miksi kymmenysten antaminen on raamatullista, mutta se ei ole kristillistä

mistä siis saamme tämän kymmenysten käsitteen, ja miksi niin monet pastorit saarnaavat, että kristittyjen pitäisi antaa kymmenykset? Anna kun selitän. Vanhassa testamentissa Jaakob, jonka nimi muutettiin Israeliksi (Katso Genesis 32:28), oli 12 poikaa. Näistä miehistä tuli Israelin kahdentoista sukukunnan perustajia. Moos. 18: 1-2: sta näemme, että kaikille sukukunnille annettiin maata perittäväksi ja he saattoivat saada säännöllisesti tuloja lukuun ottamatta leeviläistä sukukuntaa (Jaakobin pojan Leevin sukuhaaraa). Leeviläisten perintö oli itse Jumala; heidät valittiin valvomaan koko Israelin kansan palvontaa. Leeviläiset olivat vastuussa tabernaakkelista ja sen työvälineistä sekä valvoivat kansan uhreja ja uhrilahjoja.

4.Moos. 18:21: ssä sanotaan: ”Katso, minä olen antanut Leevin lapsille kaikki kymmenykset Israelissa perintöosaksi siitä työstä, jonka he suorittavat, ilmestysmajan työstä.”Jakeessa 24 se jatkuu”, sillä israelilaisten kymmenykset, jotka he uhraavat Herralle, Minä annan leeviläisille perintöosaksi; Sentähden minä sanon heille: ’israelilaisten keskuudessa heillä ei ole perintöosaa.””

toisin sanoen yhdentoista muun heimon kymmenykset (jotka olivat ruokaa eivätkä rahaa) olivat pohjimmiltaan Israelin kansan verotusjärjestelmä. Leeviläiset olivat hallituksen palvelijoita, ja muut yksitoista sukukuntaa olivat julkisia ja maksoivat sen tähden palveluksestaan erilaisilla kansallisilla kymmenyksillä.

vaikka voisimme olettaa, että Vanhan testamentin Israel antoi yhteensä 10 prosenttia, on itse asiassa vaikea erottaa, kuinka paljon annettiin. Emme voi väitellä yksityiskohdista tässä lyhyessä artikkelissa,mutta jotkut tutkijat ajattelevat israelilaisten antaneen 14 kymmenystä seitsemän vuoden aikana, toiset uskovat antaneensa 12. Siitä huolimatta, kun laskemme vaaditut kymmenykset yhteen, määrä ylitti varmasti 10 prosenttia. Määrä oli todennäköisesti jossain 20-30 prosentin tienoilla vuodessa.

aluksi haastaakseen joitakin kirkon nykykäytäntöjä kymmenyksissä oli kyse ruoasta eikä koskaan rahasta. Raamatussa ei ole ainuttakaan kohtaa, jossa juutalaista tai Kristittyä käskettäisiin antamaan 10% rahoistaan uskonnolliselle laitokselle. Toiseksi, vaikka kymmenysten antaminen on raamatullista, niin se ei ole kristillistä. Tämä oli ehdottomasti tapa Israelin kansalle sen vanhan liiton alaisuudessa, minkä Jeesus Kristus on täyttänyt uudessa liitossa. Emme myöskään näe mitään ohjeita tai esimerkkiä Uuden testamentin kristillisestä kymmenysten antamisesta. Temppelien, uhrien, ruokavaliolakien ja pappien tavoin kymmenykset on naulittu ristille, eikä niillä ole enää aktiivista roolia uuden liiton alaisuudessa.

jos kymmenysten antaminen ei siis ole kristillistä, niin mitä Uuden testamentin kirjoitukset opettavat meitä tekemään antamisen suhteen? Lyhyt vastaus on: ole antelias. Koska kyse on rahasta, se voi tarkoittaa 2% tuloistasi tai 100% tuloistasi. Tämä on suuri muutos. Monet kristityt uskovat, että jos he vain antavat 10%, niin loput 90% ovat kaikki heidän; he ovat tarkistaneet anteliaisuuslaatikon kuukaudeksi ja voivat nyt tarkistaa lisätarpeet ympärillään. Uuden testamentin kertomus menee kuitenkin paljon pitemmälle. Se kutsuu meitä aktiivisesti etsimään köyhiä (Matt. 19:21), etsimään veljiemme ja sisartemme tarpeita (1.Joh. 3: 17), jakamaan niiden kanssa seurakunnassa, joilla on puutetta, ja tekemään kaiken sen iloisin sydämin.

