muistopäivä, alkuperäiseltä nimeltään Koristepäivä, perustettiin kunnioittamaan sisällissodassa kaatuneita unionin sotilaita. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen päivän tarkoitus laajeni kattamaan kaikki Yhdysvaltain asevelvollisuudessa kuolleet miehet ja naiset. Nykyään muistopäivää pidetään usein kesän epävirallisena alkuna-pitkänä viikonloppuna, jolloin kilpaillaan autoilla, pelataan playoff-koripalloa ja grillataan kakaroita ja hampurilaisia.
on aina hankalaa tietää, miten kristittyjen pitäisi tai ei pitäisi viettää isänmaallisia juhlapäiviä. Jotkin kirkot varmasti sekoittavat kirkon ja valtion niin, että Jumalan valtakunta muuttuu opillisesti ohueksi, hengellisesti hämäräksi kansalaisuskonnoksi. Mutta vaikka nämä vaarat ovatkin olemassa, on monia hyviä syitä, miksi kristittyjen pitäisi kiittää muistopäivästä.
1. Sotilaana oleminen ei ole alikristillistä toimintaa. Luukas 3, Johannes Kastaja varoittaa ihmisiä kantaa hedelmää sopusoinnussa parannuksen. Ihmisjoukot suhtautuvat suopeasti hänen sanomaansa ja kysyvät häneltä: ”mitä me sitten teemme?”Johannes käskee rikasta jakamaan tunikkansa, veronkantajia keräämään vain sen, mikä heille kuuluu, ja sotilaita lopettamaan heidän kiristyksensä. Jos joskus oli aika kertoa sotilaille, että tosi katumus merkitsi armeijasta eroamista, niin varmasti nyt oli aika. Johannes ei kuitenkaan sano heille, että heidän täytyy luopua sotilastyöstä kantaakseen hedelmää, vaan että heidän täytyy olla rehellisiä sotilaita. Jeesus pitää sadanpäämiestä jopa parhaana esimerkkinä uskosta, jonka hän on nähnyt Israelissa (Luuk.7:9). Asepalvelus, kun se suoritetaan nuhteettomasti ja Jumalan Hengessä, on sopiva kutsumus Jumalan kansalle.
2. Sotilaan elämä voi osoittaa korkeimpia kristillisiä hyveitä. Vaikka on totta, että elokuvamme menevät joskus liian pitkälle sodan ihannoinnissa, näin on vain siksi, että sodan historiassa on ollut monia ihailuumme sopivia sankaritekoja. Taistelussa olevia sotilaita kehotetaan osoittamaan rohkeutta, uskallusta, palvelusta, terävänäköisyyttä, kestävyyttä, kovaa työtä, uskoa ja tottelevaisuutta. Nämä hyveet kuuluvat” mikä on totta, mikä kunniallista, mikä oikeudenmukaista ” – kategoriaan, joka ansaitsee kiitoksemme (Fil.4:8).
3. Asepalvelus on yksi yleisimmistä Uuden testamentin Kielikuvista kuvaamaan kristillistä elämää. Meidän tulee käydä hyvä taistelu, pukea yllemme Jumalan sota-asu ja palvella Kristuksen Jeesuksen hyvänä sotilaana. Kun muistamme sotilaan elämään sisältyvän uhrin, määrätietoisen antautumisen ja kurin, palautamme mieleemme sen, millaisia meidän pitäisi olla kristittyinä Kristuksen palveluksessa.
4. Isänmaanrakkaus voi olla hyvä asia. Kristittyinä meillä on kaksoiskansalaisuus. Meidän täytyy aina olla uskollisia Kristukselle, jonka taivaallinen asunto on ikuinen kotimme. Mutta olemme myös jonkin maallisen maan kansalaisia. Emme seiso Jumalan edessä yksilöinä, jotka on pyyhitty pois kaikista maallisista kansallisuuksista, vaan ihmisinä, joilla on erilliset kielet, Kulttuuriset kiintymykset ja kotimaat. Ei ole väärin rakastaa omaa kieltämme, kulttuuriamme tai kansallisuuttamme. Aina kun olen pallopelissä, minua vieläkin kuristetaan kansallislaulun laulamisen aikana. Minusta tämä on hyvä. Rakkaus Jumalaan ei merkitse sitä, ettemme rakastaisi mitään muuta maan päällä, vaan sitä, että opimme rakastamaan maan päällä olevia asioita oikealla tavalla ja oikeissa mittasuhteissa ja tärkeysjärjestyksessä. Isänmaanrakkaus on hyvä asia, ja on oikein kunnioittaa niitä, jotka puolustavat niitä periaatteita, jotka tekevät maastamme hyvän.
5. Uskon, että historian tosiasiat osoittavat, että Yhdysvaltain armeija on kaiken kaikkiaan ollut hyvän voima maailmassa. On selvää, että sotilasmahtina olemme välillä kömmähtäneet sekä yksilöinä että yhteisöllisinä. Mutta kaiken kaikkiaan asevoimiemme miehet ja naiset ovat taistelleet ja taistelevat sellaisten syiden puolesta, jotka edistävät vapautta, puolustavat ihmisten oikeuksia ja torjuvat tyrannian. Sota on edelleen helvettiä ja traaginen kaatumisen seuraus. Ylistä Jumalaa Hänen lupauksestaan lopettaa jonain päivänä kaikki ihmisten väliset konfliktit. Mutta maailmassa, jossa ihmiset ovat luonnostaan pahoja, johtajat eivät ole aina järkeviä ja mailla ei aina ole hyviä aikomuksia, sota on joskus Tie rauhaan-ainakin paras rauha, jota voimme toivoa kansojen ja kansakuntien välille tällä puolen taivasta.
so thank God thank for a day to remember God ’ s common grace to America and his special grace to enlaring us, poloiset heikot sotilaat that we are, in serving to Christ our Captain and conquering King.