Military

tunnetuin Kuubalainen massajärjestö, Committee for the Defense of The Revolution (CDR), perustettiin 28.syyskuuta 1960. Jokaiselle neliönmuotoiselle korttelille perustettiin CDR-yksikkö kaikille kaupunkialueille, ja vastaavat yksiköt sijaitsivat maaseudulla. Cdr: t toimivat hallinnon silminä ja korvina kaikkein henkilökohtaisimmalla tasolla; ne on suunniteltu ”naapurustovahdiksi”, jossa naapurit ovat sekä tarkkailijoita että tarkkailijoita. Poliisi käyttää tätä verkkoa saadakseen tietoja kenestä tahansa henkilöstä.: tiedot epäillyn ystävistä, vierailijoista, perhetaustasta, työhistoriasta ja vapaaehtoistoiminnasta ovat helposti saatavilla, samoin kuin CDR: n virkamiesten henkilökohtaiset arviot kunkin lainkäyttöalueella olevan yksilön vallankumouksellisesta sitoutumisesta.

kunkin yksilön arvo arvioidaan järjestelmän lojaalisuuden ja myötämielisyyden perusteella. ja resurssit jaetaan ja suosionosoitukset myönnetään tuon arvion perusteella. CDR: n todistus vaaditaan, ennen kuin mitään rakennusmateriaalia talon korjaamiseen tai remontointiin voidaan pyytää People ’ s Power-järjestöltä, joka vastaa niiden jakelusta. Asuinpaikan vaihtamiseksi kansalaisten on saatava CDR: ltä lupa siirtää perheen ruokatunnukset uuteen osoitteeseen. Paikallinen CDR valvoo myös pääsyä monille sosiaalisen liikkuvuuden väylille; zone-komiteoiden suosituskirjeet, jotka takaavat yksilön oikean vallankumouksellisen suuntautumisen, ovat elintärkeitä kommunistinuorten liiton jäsenyyden saamisessa ja ammatillisten yliopisto-ohjelmien valintaprosessissa.

vaikka Kuuban yhteiskunta-ja rikosoikeusjärjestelmät ovat taloudellisesti riippuvaisia Neuvostoliitosta, ne muistuttavat enemmän Kiinan kommunismia kuin neuvostokommunismia. Vallankumouksen jälkeen lain ja järjestyksen ylläpitämisestä vastasivat kansallisvallankumouksellinen miliisi, poliisi ja vallankumouksen puolustuskomitea (CDR). Poliisiorganisaatio toimii keskus -, maakunta-ja paikallistasolla. Vaikka CDRs vaikuttaa jossain määrin poliisin toimintaan, järjestö on keskitetympi, militaristisempi ja autonomisempi kuin Kiinassa. Vallankumouksen jälkeiset joukot koostuivat enimmäkseen uskollisista kapinallisarmeijan alokkaista, monet alemmista luokista, ja tässä mielessä poliisi oli kansan edustaja. Cdr: t tarjoavat yhteyden keskushallinnon ja paikallisyhteisön välillä ja muodostavat perustan useille hyvinvointia ja rikollisuutta koskeville aloitteille.

vuoteen 1964 mennessä Castron Kuuba oli saanut poliisivaltion luonteen. National intelligence and security organization, Department of State Security, jonka arvioitu henkilöstömäärä oli useita tuhansia, ylläpiti yksiköitä eri puolilla maata ja oli ilmeisen tehokas soluttautumaan ja paljastamaan vastavallankumouksellisia ryhmiä. Se teki tiivistä yhteistyötä vapaaehtoisten ilmiantajien valtavan ja kaikkialla läsnä olevan järjestön — vallankumouksen puolustajien komitean-kanssa. Nämä ilmiantajat vaikuttavat toimivan lähes jokaisessa Kuuban kaupunginosassa ja väittävät, että komitean jäsenmäärä on lähes puolitoista miljoonaa. Sen lisäksi, että he vakoilevat ja raportoivat naapureistaan, he jakavat ruoan säännöstelykortteja, jakavat propagandaa ja järjestävät ”Vapaaehtoistyö” – ryhmiä.

alun perin” vallankumouksen puolustamiseksi ” vastavallankumouksellista toimintaa estämällä ja naapuruston kehitystä seuraamalla perustetun CDR: n tehtävä laajeni vähitellen. 1960-luvun lopulla cdr: llä oli valvontatehtävänsä lisäksi merkittävä vaikutus tavallisen kansalaisen elämään vallankumouksellisen sosialisoinnin ja yhteiskunnallisen kontrollin kautta. Block-to-block cdr: t olivat kaikkialla. He saivat väestön liikkeelle ja varmistivat, että heidän alaisuudessaan olevat kansalaiset osallistuvat joukkokokouksiin ja hallituksen tukemiin ”vapaaehtoisiin” toimiin, kuten pullojen ja muiden kierrätettävien materiaalien keräämiseen, verenluovutusajoihin tai koulutusohjelmiin.