tämä kohta hyödyntää niin sanottua Elonkorjuulakia. Toisin sanoen niitämme sitä, mitä kylvämme. Sitä käytetään monissa eri paikoissa Raamatussa, esimerkiksi Sananlaskut kertoo meille, että jos me vaellamme viisaiden kanssa me olemme viisaita ja jos me vaellamme tyhmien kanssa me tulemme olemaan tyhmiä (Sananlaskut 13:20). Gal. 6: 8 sanoo, ”Sillä joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää, mutta joka henkeen kylvää, se hengestä iankaikkisen elämän niittää.”Tämä laki jatkuu monissa eri ilmenemismuodoissa, mukaan lukien antaminen. Tämän 2. korinttolaiskirjeen raamatunkohdan oikean tekstiyhteyden pitäminen mielessä ei merkitse sitä, että pitäisi käyttää antamista sijoitusstrategiana maallisen hyvinvoinnin ansaitsemiseksi. Ei, se jatkaa tuossa kohdassa päättelemään, että siemenen antaja antaa jatkuvasti enemmän siementä kylvääkseen enemmän siementä, joka ei varastoi siementä ihmisten varastohuoneisiin aineelliseksi hyödyksi (KS.jakeet 10-14).

on selvää, että Jumala puhuu paljon rahasta—etkä puhu siitä, mistä et välitä. Kolmestakymmenestäkahdeksasta vertauksesta kuusitoista käsitteli sitä, miten käsitellä rahaa ja omaisuutta. Evankeliumeissa yksi kymmenestä jakeesta (kaikkiaan 288) käsittelee suoraan rahaa. Raamattu tarjoaa 500 jaetta rukouksesta, alle 500 jaetta uskosta, mutta yli 2000 jaetta rahasta ja omaisuudesta. Se on kiistaton, hallinta rahaa ja anteliaisuutta on keskeinen osa kristillistä uskoa ja se on selvää:

antaminen on kypsän Kristityn merkki, kun taas pitäminen on kypsymättömän Kristityn merkki.

mutta jos antaminen ei perustu kymmenyksiin, miten Raamatun kristittyjen tulisi suhtautua antamiseen? Minun käsitykseni Uudesta testamentista, anteliaisuus kuuluu kolmeen ainutlaatuiseen kategoriaan. Olen lyhyesti tarkastellut niitä alla:

anna köyhille

on olemassa runsaasti kirjoituksia, joissa esiintyy Jeesuksen sydän köyhille, joten palataan ensin Jumalan viisauden kirjaan. Sananlaskut 19: 17 sanoo, ”joka on antelias köyhille lainaa Herralle, ja hän maksaa hänelle hänen teko.”Jos tämä raamatunkohta on tosi, kuten minä uskon, niin kaikki köyhille antaminen on vain lainaa Jumalalle—eikä Jumala koskaan jätä täyttämättä lupauksiaan.

Luukkaan 12: 33-34: ssä Jeesus sanoo: ”myy omaisuutesi ja anna puutteenalaisille. Hankkikaa itsellenne rahasäkkejä, jotka eivät vanhene, ja aarre taivaissa, joka ei petä, missä yksikään varas ei lähesty eikä Koi tuhoa. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös Sinun sydämesi.”Tämä raamatunkohta yhdessä monien muiden kanssa (Matt. 5: 42, Matt. 25:35-45, Matt. 6: 1-4) ovat kaikki osia anteliaisuuden järjestelmästä, joka johtaa tähän uskomattomaan lausuntoon, jonka Herramme tekee Luuk. 6: 38: ssa antamisesta:

teologisissa piireissä tätä kutsutaan vastavuoroisuuden laiksi. Jeesus kietoo koko taivaallisen talousjärjestelmänsä tähän jättiläismäiseen lupaukseen. On kiinnostavaa, että monet kristityt jättävät sen huomiotta. Sen sijaan he kutsuvat itseään onnettomien taloudellisten olosuhteiden uhreiksi, vaikka todellisuudessa he vain kohtaavat omien valintojensa taloudellisen elpymisen. Toisin sanoen ne Jumalan lapsista, jotka eivät ole anteliaita, ovat yleensä hillittömiä ja ahneita. Se paljastaa heidän sydämensä, he eivät voi päästää irti aarteestaan, heillä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi uskoa osallistuakseen tähän jakeeseen.

