paikallispuudutuksen (lidokaiini vs. bupivakaiini) vaikutus kognitiivisiin toimintoihin potilailla, joille tehdään elektiivinen kaihileikkaus

Johdanto

anesteettisten lääkkeiden vaikutuksista kognitioon on esitetty paljon huolta. Leikkauksen jälkeen postoperatiivisten kognitiivisten toimintahäiriöiden (POCD) osuus on jopa 10-62%, mikä vaikuttaa vakavasti potilaiden elämänlaatuun.1 POCD voi ilmetä tarkkaavaisuuden, muistin, kielen tai toimeenpanotehtävien heikkenemisenä leikkauksen jälkeen, ja se voi jatkua viikkoja, kuukausia tai pidempään vaihtelevalla vakavuudella. POCD voi olla lievä ja diagnosoidaan vain psykometrisellä arvioinnilla erityisten neuropsykologisten testien avulla.2 postoperatiivisesti, potilaat voivat kokea joitakin vaikeuksia jatkaa normaalia toimintaa, unohtaa tapaamisia, nimet, ja puhelinnumerot, ja löytää ongelmia muistuttaa viimeaikaisia tapahtumia. Tällaisella kognitiivisten toimintojen heikkenemisellä voi olla vakavia seurauksia potilaan työkykyyn.3

useissa kliinisissä tutkimuksissa on pyritty erottamaan yleisen ja alueellisen anestesian vaikutus kognitiivisiin toimintoihin. Vaikka useimmissa tutkimuksissa ei havaittu eroa postoperatiivisessa kognitiivisessa toiminnassa alueellisen ja yleisanestesian välillä, joissakin tutkimuksissa havaittiin merkittävä ero postoperatiivisessa kognitiivisessa tuloksessa näiden kahden anestesian välillä.4-8

paikallispuudutuksen aiheuttaman kognitiivisen toimintahäiriön patogeneesin voidaan katsoa johtuvan sen neurotoksisista sivuvaikutuksista. Paikallispuudutusaineiden tiedetään olevan neurotoksisia annosriippuvaisesti. On kuitenkin huomattava, että solukuoleman tarkka reitti riippuu paikallispuudutuksen pitoisuudesta. Esimerkiksi Jurkatin soluissa (immortalisoidut lymfosyytit) kliinisesti merkittävät lidokaiinipitoisuudet aiheuttivat apoptoosia, kun taas suuremmat pitoisuudet aiheuttivat nekroosia ja epäspesifistä solukuolemaa.9, 10

on paljon näyttöä siitä, että toksisuus paikallispuudutuslääkkeiden keskuudessa vaihtelee. Tämä näyttö viittaa siihen, että lidokaiini on myrkyllisempi kuin ekvipotentit bupivakaiinin pitoisuudet.11,12 tästä on kuitenkin vielä keskusteltava, koska muut tutkimukset ovat osoittaneet, että paikallispuudutusaineiden toksisuudessa ei ole eroa.13

tämän työn tarkoituksena oli tutkia paikallispuudutuksen vaikutusta lidokaiinin ja bupivakaiinin välillä kognitiivisiin toimintoihin.

potilaat ja menetelmät

tutkimuksen suunnittelu ja populaatio

tämä oli prospektiivinen satunnaistettu tutkimus, joka tehtiin 61 potilaalla, joille tehtiin elektiivinen kaihileikkaus. Potilaat satunnaistettiin toiseen kahdesta ryhmästä; ensimmäinen ryhmä sai paikallispuudutuksessa lidokaiinia 2% ja toinen ryhmä paikallispuudutuksessa bupivakaiinia 0,5%. Satunnaistaminen suoritettiin suljetulla läpinäkymättömällä kirjekuoritekniikalla, jossa nukutuslääkäri poimi suljetun kirjekuoren, joka sisälsi paperiarkin, jossa oli sen ryhmän nimi, johon potilas oli satunnaistettu. Potilas oli määrätty siihen ryhmään, joka paperiin oli kirjoitettu. Potilaat rekrytoitiin kesäkuun 2018 ja elokuun 2018 välisenä aikana Beni-suefin yliopistollisen sairaalan silmätautien poliklinikoilta.

