pakkovoima on magneettikentän amplitudin arvo, kun nettomagnetointi kentän suuntaan on nolla ja sillä on nolla aikamuutosnopeus. Vastaava määritelmä pakkovoimalle sisältyy ekspressioon keskimääräiselle hetkelliselle verkkotunnuksen seinänopeudelle; v=k (H−Hc), jossa k riippuu liike-energian häviöistä ja H on sovellettu magneettikenttä: Hc on pakkovoima. Olemme käyttäneet tätä jälkimmäistä määritelmää mittaamaan pakotusvoimaa magneettisesti hehkutettujen 65 Permalloy (65% Ni-Fe) – nauhojen näytteissä ja 3,25% SiFe-kuvakehyksen yksikiteessä sekä low-että high-field domain-kokoonpanoissa. Tällä tavoin mitattu pakkovoima matalille sovelletuille kentille on sama kuin muilla tekniikoilla määritetty. Korkean kentän määrityksessä, jossa verkkotunnuksen seinät ovat kiinnittämättä näytteiden pinnoille, pakkovoima on näytteidemme osalta alle puolet matalan kentän pakkovoimasta. Kutsumme korkeilla kentillä määritettyä arvoa ”sisäiseksi pakkovoimaksi”ja uskomme tämän arvon olevan bulkkimateriaalille ominainen. Matalan kentän pakkovoimaan kuuluu sekä” sisäinen pakkovoima ”että näytteiden pinnoilla vallitsevien domain-seinien etuoikeutetusta” pinnoituksesta ” johtuva komponentti. Kokeellisesti havaittu pakotusvoiman riippuvuus näytteen paksuudesta voidaan selittää käyttämällä verkkotunnuksen seinämien pintapinnoitusta. Tätä selitystä esitti aiemmin Dijkstra.
pintavapaiden ja pintaliitoksellisten verkkotunnusten välisen pakotevoiman erolla voidaan tehdä alempi raja-arvio domainseinien energiatiheydestä. Tulokset ovat suuruusluokassaan yhtäpitäviä teorialta odotettavien arvojen kanssa.
edellä esitetyn verkkotunnuksen seinänopeuden kokeellisesti määritetyn lausekkeen näkökohdat osoittavat, että koerotteen voiman määrittäviä positionaalisia vapaan energian vaihteluita ei voida kuvata konservatiivisilla jaksollisilla funktioilla.
- sai 7. toukokuuta 1956
DOI:https://doi.org/10.1103/PhysRev.103.886