tutkimuksessa, joka koski ei-antiseptisten aineiden vaikutusta cicatrization nopeuteen, suurin este on laitos, jolla haavat tulehtuvat uudelleen aseptisessa sidoksessa. Ensimmäisen kokeen alussa haava oli steriili. Sitä huuhdeltiin tislatulla vedellä 2 tunnin ajan ja sen jälkeen 30-prosenttisella natriumkloridiliuoksella toiset 2 tuntia. Sinä aikana haavaa ei steriloitu erityisen huolellisesti ja sidos jätettiin ehjänä seuraavaan aamuun asti. Silloin todettiin, että haavassa oli 30-50 bakteeria kenttää kohden. Seuraavana päivänä, kun haavalle oli tehty sama käsittely, bakteerien määrä oli kasvanut 50: een ja 100: aan kenttää kohden, ja välittömänä seurauksena haavan pinta nousi 12: sta 12,6 neliömetriin. cm. kahden päivän päästä. Haava puettiin tämän jälkeen antiseptisesti ja todettiin steriiliksi 3 päivää myöhemmin. Uudelleenfektio tapahtui seuraavana päivänä huolimatta antiseptisestä sidoksesta kloramiinitahnalla 4 osaa per 1000, jota levitettiin 20 tuntia. Kokeessa 2 havaittiin samanlaisia tuloksia. Kahden päivän huuhtelun jälkeen tislatulla vedellä bakteerien määrä oli noussut 50: een kenttää kohti. Haava steriloitiin sen jälkeen, mutta muutama päivä myöhemmin tapahtui Uusi uudelleenfektio. Toinen haava samalla potilaalla todettiin uudelleen samoissa olosuhteissa 1 päivän steriilin sidoksen jälkeen. Yhdelläkään potilaalla haavoja ei voitu pitää steriilissä tilassa koko kokeen ajan. Haavan steriiliyttä oli mahdotonta ylläpitää aseptisessa sidoksessa. Dakinin liuosta pistettiin siis 4 tunnin välein tai harvemmin infektion asteen mukaan, tai kloramiinitahnaa levitettiin yön aikana. Jos bakteereita oli 3 tai 4 kenttää kohden, koe keskeytettiin, jotta haava voitaisiin steriloida uudelleen. Kokeen 4 cicatrisaatio-ja bakteriologiset käyrät osoittavat, että kloramiinitahnaa levittämällä haava voidaan säilyttää sopivassa bakteriologisessa tilassa kokeen suorittamista varten. Kaikista antiseptisistä varotoimista huolimatta tämä koe oli kuitenkin keskeytettävä kahteen otteeseen, 13.-15. Joulukuuta ja 18. – 22. joulukuuta, jotta haava voitaisiin steriloida kokonaan. Kun sterilointi tehtiin heti bakteerin löydyttyä, cicatrization-prosessissa tapahtui vain vähän hidastumista. Lisäksi ihon uudelleenfektio johtui usein hienoista bacilleista, joilla on vain lievä hidastava vaikutus paranemisnopeuteen. Vähintään kuusi huuhtelua 2 tunnissa dakinin liuoksella tai 12 tunnin sidos kloramiinitahnalla 10 osaa per 1000, oli tarpeen pitää haava kirurgisessa asepsiksessä. Tislatun veden vaikutusta tutkittiin kokeissa 1, 2 ja 3. Kokeessa 1 haavaa huuhdeltiin tislatulla vedellä ensin 2 tuntia, sitten 4 tuntia ja myöhemmin 8 tuntia päivässä. Haava säilyi lievässä tulehdustilassa. Korjaantumisnopeudessa ei havaittu merkittäviä muutoksia, ei kiihdytystä eikä hidastumista hoidon aikana. 21. -25. Marraskuuta haava oli lähes puhdas ja havaittu käyrä pysyi lasketun käyrän suuntaisena, mikä osoitti, että tislattu vesi ei hidastanut paranemisnopeutta. Kokeessa 2 haavaa huuhdeltiin keskeytyksettä tislatulla vedellä ensin 2 ja 8 tunnin ajan ja sitten 24 tunnin ajan. Marraskuuta ja sitä jatkettiin 24., 112 tuntia 120: stä ilman, että paranemiskulku muuttuu merkittävästi. Bakteriologinen käyrä osoitti, että 22.