Liittymiskriteerit

niistä 61 potilaasta, joille tehtiin elektiivinen kaihileikkaus fakoemulsifikaatiolla paikallispuudutuksessa, 28 potilasta sai lidokaiinia 2% ja 33 potilasta bupivakaiinia 0, 5%. Tutkittavat antoivat allekirjoitetun, kirjallisen tietoon perustuvan suostumuksen osallistumiseen ja jos kaihi vaikutti merkittävästi potilaan näkökykyyn, perheenjäseneltä saatiin kirjallinen tietoon perustuva suostumus. Beni-suef-yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan paikallinen eettinen toimikunta hyväksyi tutkimuksen. Selvitys tehtiin Helsingin julistuksen mukaisesti. Tutkimus rekisteröitiin Pan African Clinical Trial Registryyn tunnistenumerolla PACTR201806003395974.

poissulkemisperusteet

poissulkemisperusteet: potilaat, joilla on merkittäviä kielihäiriöitä tai kuulovamma, joka vaikuttaa heidän kykyynsä suorittaa testaus, potilaat, joilla on ennestään kognitiivisia, psykiatrisia tai keskushermoston häiriöitä, potilaat, joilla on nystagmus, allergia paikallispuudutuksille, suonensisäinen sedaatio, kaikki samanaikaiset silmäsairaudet, jotka voivat vaikuttaa paikallispuudutuksen pisteytysjärjestelmään, kuten ptoosi, silmien liikkeiden poikkeavuus, heikentynyt sarveiskalvon tunto tai kasvojen hermovaurio, kyvyttömyys ymmärtää tutkimuksen tietoja tai jos potilas kieltäytyi paikallispuudutustekniikasta.

kaikille tutkimukseen osallistuneille potilaille tehtiin seuraava

  1. kognitiivinen arviointi: kaikille potilaille tehtiin kognitiivinen arviointi ennen leikkausta ja 1 viikon kuluttua leikkauksesta käyttäen pariliuos-learning test-testiä (palt) ja kategorian verbal fluency test (VF) – testiä (eläinryhmä). Palt: n avulla arvioidaan sanallista muistia. Tässä kokeessa tutkinnon suorittaja luettelee kymmenen liittynyttä paria kokelaan edessä. Nämä parit sisältävät kuusi yhteensopivaa semanttisesti toisiinsa liittyvää paria ja neljä yhteensopimatonta semanttisesti toisiinsa liittymätöntä paria. Minuutin kuluttua ehdokkaalle annetaan parien ensimmäinen sana ja häntä pyydetään muistamaan toinen sana. Testi toistetaan kolme kertaa. Jokainen oikea yhteensopiva pari on pisteet 0,5, kun taas jokainen oikea yhteensopimaton pari on pisteet 1. Kokonaispistemäärä vaihtelee välillä 0-21.14 kategorian VF testillä arvioidaan tarkkaavaisuutta ja johtotehtävää. Tässä testissä potilasta pyydetään nimeämään mahdollisimman monta eläintä 1 minuutin kuluessa. Jokaisen nimeämänsä eläimen pistemäärä on 1,15
  2. Nukutustekniikka: kaihileikkauksen aikana anestesian suoritti kaikille potilaille sama anestesialääkäri käyttäen samaa anestesiatekniikkaa. Tutkimukseen osallistuneet 61 potilasta jaettiin kahteen ryhmään; ensimmäiseen ryhmään kuului 28 potilasta, jotka saivat lidokaiinia 2% ja kokonaistilavuus 7 mL ja toiseen ryhmään kuului 33 potilasta, jotka saivat bupivakaiinia 0, 5% samalla tilavuudella, 7 mL, hyaluronidaasi 15 IU lisättiin lääkkeisiin ennen injektiota, kaikki potilaat jaettiin satunnaislukutaulukoilla. Kaikki potilaat ohjattiin valmistushuoneeseen, laskimoyhteys saatiin antiseptisellä tekniikalla, standardiseurantaa sovellettiin (elektrokardiogrammi, happisaturaatio, ei-invasiivinen verenpaine), potilaille ei annettu esilääkitystä, vain psykologista varmuutta, ametokaiinisilmätippoja tiputettiin paikallisen anestesian tarjoamiseksi kaikille potilaille. Blokit suoritti yksi nukutuslääkäri. Kaikissa tapauksissa käytettiin peribulbar-injektiotekniikkaa 25 mm: n 25 G: n neulalla käyttäen täydellistä antiseptistä tekniikkaa, potilaille annettiin 4 mL: n annos inferolateraalisesti negatiivisen aspiraation jälkeen potilaiden katsoessa suoraan eteenpäin ja 3 mL: n annos mediaalisen canthuksen läpi. Kaikille potilaille pistettiin yhteensä 7 mL paikallispuudutusliuosta. Inferolateraalinen injektio tehtiin ennen mediaalista canthal-injektiota. Digitaalista painetta haettiin 5 minuutin ajan, joka vapautui 30 sekunnin välein 5 sekunnin ajan. Lohkon laadun arvioi kahden minuutin välein tarkkailija eikä nukutuslääkäri, joka oli sokaistunut lääkkeille. Motorisia toimintoja (levator, orbicularis oculi ja ekstraocular muscles; ylös, alas, mediaalinen, lateral) ja aistitoimintoja (digitaalinen keihäs paine limbus ja paikallispuudutus pisto) arvioitiin käyttäen Okulaarianesteettisen pistejärjestelmän (Oass).Intraoperatiivista kipua arvioitiin Vap-asteikolla (visual analogue pain).17
  3. kirurginen tekniikka: sama kirurgi teki kaihileikkauksen kaikille potilaille käyttäen samaa kirurgista tekniikkaa. Leikkaus tehtiin edeltävän sidekalvon puhdistuksen jälkeen 5% povidonijodiliuoksella ja 10% periokulaarisella puhdistuksella. Kaikilla potilailla tehtiin 2,8 mm: n kirkas sarveiskalvoviilto kaarevammalle akselille. Phacoemulsifikaatio suoritettiin kiinnittämällä silmänsisäinen akryylilinssi kapselipussiin saumattoman viillon kautta.

