nykytekniikka kelaatinmuodostajien käytön osalta raskasmetallien epäpuhtauksien uuttamisessa on otettu huomioon. Tulokset on esitetty Aberdeen Proving Ground ’ S J-Field for uuttamalla kuparia (cu), lyijyä (PB) ja sinkkiä (Zn) käsittelevyystutkimuksista, jotka on tehty huonoimpina ja edustavimpina maa-aineksina. Hydrometritesteillä määritetyt maa-aineksen hiukkaskokojakauman ominaisuudet ovat noin 60% hiekkaa, 30% silttiä ja 10% savea. ”Sellaisenaan vastaanotetuille” maa-aineksille (huonoin ja edustava tapaus) tehtiin peräkkäisiä uuttoja metallimuotojen lajiutumisen määrittämiseksi. Tekniikka speciates raskasmetalli Jakelu helposti uutettavissa (vaihdettavissa) muodossa, karbonaatit, pelkistettävissä oksidit, orgaanisesti sidottu, ja jäännösmuotoja. Tulokset osoittivat, että suurin osa metalleista on sellaisessa muodossa, joka soveltuu maan pesuun (ts. vaihdettavissa+karbonaatti+pelkistettävissä oksideissa). Cu -, Pb -, Zn-ja Cr-metallien jakautumisesta yli 70 prosenttia on maan pesutekniikalle soveltuvia muotoja, kun taas Cd -, Mn-ja Fe-metallit ovat jonkin verran vähemmän alttiita maan pesulle kelanttiuuttoa käyttäen. Saastuneessa maaperässä Cd-ja Mn-pitoisuudet ovat kuitenkin pieniä. Eräkelanttiuuttotutkimusten perusteella etyleenidiamiinitetraetikkahappo (EDTA), sitruunahappo ja nitrilotrietikkahappo (Nta) poistivat tehokkaasti kuparia, lyijyä ja sinkkiä J-Kenttämaasta. Koska NTA on LUOKAN II karsinogeeni, sitä ei suositella käytettäväksi saastuneen maaperän puhdistamisessa. EDTA ja sitruunahappo näyttävät tarjoavan suurimmat mahdollisuudet kelatoivina aineina käytettäväksi Aberdeen Proving Ground-maa-aineksen pesussa. Muut tutkitut kelatoivat aineet (glukonaatti, oksalaatti, Sitranoksi, ammoniumasetaatti ja fosforihappo sekä pH: n mukaan mukautettu vesi) olivat yleensä tehottomia raskasmetallien mobilisoinnissa maaperästä. Kelanttiliuos poistaa raskasmetallit (Cd, Cu, Pb, Zn, Fe, Cr, As ja Hg) samanaikaisesti. Käyttämällä monivaiheista eräuuttoa maa-aineksen käsittely onnistui läpäisemään sekä Myrkyllisyysominaisuuksien Huuhtoutumismenettelyn (TCLP) että EPA: n Uuttuvan metallin kokonaisrajan. Pb: n lopullinen jäännöspitoisuus oli noin 300 mg/kg ja vastaava TCLP 1,5 mg/l. Cu: n ja Zn: n vaihdettavissa olevat ja karbonaattifraktiot saatiin poistettua ensimmäisen uuttovaiheen aikana, kun taas Pb: n osalta vaadittiin kaksi uuttovaihetta samoilta fraktioilta. Poistaminen Pb, Cu, ja Zn läsnä vaihdettavissa, karbonaatit, ja pelkistettävissä oksideja tapahtui välillä neljännen ja viidennen vaiheen uutot. Kuparin, lyijyn ja sinkin kokonaispoisto monivaiheisesta pesusta oli vastaavasti 98,9%, lyijyn 98,9% ja sinkin 97,2%. Maan pesuliuosten pitoisuus ja käyttöolosuhteet eivät välttämättä olleet optimaaliset. Jos olosuhteet olisi optimoitu ja olisi käytetty edustavampaa Pb-pitoisuutta (∼12 000 mg/kg), on todennäköistä, että TCLP-ja jäännösraskasmetallipitoisuudet voitaisiin saavuttaa kahdesta kolmeen uuttoon. Tulokset osoittavat, että J-kentän saastunut maa-aines voidaan hoitaa onnistuneesti maan pesutekniikalla.