tämä on tähän mennessä kattavin Characidae‐heimon fylogeneettinen analyysi ja ensimmäinen laajamittainen hypoteesi, jossa yhdistetään lukemattomia morfologisia tietoja molekulaariseen tietoon. Tässä analysoitiin yhteensä 520 morfologista merkkiä, joista 98 on vasta määriteltyjä. Analysoiduista taksoneista 259 lajia koodattiin tutkimalla näytteitä, kolme fossiililajia koodattiin kirjallisuudesta, yksi laji koodattiin lähes kokonaan julkaistuista luvuista, 122 osittain koodattiin kirjallisuudesta ja 88 analysoitiin yksinomaan molekyylitiedoista. Lajeja analysoidussa aineistossa on yhteensä 473. Analyysit tehtiin parsimony yhtäläisellä ja laajennetulla implisiittisellä painotuksella, jossa oli laaja vaihteluväli. Lopullinen hypoteesi valittiin stabiilisuuskriteerillä, joka valitsee kaikkien hakujen parsimattomimpien puiden joukosta. Se löydettiin painottamalla molekyylimerkkejä kokonaisten osioiden (markkereiden) keskimääräisellä homoplasmalla. Tuloksena oleva hypoteesi on yhdenmukainen suvun aiempien molekyylipohjaisten fylogenioiden kanssa. Characidae on monofyleettinen, jossa on neljä tärkeintä kladia: Spintherobolinae Uusi alaheimo; laajennettu Stethaprioninae mukaan lukien Grundulini, Gymnocharacini, Rhoadsiini ja Stethaprionini; Stevaridinae; ja kladi, joka koostuu Aphyocharacinae, Characinae, Cheirodontinae, Exodontinae ja Tetragonopterinae. Lisäksi löydettiin varsivarsi (Characidae), jonka muodostivat eoseeni–Oligoseeni-suvut †Bryconetes ja †Paleotetra peräkkäisinä heimon jäsenten sisarryhminä. Characidae-heimon luokittelemiseksi monofyleettisiin sukuihin ehdotetaan alaluokitusta, mutta systematiikkaan tarvitaan vielä syviä muutoksia, jotka eivät kuulu tämän tutkimuksen piiriin.