tilastolliset menetelmät

otoskokolaskenta tehtiin G*Power-version 3.1.9.2-ohjelmistolla, joka perustui esitutkimukseemme. Tyypin I virheen (α) todennäköisyys oli 5% ja potenssi (1–β) 90%. Tilastolliseen merkitsevyyteen vaadittiin yhteensä 61 osallistujaa. Tiedot koodattiin ja syötettiin käyttäen SPSS: n versiota 18. Deskriptiiviset tilastot ilmoitettiin keskiarvona ± SD ja lukumääränä (%) kategoriallisissa muuttujissa. Opiskelijan t-testiä käytettiin vertailemaan kahden parittamattoman kvantitatiivisen muuttujan ryhmän keskiarvoja. Paritettua otosta t-testiä käytettiin vertailemaan kahden parillisen kvantitatiivisten muuttujien ryhmän keskiarvoja. Chi-potenssitestiä käytettiin kahden kategoriatiedon ryhmän vertailuun. Sekamuotoista ANOVA-testiä käytettiin parillisten tietojen vertailuun kahdessa parittomassa ryhmässä. Todennäköisyys/merkitsevyysarvo (p-arvo) ≥0, 05 ei ollut tilastollisesti merkitsevä ja <0, 05 oli tilastollisesti merkitsevä.

tulokset

lidokaiiniryhmän (n=28) potilaiden keski-ikä oli 51, 29±11, 42 vuotta ja bupivakaiiniryhmän (n=33) potilaiden keski-ikä oli 55, 97±11, 35 vuotta. Lidokaiiniryhmässä 46, 4% (n=13) potilaista oli miehiä ja 53, 6% (n=15) naisia. Bupivakaiiniryhmän potilaista 33, 3% (n=11) oli miehiä ja 66, 7% (n=22) naisia. Molempien ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa ikäluokassa (P-arvo =0, 11) eikä sukupuolessa (p-arvo =0, 297) (Taulukko 1).

