tavanomainen uskomus on, että emme voi koskaan rakastaa liikaa, mutta se ei aina pidä paikkaansa. Joskus rakkaus voi sokaista meidät niin, että kiellämme tuskalliset totuudet. Saatamme uskoa rikottuihin lupauksiin ja puolustella edelleen jonkun kaltoinkohtelua tai hylkäämistä. Saatamme tuntea empatiaa heitä kohtaan, mutta emme tarpeeksi itseämme kohtaan. Jos kasvaisimme levottomassa ympäristössä, saattaisimme sekoittaa tuskamme rakkauteen. Vaikka parisuhteissa on pettymyksiä ja ristiriitoja, rakkauden ei kuulu olla niin tuskallista ja kipeää. Läheisriippuvaisina meillä on tapana sivuuttaa tarpeemme ja asettaa jatkuvasti toisten tarpeet ensi sijalle. Päädymme uhrautuvaisuuteen. Kun meillä ei ole rajoja, vahingoitamme itseämme ja suhdetta. Saatamme myös sekoittaa rakkauden jonkun huoltajana olemiseen.
hoitaminen vs. hoitaminen
vanhempien rakkauden odotetaan olevan ehdotonta ja yksipuolista pieniä lapsiaan kohtaan. Kun he kasvavat, hyvään vanhemmuuteen kuuluu keskinäinen kunnioitus toistensa rajoja kohtaan. Hoivaaminen on normaali rakkauden seuraus ja kuuluu myös terveisiin aikuisten suhteisiin. Kun joku rakkaamme on hädässä, haluamme luonnollisesti auttaa. Silti on olemassa ero ”careinging ”ja läheisriippuvainen” careing.”Jälkimmäisessä tilanteessa saatamme välittää jostakusta tavalla, joka on tunkeileva tai mahdollistava. Vahingoitamme toista ja vaarannamme samalla Oman henkemme.
läheisriippuvaisessa huolenpidossa on usein enemmän ”ottamista” kuin antamista. Talonmiehen tavoitteet voivat mennä hienovaraisesti edelle. Tämä johtuu siitä, että hoiva tulee yltäkylläisyydestä, ja huolenpito kumpuaa tarpeesta ja puutteesta. Huolenpidosta voi tulla niin totuttu tapa, että se mahdollistaa ja poistaa vastaanottajan käytöstä, jolloin hän ei ota vastuuta käytöksestään ja tarpeistaan. Se kohtelee sitä ihmistä kuin lasta, jonka ei tarvitse kasvaa aikuiseksi ja vahvistaa hänen luottamuspulaansa. Jälleen rajojen puutteen vuoksi huolenpito vaikuttaa kielteisesti koko suhteeseen.
kun toinen osapuoli toimii toisen huoltajana, se luo epätasapainoa ja epätervettä keskinäistä riippuvuutta — läheisriippuvuutta. Talonmiehen ei tarvitse olla yhtä aito ja haavoittuva kuin kumppaninsa. Huoltaja tuntee itsensä tarpeelliseksi ja esimieheksi ja samalla vakuutetaan, ettei kumppani lähde. Ennen pitkää apu muuttuu tai ainakin tuntuu kontrollilta, ja suhde muuttuu epätasapainoisemmaksi.
ajan myötä molemmat päätyvät tuntemaan syyllisyyttä ja vihaa. Mitä enemmän huoltaja paneutuu kumppaninsa ongelmiin, sitä enemmän neuvot ja kontrolli leimaavat niiden välistä dynamiikkaa. Se, mikä on saattanut alkaa rakkaudentekona, muuttuu kaunaksi, kun hyvää tarkoittavia neuvoja tai viisautta ei noudateta.
