Englannissa naimisissa olevalla naisella ei ole laillista olemassaoloa: hänen olemuksensa on uppoutunut hänen miehensä olemukseen. Vuosien eroaminen karkuruudesta ei voi muuttaa tätä kantaa….Hänellä ei ole omaisuutta, ellei erityinen ratkaisu; hänen omaisuutensa on hänen property….An englantilainen vaimo ei voi tehdä testamenttia. Hänellä voi olla lapsia tai sukua, joita hän voi hartaasti haluta hyötyä; – hän voi olla erotettu miehensä, joka voi elää rakastajatar; ei väliä: laki antaa hänelle, mitä hänellä on, eikä mikään hänen tekemänsä tahto olisi pätevä….
jos englantilainen Vaimo syyllistyy uskottomuuteen, hänen miehensä voi erota hänestä mennäkseen uudelleen naimisiin; mutta hän ei voi erota aviomiehestä…oli hän kuinka hävytön tahansa…Jos hänen miehensä hakee avioeroa, hän ei saa ensi sijassa puolustautua…Hänellä ei ole asianajajaa, eikä häntä saa pitää osasyyllisenä hänen ja hänen oletetun rakastajansa väliseen kanteeseen.”
englantilainen vaimo ei voi laillisesti vaatia omia ansioitaan. Olipa palkka ruumiillisesta työstä tai maksu älyllisestä ponnistelusta, kitkettäköönpä hän perunoita tai pitäköön koulua, niin hänen palkkansa on aviomiehen; ja hän voisi pakottaa toisen maksun ja pitää ensimmäistä mitättömänä, jos se maksetaan vaimolle ilman hänen hyväksymystään. Hän ei voi syyttää kunnianloukkauksesta. Hänen miehensä on nostettava syyte, ja vihamielisyyden ja asumuseron tapauksissa hän on tietenkin vailla parannuskeinoa. Hän ei voi allekirjoittaa vuokrasopimusta tai hoitaa vastuullista liiketoimintaa….. Hänen miehenään hänellä on oikeus kaikkeen, mikä on hänen, ja vaimonaan hänellä ei ole oikeutta mihinkään, mikä on hänen….Vihkiseremonia on hänelle siviiliside – ja vaimolle erottamaton sakramentti, ja ne keskinäisen omaisuuden oikeudet, jotka tuon seremonian on tietämättään otaksuttu antavan, tehdään ehdottomiksi hänelle ja mitättömiksi hänelle….
kerhotuolit hymyilevät pilkallisesti. ’Mistä tässä levottomuudessa on kyse? Naisen oikeudet ja vääryydet?- pötyä, pötyä, Bloomerismia, amerikkalaisuutta! Emme voi pitää sellaista Englannissa. Naisten on alistuttava; ne, jotka eivät alistu, ovat pahoja naisia-riippuvaisia siitä: kaikki pahoja naisia”….Jo nyt ystävät sanovat minulle: – ’ miksi kirjoittaa? miksi kamppailla? se on laki! Sinusta ei ole hyötyä. Mutta jos jokainen menettäisi rohkeutensa sillä epäilyksellä, mitään ei koskaan saavutettaisi tässä maailmassa. Tämän verran teen, vaikka nainen olenkin. Kirjoitan muistiin-ranskaksi, saksaksi, englanniksi ja italiaksimikä oli naisten laki Englannissa sivistyksen ja kristinuskon vuonna 1855 ja naispuolisen hallitsijan 16. hallitusvuonna!”
Carolinen ponnistelujen ansiosta parlamentti hyväksyi vuonna 1839 lasten huoltajuuslain ja vuonna 1857 avioliitto-ja avioerolain. Uudet uudistuskampanjat johtivat vuoden 1870 Avioliittonaisten Omaisuuslakiin.