Taulukko 1 potilaiden Demografiset tiedot lidokaiini-ja bupivakaiiniryhmässä

Huomautus: P-arvo ≥0, 05 (ei merkitsevä).

oass: n motoristen pisteiden osalta lidokaiiniryhmän potilaiden motoristen kokonaispisteiden keskiarvot olivat merkitsevästi korkeammat kuin bupivakaiiniryhmän potilaiden (P-arvo <0).001), vaikka lidokaiiniryhmän ja bupivakaiiniryhmän potilaiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa OASS: n (p-arvo =0, 168) tai VAP-asteikon (P-arvo =0, 787) kokonaispisteissä (Taulukko 2).

Taulukko 2 motor functions, sensory functions, and intraoperative pain in lidokaiini vs bupivakaiini-ryhmä

Huom. p-arvo ≥0, 05 (non-merkitsevä), *P-arvo <0, 05 (merkitsevä).

lyhenteet: EOM, ekstraocular muscles; VAP, visual analogue pain.

lidokaiiniryhmän potilaiden PALT: n kokonaispisteissä oli tilastollisesti merkitsevä ero ennen leikkausta mitatun PALT: n keskiarvon (11, 29±4, 77) ja postoperatiivisen PALT: n keskiarvon (10, 27±5, 63) välillä (P-arvo =0, 004). Bupivakaiiniryhmässä ennen leikkausta mitatun PALT-arvon (10, 29±5, 05) ja leikkauksen jälkeen mitatun PALT-arvon (9, 82±4, 96) välinen ero oli tilastollisesti merkitsevämpi (P-arvo =0, 021). Verrattaessa lidokaiini-ja bupivakaiiniryhmiä ennen leikkauksen jälkeistä PALT-arvoa ja leikkauksen jälkeistä PALT-arvoa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa molempien ryhmien välillä (P-arvo =0, 579) (Taulukko 3).

Taulukko 3 lidokaiiniryhmässä ja bupivakaiiniryhmässä

Huom. * P-arvo <0, 05 (merkitsevä).

lyhenne: PALT, paritutkintokoe.

lidokaiiniryhmän potilaiden VF-kokonaispisteissä oli tilastollisesti merkitsevä ero ennen leikkausta mitatun VF-arvon (9, 57±2, 24) ja postoperatiivisen VF-arvon (8, 54±1, 43) välillä (P-arvo =0, 002). Bupivakaiiniryhmässä ennen leikkausta mitatun VF: n keskiarvon (9, 06±2, 46) ja leikkauksen jälkeen mitatun VF: n keskiarvon (8, 58±2, 02) välinen ero oli tilastollisesti merkitsevämpi (P-arvo =0, 037). Verrattaessa lidokaiini-ja bupivakaiiniryhmiä ennen leikkauksen jälkeistä VF-arvoa ja postoperatiivista VF-arvoa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa molempien ryhmien välillä (P-arvo =0, 642) (Taulukko 4).

Taulukko 4 lidokaiinin ja bupivakaiinin pre-ja postoperatiiviset VF-arvot

Huomautus: * P-arvo <0, 05 (merkitsevä).

lyhenne: VF, verbaalinen sujuvuus.

Keskustelu

POCD on saanut paljon huomiota viime vuosina. Useissa kliinisissä tutkimuksissa on pyritty erottamaan alueellisen vs yleisanestesian vaikutus postoperatiiviseen kognitiiviseen toimintaan. Leikkauksen jälkeisen kognitiivisen heikkenemisen tärkeydestä on kuitenkin kiistelty pitkään. Kuvauksia kuten ”ohimenevä”, ”hienovarainen” ja ”subkliininen” on käytetty minimoimaan näiden muutosten merkitystä kliinikoille, potilaille ja heidän perheilleen. POCD: n arveltiin olevan korjautuva tila suurimmalla osalla leikkauksessa olleista iäkkäistä potilaista. Hiljattain kuitenkin osoitettiin merkittävä positiivinen korrelaatio postoperatiivisen kognitiivisen heikkenemisen ja pitkäaikaisen kognitiivisen toimintahäiriön välillä.18 tällainen korrelaatio viittaa siihen, että POCD voi toimia joko merkkiaineena aivovammalle, lisääntyneelle alttiudelle aivovammalle, vähentyneelle varauskyvylle tai kyvyttömyydelle toipua tai sietää vastaavaa vammaa (plastisuus).