nyt, tämä raamatunkohta ei ole allegorinen, se on suora lupaus Herraltamme ja vahvistus siitä, että anteliaisuutenne (mille tahansa näistä kolmesta kategoriasta) tullaan maksamaan avokätisesti takaisin jossakin ominaisuudessa. Väittääkö se, että se maksetaan takaisin vain rahana? Ei. Herra kuitenkin vakuuttaa, että jollakin tavalla, olkootpa suhteet, mahdollisuudet, raha tai elatus teille, jotka annatte, maksetaan takaisin siunauksena korkeudesta.

etsittekö köyhiä? Asetatko Sinä etusijalle sen, että annat apua tarvitseville eri puolilla maailmaa? Sallikaa minun säästää teidät todellisilta olosuhteilta, joita monet kohtaavat tässä hetkessä, kun luette tämän artikkelin siedettävästä elämästänne. Herra sanoo, mitä me teemme köyhille, me teemme hänelle. Sponsoroi lasta, tue kristillistä hyväntekeväisyyttä, anna oman kaupunkisi köyhille, sinähän vain lainaat rahaa Jumalalle.

Anna pyhien tarpeille

Room. 12:10-13 sanoo: ”olkaa ystävällisesti helliä toisianne veljellisellä rakkaudella, kunnioittaen antaen toisillenne etusijan; älkää viivytelkö ahkeruudessa, palava hengessä, palvelko Herraa, iloitkaa toivossa, kärsivällisiä ahdistuksessa, pysykää lujina rukouksessa, jakakaa pyhien tarpeisiin, osoittakaa vieraanvaraisuutta.”Tämä on yksi niistä monista kohdista, jotka käskevät kristittyjä täyttämään pyhien tarpeet. Tämä on myös periaate, jota selvästi puolustetaan läpi Uuden testamentin niiden ”yhden toisen käskyjen” ylivoimaisella määrällä, jotka annetaan kirkolle kristittyjen veljiemme ja sisartemme kanssa.

valitettavasti useimmat kirkot ovat vaalineet kulttuuria, joka estää läheisyyden ja yhteyden, jota tarvitaan tarpeista kuulemiseen, ja mahdollistaa niiden kohtaamisen. Nykyään on tavallista, että suuret seurakunnat ovat kirkoissa täynnä ihmisiä, jotka kaivelevat itseään yhä enemmän velkaantuneiksi. En jätä huomiotta raamatullisen taloudenhoidon tarvetta. Huomautan kuitenkin, että kun kirkot ovat pieniä, läheisiä ja suhteessa toisiinsa, paikallisten pyhimysten tarpeet alkavat nousta pintaan.

sanon tämän, koska Roomalaiskirjeen edellä mainittu käsky on kirkon yleismaailmallinen oppi, joka on tarkoitettu esitettäväksi paikallisesti. En sano, että kansainvälinen antaminen on väärin, mutta sen ei pitäisi korvata kehotusta täyttää paikallisten pyhimysten tarpeet omassa elämässä. Voisit harkita kysyväsi itseltäsi: ”täytänkö ympärilläni olevien tarpeet?”Vielä parempi”, olenko niin läheinen seurakuntani ihmisten kanssa, että he ilmaisisivat minulle tarpeensa?”

roomalaiset 12:11 kehottaa meitä” ei puutu ahkeruutta ” täyttää tämän kohdan, mikä tarkoittaa, että tämä on jotain meidän pitäisi pyrkiä yhteisöissä. Kristuksen tavoin meidät on kutsuttu täyttämään ihmisten tarpeet. Anteliaisuus on yksi ihmiskunnan suurimmista rakkauden muodoista. Saada mitä et ansainnut jollakin tavalla on heijastus evankeliumin. Se on toinen muoto jatkaa armoa, jonka Herra on suonut meille jokaiselle.

Anna paimenille elämässäsi

aloitan 1.Korinttolaiskirjeen katkelmalla, jossa Paavali käsittelee niitä oikeuksia, joita hänellä on hengellisenä paimenena korinttilaisten elämässä kerätä maksua hengellisestä työstään. Niille Raamatunoppineille, jotka tuntevat tämän kohdan, Paavali kieltää vapautensa käyttää tätä oikeutta, koska hän ei halua antaa epäilevälle Korinton kirkolle mitään syytä uskoa, että hänen motiiveillaan evankeliumin jakamisella olisi mitään tekemistä taloudellisen tuoton kanssa. Paavali kuitenkin ehdottomasti käyttää tätä oikeutta muiden kirkkojen kanssa muissa Uuden testamentin kirjeissä. On tärkeää ymmärtää, että se, että Paavali on päättänyt luopua tästä oikeudesta Korinttolaisten kanssa, ei merkitse sitä, että kaikkien pastorien pitäisi luopua oikeuksistaan saada maksu hengellisestä työstään.

