.

tämä yhteisvaikutus näyttää kuitenkin vaikuttavan joihinkin solunsalpaajiin ja neutraloivan niiden vaikutuksia. Näin käy esimerkiksi solunsalpaajalääke paklitakselin kanssa; sen teho heikkenee deksametasonin läsnä ollessa.

näiden tulosten perusteella tutkijat neuvovat lääkäreitä noudattamaan varovaisuutta määrättäessä glukokortikoidihormoneja rintasyövän hoitoon, jos niistä lopulta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Prof. Bentires-Alj ja team selittävät myös, että samalla tavoin glukokortikoidireseptorien esto voisi olla hyödyllinen uusi lähestymistapa rintasyövän hoidossa. ”Kasvaimen heterogeenisuus on vakava este hoidolle”, selittää professori Bentires-Alj.

”tulokset korostavat stressinhallinnan merkitystä potilailla-ja erityisesti niillä, joilla on kolmoisnegatiivinen rintasyöpä. Kohtalaisen liikunnan ja rentoutumisen on osoitettu korreloivan parantuneeseen elämänlaatuun ja parempaan eloonjäämiseen potilailla.”

Professori Mohamed Bentires-Alj

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.