Davis et al8 tekivät systemaattisen katsauksen verratakseen POCD: n riskiä yleisen ja alueellisen anestesian jälkeen. Kuusitoista tutkimusta täytti sisällyttämisen kriteerit, ja ne otettiin mukaan lopulliseen analyysiin. Tutkijat havaitsivat, että vain kolmessa tutkimuksessa havaittiin joitakin eroja leikkauksen jälkeisessä kognitiivisessa toiminnassa alueellisen ja yleisanestesian välillä, kun taas lopuissa 13 tutkimuksessa ei havaittu eroja alueellisen ja yleisanestesian välillä.

eri tutkimusten tulosten vaihtelevuus johtui suurelta osin POCD: n standardimääritelmän puuttumisesta, kohdepopulaation eroista, kognitiivisten vajeiden mittaamiseen käytettyjen menetelmien heterogeenisuudesta ja tilastollisessa analyysissä käytetyistä eri menetelmistä. Lisäksi potentiaalisten sekoittajien monimutkainen vuorovaikutus voi vaikeuttaa itse anestesian vaikutuksen eristämistä.20, 21

vaikka monissa tutkimuksissa verrattiin POCD: n riskiä yleispuudutuksen ja paikallispuudutuksen jälkeen, ei ole tehty vertailevia tutkimuksia, joissa olisi selvitetty eri paikallispuudutusaineiden vaikutusta kognitiivisiin toimintoihin. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää, mikä kahdesta paikallispuudutuslääkkeestä (lidokaiini vs bupivakaiini) vaikutti huonommin kognitiivisiin toimintoihin potilailla, joille tehtiin elektiivinen kaihileikkaus. Tuloksemme osoittivat, että sekä lidokaiini että bupivakaiini aiheuttivat POCD: tä sanallisessa muistissa, tarkkaavaisuudessa ja johtotehtävissä. Lidokaiini todettiin huonommaksi kuin bupivakaiini, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

löydöksemme voidaan selittää paikallispuudutuslääkkeiden neurotoksisella vaikutuksella. Paikallispuudutusaineiden tiedetään aiheuttavan apoptoosia, epäspesifistä solukuolemaa ja nekroosia. On olemassa mahdollisia mekanismeja, jotka aiheuttavat apoptoosin neuroneissa. Paikallispuudutus voi johtaa DNA: n pirstoutumiseen ja kalvopotentiaalin häiriintymiseen mitokondrioissa. Tämä johtaa oksidatiivisen fosforylaation irtoamiseen, mikä aiheuttaa sytokromi c: n vapautumisen ja apoptoosiin johtavan kaspaasireitin käynnistymisen.9,10

tässä tutkimuksessa raportoitu postoperatiivinen kognitiivinen heikkeneminen johtuu leikkauksen ja paikallispuudutuksen yhteisvaikutuksesta. Lisätutkimuksia siis tarvitaan, jotta voidaan selvittää pelkästään leikkauksen vaikutus kognitiivisiin toimintoihin.

tämän työn pääasiallisena rajoituksena oli hermorappeuman merkkiaineiden puutteellinen mittaaminen, joka voisi auttaa vertaamaan neurotoksisuuden voimakkuutta kahden nukutuslääkkeen välillä. Lisätutkimuksia tulee tehdä suuremmalla määrällä potilaita ja pidempään sen selvittämiseksi, onko paikallispuudutuksen jälkeinen POCD palautuva vai ei. Lisäksi pitäisi testata pelkästään leikkauksen vaikutus kognitiivisiin toimintoihin. Lähempi silmänmotorisen toiminnan tarkkailu paikallispuudutuksen jälkeen pidemmän aikaa tulee tehdä.

johtopäätös

sekä lidokaiini että bupivakaiini aiheuttivat neurotoksisten sivuvaikutustensa vuoksi postoperatiivista heikentymistä sanallisessa muistissa, tarkkaavaisuudessa ja toimeenpanokyvyssä. Lidokaiini todettiin huonommaksi kuin bupivakaiini, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Lidokaiini vaikutti merkittävästi motoriikkaan verrattuna bupivakaiiniin potilailla, joille tehtiin elektiivinen kaihileikkaus.