1. Korinttolaiskirjeen 9: 5-12 sanoo: ”Eikö meillä ole oikeutta ottaa mukaan uskovaa vaimoa, kuten myös muilla apostoleilla, Herran veljillä ja Keefaalla? Vai onko vain Barnabaalla ja minulla, joilla ei ole oikeutta olla tekemättä työtä? Kuka lähtee sotaan omalla kustannuksellaan? Kuka istuttaa viinitarhan eikä syö sen hedelmää? Tai kuka hoitaa laumaa eikä juo lauman maitoa? Sanonko tämän vain ihmisenä? Vai eikö laki sano samaa? Sillä Mooseksen laissa on kirjoitettuna: ”älä sulje härän suuta, kun se polkee jyvät.”Onko Jumala huolissaan häristä? Vai sanooko hän sen kokonaan meidän tähtemme? Meidän tähtemme on epäilemättä kirjoitettu, että joka kyntää, sen pitää toivossa kyntämän, ja joka puitsee toivossa, sen pitää toivostansa osalliseksi tuleman. Jos olemme kylväneet sinulle hengellistä, niin onko hyvä, jos niitämme aineellista? Jos toiset ovat osallisia tähän aivan sinun yläpuolellasi, niin emmekö me ole vielä enemmän?”

käsitellään ensin hänen kommenttiaan härän vaientamisesta ja työskennellään takaperin.

mikä on kuono? Lyhyesti sanottuna kuono on laite, joka estää eläintä syömästä sen toimiessa. Paavali esittää todistelun selvästi sanoessaan: ”onko Jumala kiinnostunut häristä, vai onko se auramiehen etu?”Opetus Paavali opettaa Korinttolaisille on: Älä anna elämäsi hengellisillä aloilla työskentelevän härän lakata työskentelemästä! Eikä kyse ole härästä vaan sinusta! Hän sanoo, että älä vaienna HÄRKÄÄSI!

Älä estä elämäsi paimenta syömästä. Miksi? Jos estät härkääsi syömästä, se lopettaa työnteon. Jos härkänne lopettaa työnteon, teitä ei enää ruokita.

monet evankeliuminpalvelijat ovat joutuneet rajoittamaan tai lopettamaan hengellisen työnsä (tutkimisaikansa, yksityiskokouksensa, opetuslapseuskokouksensa, puhelinsoittonsa, sähköpostinsa ja hengellisiin kysymyksiin vastaamisensa) pelkästään siksi, etteivät he ole kyenneet ylläpitämään tarvittavaa aikaa. Toisin sanoen heidän täytyi mennä jonnekin muualle tai tehdä jotain muuta, mikä tarjosi toimeentulon heidän perheilleen ja luonnollisesti kielsi heidän palveluksensa—Paavalinkin täytyi tehdä telttoja joksikin aikaa.

Paavali puolustaa edelleen paimenen oikeutta saada maksu niiltä, joille hän palvelee. Jakeissa 11-12 hän sanoo: ”Jos me olemme kylväneet teille hengellistä, niin onko se suuri asia, jos me niitämme teidän aineellista? Jos toiset ovat osallisia tähän aivan sinun yläpuolellasi, niin emmekö me ole vielä enemmän?”

kuinka paljon maksaisit lääkärille elimistössäsi olevan infektion parantamisesta? $125? Ehkä enemmänkin? Miksi epäröimme maksaa pastorille, joka parantaa sielusi tulehdukset? Eikö pornografiariippuvuutesi paraneminen ole arvokkaampaa kuin kurkkutulehdus? Eikö avioliittosi pelastaminen ole arvokkaampaa kuin auton öljynvaihto? Eikö ole arvokkaampaa, että sinulla on viisautta ja neuvoja siitä, miten navigoida suurissa elämän päätöksissä, kuin miehellä, joka asentaa astianpesukoneesi?

kaikki nämä henkilöt käyttävät oikeuttaan kerätä rahaa tarjoamaansa materiaaliratkaisuun. Eikö paimenilla ole oikeus kerätä tuloja varaamastaan hengellisestä työstä?