-27. Marraskuuta haava oli aseptinen. Jälkeenpäin tapahtunut lievä hidastuminen johtui todennäköisesti infektiosta. Kokeessa 3 haavaa huuhdeltiin tislatulla vedellä ensin 2, sitten 4, 6 ja 8 tuntia, yhteensä 20 tuntia 4 päivässä. 21. -24. Marraskuuta haava pysyi kirurgisesti aseptisena. Paranemista ei tapahtunut. Hypertonisen natriumkloridiliuoksen vaikutusta tutkittiin samalla tavalla. Kokeessa 4 haavaa huuhdeltiin aluksi 40-prosenttisella natriumkloridiliuoksella, 4.-9. Joulukuuta 12 tuntia vuorokaudessa ja 10. -13. joulukuuta 24 tuntia vuorokaudessa, jolloin kokonaispituus oli 144 tuntia 240 tunnista. Tämän ajan lopussa haavan pinta-ala osui täsmälleen lasketun alueen kohdalle. Uusintatartunnan vuoksi koe keskeytettiin. 24. -29. joulukuuta haavaa pidettiin kosketuksissa 50-prosenttiseen natriumkloridiliuokseen 54 tunnin ajan, ja joulukuun 30. päivän jälkeen käytettiin 80-prosenttista liuosta 24 tuntia vuorokaudessa. Edellä mainittuihin hoitoihin käytettiin yhteensä 174 tuntia 40-prosenttisella liuoksella, 72 tuntia 50-prosenttisella liuoksella ja 120 tuntia 80-prosenttisella liuoksella. Tammikuun 1. päivänä pinta oli 11 neliömetriä. cm. laskennallinen pinta-ala oli 11,3 neliömetriä. cm. Tammikuuta ja 5. pinta havaittu oli 10 neliömetriä. cm. ja laskettu pinta oli 9 neliömetriä. cm. On huomattava, että 5. tammikuuta bakteereita oli 4 per kenttä, mikä saattaa selittää eron. Kokeessa 5 haavaa huuhdeltiin 24 tunnin ajan joka päivä 50-prosenttisella natriumkloridiliuoksella 11. -18. joulukuuta, Yhteensä 192 tuntia. 18. -24. joulukuuta haavaa puettiin agar-agar-leivoksilla, jotka sisälsivät 40 prosenttia natriumkloridia. Pitoisuus nostettiin 50 prosenttiin 24. -27. joulukuuta. Cicatrization käyrä osoittaa vain lievää hidastumista korjaus, joka voidaan katsoa johtuvan infektio, kun sekä cicatrization ja infektio käyriä verrataan. Tilapäinen kiihdytys 13.päivänä saattoi johtua sidoksen vaikutuksesta, mutta koska se ei toistunut, kokeellinen virhe on todennäköisesti syy käyrässä havaittuun muutokseen. Kokeessa 6 potilaan 721 oikeassa reidessä sijaitsi kaksi käytännössä samanlaista haavaa muutaman sentin etäisyydellä toisistaan. Haavojen pinta-alat olivat vastaavasti 40 ja 33 neliömetriä. cm. Yksi haavoista huuhdeltiin pelkällä tislatulla vedellä. Toiseen kohdistettiin 40-prosenttisen natriumkloridiliuoksen vaikutus. Molemmat haavat olivat 20.-25. joulukuuta kirurgisessa aseptiikassa. Cicatrisaatiokäyrät kuitenkin osoittavat, että hoitoeroista huolimatta paranemisnopeutta ei muutettu. Haavojen paranemisnopeus ei siis ilmeisesti muuttunut mitattavasti tislatun veden tai hypertonisen suolaliuoksen vaikutuksesta. On hyvin tunnettua, että väliaineen osmoottisilla muutoksilla on huomattava vaikutus kudoksiin, jotka eivät pääse verenkiertoon. Mutta näyttää siltä, että kudos, jolla on normaali verenkierto, on suojattu sillä sen pinnalla tapahtuvia osmoottisen paineen muutoksia vastaan. Edellä mainitut kokeet osoittavat, että ilmeisesti haavan kudosten olosuhteet eivät muutu sidoksen osmoottisen paineen muutoksilla. Hypertonisen natriumkloridiliuoksen hyödylliset vaikutukset haavojen sterilointiin ja parantumisnopeuteen, joita eri kirurgit ovat äskettäin kuvanneet, ovat mahdollisesti harha, joka johtuu tarkan tekniikan puutteesta.