eettinen hyväksyntä ja suostumus osallistua

tutkimus tehtiin Helsingin julistuksen mukaisesti. Kirjallinen tietoon perustuva suostumus saatiin jokaiselta tutkimukseen osallistuneelta tai perheenjäseneltä (jos kaihi vaikutti merkittävästi potilaan näkökykyyn) ja tutkimuksen hyväksyi lääketieteellisen tiedekunnan paikallinen eettinen komitea, Beni-suef-yliopisto.

tunnustukset

tekijät eivät saaneet tähän teokseen rahoitusta. Tämän paperin tiivistelmä esiteltiin Euroanaesthesia congress 2018-tapahtumassa (Kööpenhamina, Tanska, 2. -4. Kesäkuuta 2018) Bella Centerissä julisteesityksenä. Istuntopäivä oli 3.kesäkuuta 2018, ja istuntoaika oli 10:15-11:45. Julisteen tiivistelmä julkaistiin ”Poster Abstracts”-lehdessä European Journal of Anaesthesiology-lehden e-täydennysosassa (Volume 35, Supplement 56).

Tekijäosuudet

WF osallistui tutkimuksen suunnitteluun ja suunnitteluun, sekvenssin yhdenmukaistamiseen ja auttoi käsikirjoituksen laatimisessa. HK osallistui aineiston keräämiseen ja analysointiin sekä auttoi käsikirjoituksen laatimisessa. MH osallistui tiedonkeruuseen, data-analyysiin ja auttoi käsikirjoituksen laatimisessa. Kaikki kirjoittajat osallistuivat aineiston analysointiin, laatimiseen tai artikkelin tarkistamiseen, antoivat lopullisen hyväksynnän julkaistavalle versiolle ja sopivat olevansa vastuussa kaikista työn osa-alueista.

tiedonanto

tekijät ilmoittavat, ettei teoksessa ole eturistiriitoja.

tiedonjakolausunto

kirjoittajat kertovat, että heidän havaintojaan tukevat tiedot ovat löydettävissä ja julkisesti jaettavissa. Kirjoittajat aikovat jakaa potilasdemografiaa sekä ennen ja jälkeen leikkauksen kognitiivista arviointia koskevat tiedot. Saatavilla on potilaiden suostumus, eettisen komitean hyväksyntä ja kognitiiviset testit. Tietoihin pääsee ottamalla yhteyttä vastaavaan tekijään (sähköposti on saatavilla). Tiedot tulevat saataville 1 vuoden ajan sen jälkeen, kun ne on julkaistu paikallis-ja Aluepuudutus-lehdessä.

Vatter H, Konczalla J, Seifert V. Endothelin liittyvä patofysiologia aivovasospasmissa: mitä tapahtuu aivoaluksille? Acta Neurochir Suppl. 2011;1l0: 177-l80.

Steinmetz J, Christensen KB, Lund T, Lohse N, Rasmussen LS; ISPOCD Group. Postoperatiivisen kognitiivisen toimintahäiriön pitkäaikaiset seuraukset. Anestesiologia. 2009;110(3):548–555.

Anwer HM, Swelem SE, el-Sheshai A, Moustafa AA. Postoperatiivinen kognitiivinen toimintahäiriö aikuisilla ja vanhuksilla–yleisanestesia vs subaraknoidi tai epiduraalianalgesia. Lähi-Idän J-Nukutusaine. 2006;18(6):1123–1138.

reikä A, Terjesen T, Breivik H. epiduraali vs. yleisanestesia lonkan kokonaisartroplastiassa iäkkäillä potilailla. Acta Anaesthesiol Scand. 1980;24(4):279–287.

Jones MJ, Piggott SE, Vaughan RS, et al. Kognitiiviset ja toiminnalliset taidot puudutuksen jälkeen yli 60-vuotiailla potilailla: kontrolloitu tutkimus yleisanestesiasta ja alueellisesta nukutuksesta elektiivistä lonkka-tai polviproteesia varten. BMJ. 1990;300(6741):1683–1687.

