Editor-useammalla lapsella todetaan autismi, eikä tällä hetkellä ole olemassa etiologiaan perustuvia hoitoja.1 Tämän vuoksi on syntynyt useita kiistanalaisia, todistamattomia vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Autistisen lapsen äskettäinen kuolema laskimonsisäiseen kelaatiohoitoon liittyvän lääkitysvirheen jälkeen on tuonut erään oletetun etiologiaan perustuvan hoidon kansainväliseen tietoisuuteen.2 5-vuotiaan lapsen kerrotaan kuolleen hypokalsemiaan saatuaan edetaattidinatriumia edetaattikalsiumdinatriumin sijasta.
kelaatiohoidon hyväksyttyihin käyttötarkoituksiin kuuluu raskasmetallimyrkytys aikuisilla ja lapsilla, vaikka sitä on käytetty epävirallisesti esimerkiksi sepelvaltimotautiin ja Alzheimerin tautiin.4 harjoittajat käyttävät erilaisia kelaatiolääkkeitä ja antoreittejä autismikirjon häiriöistä kärsiville lapsille, suun kautta otettavalla dimerkaprosuliinihapolla, joka tunnetaan myös nimellä succimer, luultavasti yleisin. Useita lääkeaineita ei ole hyväksytty käyttöön tai ne annetaan luvattomasti esimerkiksi peräsuolen kautta tai ihon läpi.5
saatavilla oleva tieto kelaatiohoidon nykyisestä käytöstä autismissa on vähäistä, ja olemassa olevat tiedot viittaavat siihen, että autismihoidoissa käytetään sopimattomia aineita, antoreittejä tai annosaikatauluja. Lisäksi ei ole olemassa pakottavaa näyttöä siitä, että kelaatiohoito olisi tehokas hoito autismiin. Katsaus Medline (1966 huhtikuuhun 2006)ja Premedline ei tuottanut asiaankuuluvia arvioita tai satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia kelaatiohoidosta autismin kirjon häiriö.
kelaatiohoidon jatkuvasta käytöstä autistisilla lapsilla tällä hetkellä on syytä olla vakavaa huolta, varsinkin jos asianmukaisen hoidon haittavaikutuksista on paljon tietoa, on tapahtunut kuolema, johon liittyy antovirhe, ja hoidosta aiheutuu kustannuksia perheille. Haavoittuvassa asemassa olevien perheiden mahdollisuudet etsiä tätä luvattuna ihmelääkkeenä herättävät eettisiä ja ammatillisia käytännön kysymyksiä, jotka vaativat kansainvälistä harkintaa.