Joten miten voit erottaa hoitotyön ja hoitamisen toisistaan? Tässä muutamia eroja:
| talonmies uhraa itsensä omahyväinen omien mielipiteidensä suhteen auttaminen on pakonomaista tuntee vastuuta muista ylittää rajoja pyytämättä annetuilla neuvoilla on tuomitseva tietää, mikä on toisille parasta antaa sitoumuksin tai odotuksin tuntee itsensä uupuneeksi, Ärsyyntyneeksi, turhautuneeksi, ahdistuneeksi tuntee itsensä arvostamattomaksi tai harmistuneeksi estää muita ajattelemasta itse käyttää epäasiallisia, päällekäyviä, tuomitsevia, ”sinä”-lausuntoja yrittää hallita vastaanottaja |
Hoitaja
harjoittaa omahoitoa kunnioittaa muiden mielipiteitä auttaminen on tahdonalaista tuntee vastuuta itsestään ja muita kohtaan kunnioittaa rajoja. Waits to be asked for advice Feels love and empathy Knows what’ s best for self Gives freely without expectations Feels energized Doesn ’t take others’ actions personally Encourages others to solve their own problems Uses assertive ”I” statements tukee vastaanottajaa |
Huolenpitovisa
Tässä muutamia kysymyksiä, jotka kannattaa kysyä itseltään:
- annatko sinä ei-toivottuja neuvoja?
- arvosteletko pariasi?
- Uskotko tietäväsi, mikä on parasta?
- teetkö toistuvasti kumppanisi puolesta asioita, joihin hän pystyy?
- vastaako kumppanisi tarpeitasi?
- onko antamisesi vastavuoroinen?
- harjoitatko itsehoitoa?
- Tunnetko olevasi vastuussa kumppanisi negatiivisista tunteista?
- Tunnetko syyllisyyttä sanomalla” ei ” kumppanillesi?
- askarruttavatko kumppanisi ongelmat ajatuksiasi?
- Osaatko kuunnella antamatta neuvoja?
- hermostutko, jos neuvoasi ei noudateta?
- annatko ehdoin?
- onko epämukavaa kuunnella toisen ongelmaa eikä tarjota ratkaisuja-edes kysyttäessä?
Opi irrottautumaan rakkaudella
muutoksen haasteena on irrottautua ja päästää irti. Se ei tarkoita, että välitämme yhtään vähemmän rakkaistamme, mutta annamme heille arvokkuuden tehdä virheitä ja löytää oman tiensä. Huolehdimme omista tarpeistamme, joita saatamme laiminlyödä, ja annamme toisille mahdollisuuden tehdä samoin tukemalla heidän valintojaan. Se tarkoittaa myös sitä, että annamme empaattisesti ja rakkaudellisesti heidän kärsiä seurauksista, kun emme poista heidän tekojensa luonnollisia seurauksia, emmekä ole ”Minähän sanoin” – asenteessa.
tee” Elä ja anna elää ” – mantrastasi ja harjoittele sanomalla asioita kuten:
- ”olen pahoillani tilanteestasi.”
- ” sinulla todella on dilemma.”
- mitkä ovat vaihtoehtosi?”
- mihin päätökseen (toimiin) olet kallistumassa?”tai” mitä vaistosi sanoo?”
- ” Luota vaistoihisi.”
- ” varmasti löytyy ratkaisu.”
- ” uskon, että pystyt siihen.”
rakkaittesi kamppailun katsominen voi olla hyvin vaikeaa, ja voi viedä kaiken voimasi olla hyppäämättä mukaan auttamaan, varsinkin kun toiset odottavat sinun käyttäytyvän vanhalla tavalla. He todennäköisesti yrittävät houkutella sinut antamaan neuvoja ja muuta apua. Koska huolenpito voi olla pakonomaista, voit tarvita ulkopuolista tukea rajojesi ylläpitämiseen ja syyllisyyden musertamiseen. Irrallisuus ei tarkoita tunnekylmyyttä, vaan hands-off – ego-off-lähestymistapaa. Tämä on aitoa rakastamista. Syyllisyytesi vähenee ajan myötä ja sen myötä kauna parantaa parisuhdetta. Lisätietoja irrallisuudesta ja mahdollistamisesta, katso läheisriippuvuus For Dummies, ja saada ”14 vinkkejä päästää irti” sivuillani.