Paavali ja Jeesus vahvistavat tämän ajatuksen Luukkaan 10:7: ssä ja 1.Timoteuksen kirjeen 5: 18: ssa sanoessaan: ”työmies on palkkansa arvoinen.”Galatalaisille 6:6 tuo lisätukea sanoessaan: ”joka sanaa opettaa, osallistukoon kaikkeen hyvään sen kanssa, joka opettaa.”

yksi suosikeistani 1700-luvun teologeista on Adam Clarke. Tämä on hänen kommentaarinsa Galatalaisista 6:6:

”myötävaikuttaa sen miehen tukeen, joka on omistautunut palvelustyölle ja joka uhraa aikansa ja elämänsä evankeliumin saarnaamiseen. Näyttää siltä, että jotkut Galatian uskovat ottivat vastaan kristillisen evankeliuminpalveluksen osallistumatta sen tukemiseen. Tämä on sekä kiittämätöntä että alhaista. Me emme odota, että tavallinen koulumestari uhraisi aikaansa opettaakseen lapsillemme aakkoset joka viikko saamatta siitä palkkaa, ja voimmeko otaksua, että on oikein kenen tahansa istua Jumalan Sanan saarnaamisen alla säännöllisesti tullakseen viisaaksi sen kautta tapahtuvaan pelastukseen eikä edistää hengellisen opettajan tukea? Se on epäoikeudenmukaista.”

aikaisemmin Korinttolaisille kirjoittamassaan katkelmassa Paavali esittää toteamuksen, että ”kyntäjän tulee osallistua elonkorjuuseen” ja ” puivan tulee nauttia työnsä hedelmistä.”

jos istut kristillisen opin säännönmukaisen opetuksen alla, päätä, miten kyntäjä tai-nainen voi nauttia satonsa hedelmistä. Se voi olla kiitollisuutta, kunniaa ja varmasti taloudellista, jos mahdollista.

Viime kädessä raamatullisen käsityksen antamisesta täytyy alkaa kristillisestä suhtautumisesta rahaan. Toisin sanoen rahasi eivät ole sinun rahojasi. Ne ovat Jumalan rahaa. Olet vain niiden rahojen hoitaja. Kysymys, johon sinun täytyy vastata, on, Voiko Jumala luottaa rahansa minulle? Seuraavaksi Haluan suoraan kohdata keskustelun lahjoitussummasta tai-koosta. Kyse ei ole koosta vaan sydämestä. Herra erottaa Saiturin ja anteliaan hengen. Katsotaanpa uudelleen kohta 2 Corinthians.

2. Kor. 9:6-8 ”mutta tämän sanon: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää. Antakoon siis kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä, aina kaikessa kylläisinä, olisi yltäkylläisyys kaikkiin hyviin tekoihin.

meidän ei tule antaa periksi pakon edessä eikä kitsaasta hengestä. Jumala rakastaa iloista antajaa. Paavali päättää sitten lupaukseen, että Jumalalla on kyky antaa teille runsaasti kaikkea armoa. Toisin sanoen Älä huolehdi Jumalan valtakunnan taloudellisen tarpeen tukemisesta—kuningas itse voi vakuuttaa, että tarpeesi täytetään aina.

loppusuoralla kyse ei ole kymmenyksistä, vaan antamisesta. Antaminen on kuitenkin vaikeaa lihalle. Rahalla, kuten Jumalalla, on kyky antaa sinulle, mitä haluat. Siksi siitä on tullut monille idoli. Kymmenysten antaminen on myös helppoa, koska se muotoilee sydämen. Kymmenysten maksamisessa ei ole arvostelukykyä—anna vain 10% tuloistasi kirkolle. Se ei ole niin helppoa, kun omaksut raamatullisen anteliaisuuden.

lopuksi, jos tämä anteliaisuuden Sanoma sattuu, se johtuu todennäköisesti siitä, että ahneudella on sydämessäsi paikka, joka yksin Jumalan tulisi pitää. Toisaalta tämän viestin ei pitäisi olla tuomitseva, jos olet jo kävelemässä ulos anteliaisuudesta. Jos sinä olet antautunut siihen, että rahasi ovat hänen rahojaan, ja sinä annat köyhille, pyhien tarpeisiin ja niille, jotka hengellisesti paimentavat sinua, niin tämän sanoman pitäisi tuottaa sinulle iloa. Tutki itseäsi, etsi Herraa ja osoita rakkautesi Jumalan valtakuntaa kohtaan anteliaisuuden kautta.

mitä mieltä olet? Onko teillä mitään lisättävää keskusteluun? Kerro siitä alla olevissa kommenteissa.