The League of Struggle for Negro Rights (LSNR) oli Yhdysvaltain kommunistisen puolueen (CP) ensisijainen kansalaisoikeusjärjestö 1930-luvun alussa ja puolivälissä. ryhmä perustettiin St. Louisissa vuonna 1930 American Negro Labor Congressin hajottua, ja se perusti alueellisia haaroja koko maahan, mutta oli aktiivisimmillaan Harlemissa ja Chicagossa, Illinoisissa. B. D. Amis oli LSNR: n ensimmäinen pääsihteeri, jota seurasi Harry Haywood. Vuonna 1934 Langston Hughes nimitettiin kunniapuheenjohtajaksi ja hän toimi tässä tehtävässä järjestön hajoamiseen saakka vuonna 1936.
LSNR pyrki näennäisesti toteuttamaan Kommunistisen internationaalin radikaalin vuoden 1928 ”Resolution on the Negro Question”-päätöslauselman, jossa vaadittiin maan uudelleenjakoa etelässä ja afroamerikkalaisten itsemääräämisoikeutta luomalla suvereeni kansallisvaltio mustalle vyöhykkeelle. Käytännössä LSNR kuitenkin keskittyi vähemmän teoreettiseen itsemääräämisoikeuteen ja enemmän sotilaalliseen agitointiin sosiaalisen ja kansalaisten tasa-arvon puolesta sanomalehtensä The Liberatorin kautta ja suorien toimien protestien kautta lynkkauksia, vuokralaisten häätöjä, Jim Crow-rotuerottelua, oikeudellisia lavastuksia, mukaan lukien pahamaineiset Scottsboron raiskausoikeudenkäynnit ja muut rodullisen epäoikeudenmukaisuuden ilmenemismuodot. Heijastaen Amerikan CP: n lahkolaisuutta 1930-luvun alussa, LSNR jatkoi riitaisaa vihanpitoa valtavirran kansalaisoikeusjärjestöjen kuten NAACP: n ja Urban Leaguen kanssa, jotka se leimasi ”neekereiksi harhaanjohtajiksi”, vaikka paikallisella tasolla LSNR: n haarat osoittivat enemmän halukkuutta osallistua koalitiopolitiikkaan.
huolimatta jyrkistä vetoomuksistaan rotuoikeuden puolesta, LSNR ei koskaan kehittänyt kommunistisen puolueen piirien ulkopuolista joukkoa. Valtakunnallinen jäsenmäärä oli suurimmillaan noin 10 000 1930-luvun puolivälissä; samaan aikaan CP-vahvuuden ydinalueiden ulkopuoliset paikallisosastot hiipuivat usein yhtä nopeasti kuin niitä syntyi. LSNR: n vähäinen vetoomus heijasteli sekä afroamerikkalaisten yleistä skeptisyyttä kommunistista puoluetta kohtaan, ja erityisesti puolueen ajatusta erillisestä mustasta kansakunnasta, että LSNR: n omaa lainkäyttövaltaansa monien muiden CP: n tukemien rotuoikeuden puolesta taistelevien järjestöjen keskellä, mukaan lukien International Labor Defense, Trade Unity League ja työttömien neuvostot. Vuonna 1936 kommunistisen puolueen aloittaessa ”kansanrintama” – kautensa puoluejohto päätti hajottaa LSNR: n ja luovuttaa voimavaransa National Negro Congressin rakentamiseen, joka oli merkittävä kansalaisoikeuksien ja työväenjärjestöjen yhteenliittymä liberaalin uudistusohjelman mukaisesti. NNC piti ensimmäisen puoluekokouksensa helmikuussa 1936 ja toimi CP: n ensisijaisena välineenä kansalaisoikeusaktivismille, kunnes antikommunistinen painostus pakotti sen hajoamaan vuonna 1947.