vuoteen 1985 mennessä CDR: n jäseniä oli arviolta 6,1 miljoonaa eli noin 80 prosenttia Kuuban aikuisväestöstä. Pyramidijärjestön avulla cdr: t jatkavat toimintaansa korttelitasolla ja ovat lainkäyttövaltaan yhteydessä kansallisen Vallankumouspoliisin (Policia Nacional Revolucionaria – PNR) pienimpiin hallinnollisiin yksiköihin.

naapuruston cdr: t ylläpitävät yksityiskohtaisia tietoja henkilön olinpaikasta, perhe-ja työhistoriasta, osallistumisesta poliittiseen toimintaan ja yleisestä vallankumouksellisesta moraalista. Ne auttavat myös pakollisen asevelvollisuuden noudattamisen varmistamisessa. CDR: n hyväksyntä on saatava asuinpaikan muutosta pyydettäessä; CDR: n tehtävänä on rekisteröidä perheen ruoka-annoskortti, kun ihmiset siirtyvät vähittäiskaupan jakelupaikasta toiseen. CDR merkinnät vaaditaan myös opiskelijoille, jotka hakevat jäsenyyttä UJC (Union of Young Communists)tai hakevat yliopiston ottamista.

1990-luvun lopulla cdr: ään osallistuminen oli paljon pinnallisempaa kuin aiemmin. Cdr: llä oli tärkeä rooli Kuuban vaaliprosessissa 1990-luvulla. 1990-luvun päättyessä cdr: llä oli jäsenluetteloissaan 7,5 miljoonaa ihmistä-80 prosenttia aikuisväestöstä. Vuoden 1998 Kansalliskokousvaaleissa cdr: t kampanjoivat tasaisesti ja massiivisesti yhden virallisen äänestyslipun puolesta; ne vastustivat sekä tyhjää äänestämistä että joidenkin mutta ei kaikkien ehdokkaiden valikoivaa äänestämistä virallisella äänestyslipulla. Vaalipäivänä cdr: t vierailivat useissa kodeissa toistuvasti varmistaakseen korkeimman mahdollisen äänestysprosentin. Cdr: t olivat kirjaimellisesti PCC: n osa, joka pyrki saavuttamaan halutun vaalituloksen.

rajallisista resursseistaan huolimatta Kuuba on kehittänyt yhtenäisen mielenterveysjärjestelmän, joka korostaa ennaltaehkäisyä ja yhteisöllistä hoitoa. Se koostuu kolmesta erillisestä organisaatiosta: Committee for the Defense of The Revolution, yksi monista massayhteisön organisaatioista, jotka pyrkivät suojelemaan vallankumousta; policlinics, joka tarjoaa kattavia terveyspalveluja maantieteellisille alueille, joissa on 25 000-40 000 ihmistä; ja psykiatriset sairaalat. Kaikki kolme käyttävät sosiaalijärjestelmämalliin perustuvia hoitomuotoja, jotka korostavat nykyisten ongelmien ja häiriöiden ratkaisemista. Käytöshäiriöitä ja lievempiä psykiatrisia ongelmia hoitavat polikliiniset psykologit yhteisössä aina kun se on mahdollista, ja suuria psykiatrisia häiriöitä hoitavat sairaaloiden psykiatrit.

Kansallinen Kaupunkiviljelyohjelma aloitettiin vuonna 1994 vastauksena pahaan elintarvikkeiden tarpeeseen sekä kuljetusten ja asuntojen puutteeseen, joita kaupunkien työttömien työntekijöiden uudelleen sijoittaminen maaseudulle edellyttää. Vuoden 2002 lopussa järjestäytyneet kaupunkiviljelijät hallitsivat noin 35 800 hehtaaria maata, jossa kasvatettiin tuoreita vihanneksia ja yrttejä yli 4 000 organoponicsissa (nostetut sängyt täynnä orgaanista ainesta), 8 600 intensiivisessä vihannespuutarhassa, 180 000 pienessä ja 300 000 takapihapalstalla, joista jälkimmäinen koordinoitiin paikallisten komiteoiden avulla vallankumouksen puolustamiseksi.

opposition kehittymisen keskeisin este on hallitusta hiljaisesti vastustavien vaikeus tunnistaa toisiaan. Tätä vaikeutta pahentaa yksilön tarve simuloida lojaaliutta ja hallituksen politiikkojen noudattamista selviytymismekanismina. Hallinto vaalii epäluottamuksen ilmapiiriä poistamalla eron rikollisuuden ja vastavallankumouksellisen käyttäytymisen välillä. Viranomaiset suhtautuvat epäluuloisesti kaikkeen toimintaan, jota valtio ei ole hyväksynyt ja järjestänyt; itse termi ”viranomaiset” ulottuu arkielämään sisältäen naapuruston vartijoiden ja ilmiantajien kerrokset, jotka tarkkailevat ja raportoivat alamaistensa elämän yksityiskohtia. Poikkeaminen normaalista tai rutiininomaisesta käyttäytymisestä ilmoitetaan vallankumouksen Puolustuskomitealle, jolla on toimivalta tuossa naapurustossa, ja ryhdytään asianmukaisiin toimiin sellaisen käyttäytymisen rankaisemiseksi, joka ei ole vallankumouksen tavoitteiden mukaista.