Karhunen U, Jönn G. paikallisanestesian ja yleisanestesian jälkeisen muistin toiminnan vertailu seniilin kaihin poistoon. Acta Anaesthesiol Scand. 1982;26(4):291–296.

Mandal S, Basu M, Kirtania J, et al. Vaikutus yleisen ja epiduraalipuudutuksen varhaiseen leikkauksen jälkeiseen kognitiiviseen toimintahäiriöön lonkka-ja polvileikkauksen jälkeen. J Emerg Trauma Shock. 2011;4(1):23–28.

Davis N, Lee M, Lin AY, et al. Postoperatiivinen kognitiivinen toiminto seuraavat yleiset vs. puudutus: järjestelmällinen katsaus. J Neurokirurginen Nukutusaine. 2014;26(4):369–376.

Werdehausen R, Braun S, Essmann F, et al. Lidokaiini indusoi apoptoosin mitokondrioiden kautta riippumatta kuolemanreseptorin signaloinnista. Anestesiologia. 2007;107(1):136–143.

Johnson ME, Uhl CB, Spittler KH, Wang H, Gores GJ. Mitokondriovaurio ja kaspaasi-aktivointi paikallispuudutteisella lidokaiinilla. Anestesiologia. 2004;101(5):1184–1194.

Takenami T, Yagishita s, Murase s, et al. Intratekaalisesti annetun bupivakaiinin neurotoksisuus liittyy takajuuriin / posterioriseen valkoiseen aineeseen, ja se on rotilla lidokaiinia miedompaa. Reg Anesth Pain Med. 2005;30(5):464–472.

Sakura S, Kirihara Y, Muguruma t, Kishimoto T, Saito Y. intratekaalisen lidokaiinin ja bupivakaiinin vertaileva neurotoksisuus rotilla. Anesth Analg. 2005;101(2):541–547.

Lirk P, Haller I, Colvin HP ym. In vitro mitogeenin aktivoimien proteiinikinaasireittien esto suojaa bupivakaiinin ja ropivakaiinin aiheuttamaa neurotoksisuutta vastaan. Anesth Analg. 2008;106(5):1456–1464.

Spaan PE, Raaijmakers JG, Jonker C. early assessment of dementia: the contribution of different memory components. Neuropsykologia. 2005;19(5):629–640.

Myrsky C. The semantic structure of animal terms: a developmental study. Int J Käyttäytyy Dev. 1980;3(4):381–407.

Cehajic-Kapetanovic J, Bishop PN, Liyanage S, King T, Muldoon M, Wearne IM. Uusi Silmänpuudutuksen pisteytysjärjestelmä, oass, työkalu sekä motoristen että aistien toiminnan mittaamiseen paikallisanestesian jälkeen. Br J Oftalmoli. 2010;94(1):28–32.

Sanasto. Selkärangan. 2000;25:3200–3202.

Zakriya K, Sieber FE, Christmas C, Wenz JF, Franckowiak S. lyhyt leikkauksen jälkeinen delirium lonkkamurtumapotilailla vaikuttaa toiminnalliseen lopputulokseen kolmen kuukauden kohdalla. Anesth Analg. 2004;98(6):1798–1802.

Newman MF, Grocott HP, Mathew JP; Neurologic Outcome Research Group and the Cardiothoracic Anaesthesia Research Endeavors (CARE) Investigators of the Duke Heart Center. Raportti alatutkimuksesta, jossa arvioidaan neurokognitiivisen toiminnan vaikutusta elämänlaatuun 5 vuotta sydänleikkauksen jälkeen. Aivohalvaus. 2001;32(12):2874–2881.

Ancelin ML, de Roquefeuil G, Ritchie K. Rev Epidemiol Sante Publique. 2000;48(5):459–472.

Selwood A, Orrell M. Pitkäaikainen kognitiivinen toimintahäiriö vanhuksilla jälkeen ei-sydänleikkauksen. Eri tutkimusten ouktomit eroavat toisistaan, eikä varmaa johtopäätöstä ole mahdollista tehdä. BMJ. 2004;328:120–121.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.