Kuuban hallituksen vastaus toisinajattelijoiden tukemalle Varela-hankkeelle oli saada oma vetoomuskampanja. Vetoomuksessa vaadittiin Kuuban perustuslain muuttamista niin, että yksipuoluevaltiosta tulisi peruuttamaton. Vetoomuskampanja käynnistettiin kansallisella liikekannallepanolla 11. kesäkuuta 2002. Riippumattomat kuubalaiset toimittajat ovat raportoineet useista tapauksista, joissa ihmisiä on uhkailtu tai kostettu vetoomuksen allekirjoittamatta jättämisen vuoksi, eikä yhdessäkään niistä uhkailtu Kuuban rikoslain mukaisella peligrosidad (vaarallisuus) – syytteellä.

riippumaton toimittaja Carlos Serpa Maceira, joka asuu Havannan provinssissa sijaitsevassa Isla de la Juventudin kaupungissa, kieltäytyi allekirjoittamasta vetoomusta, ja hänen luonaan vieraili Kuuban armeijan upseeri ja vallankumouksen puolustusta käsittelevän komitean CDR: n (Comité de Defensa de la Revolución) virkailijoita, jotka painostivat häntä ja kertoivat hänen vaarantavan yhdeksänvuotiaan tyttärensä tulevaisuuden. (upeci 19. kesäkuuta 2002).

Juan Alberto Mirabel Cordero, vapautui vankilasta libertad condicionalin, ehdollisen vapauden, eräänlaisen ehdollisen vapauden (tuomion luonnetta ei ole kerrottu) nojalla, painostettiin allekirjoittamaan Kuuban kommunistisen puolueen (PCC) ja paikallisen CDR: n virkamiehet, joiden mukana oli korkea-arvoinen poliisivirkamies, joka oli aiemmin uhannut panna Mirabel Corderon takaisin vankilaan (Cuba Free Press 28.kesäkuuta 2002). Kunnassa Güines kaakkoon pääkaupunki Havannan maakunnassa, Jose Angel Mesa Pérez, ilmeisesti myyjä, painostettiin allekirjoittamaan kansanäänestyksen cdr virkamiehet, jotka uhkasivat saada hänen itsenäinen ammatinharjoittaminen lupa kumotaan (Cuba Free Press 19 kesäkuu 2002).

vuonna 2008 arviolta 4000-5000 ihmistä istui tuomiotaan ”vaarallisuuden”lain nojalla. Laki sallii enintään neljän vuoden tuomiot siitä, että henkilöllä on kyky tehdä rikos tai yhteiskunnan vastainen teko. Todisteita ei tarvita kuin paikallisen poliisipäällikön ilmoitus. Oikeudenkäynti on nopeasti annettu pikatuomio, eikä vastaaja saa oikeudenkäynnin aikana oikeudellista edustusta. Vaikka nämä henkilöt ovat syyttömiä mihinkään tiettyyn rikokseen, Kuuban ihmisoikeus-ja kansallisen sovinnon toimikunta (CCHRNR) ei listaa tällaisia tapauksia poliittisiksi vangeiksi, ellei henkilö ole tunnustetun oppositiojärjestön jäsen. Suurin osa tämän ohjesäännön nojalla tuomituista ei ole poliittisesti mukana. Tyypillinen tapaus on nuori, joka kieltäytyy työskentelemästä alhaisen palkan vuoksi, tai joku, joka on suukottanut paikalliselle poliisipäällikölle tai paikalliselle vallankumousta puolustavalle komitealle. Siksi se on usein pikemminkin asenteen kuin mielipiteen ”rikos”. Syyttäjät voivat esittää vallankumousta puolustavan naapurikunnan jäsenen todistajanlausuntoja syytetyn vallankumouksellisesta taustasta, mikä voi osaltaan johtaa pidempään tai lyhyempään tuomioon.

cdr: t menettävät edelleen jalansijaa pyrkimyksissään pitää kuubalaiset kurissa. Monet CDR: n virkailijat ovat itse sekaantuneet laittomaan toimintaan eivätkä voi ilmiantaa muita. Toiset eivät halua jatkaa asumista lähiöissä, joissa heitä on alettu kutsua vasikoiksi. CDR: n vastineet Neuvostoliitossa toimivat tehokkaammin, koska palkkiot olivat suurempia ja rikkojien rangaistukset paljon ankarampia. Kuten eräs Kuubalainen kommentoi, ” kukaan ei halua enää olla CDR: n puheenjohtaja. Se on vain tuskaa. Sinun on tehtävä kaikki tämä, ja minkä vuoksi?”Mutta cdr: t ovat edelleen hyvin tärkeä tekijä jokapäiväisessä elämässä.