yhdeksäntoista potilasta, joilla oli vaikea essentiaalinen hypertensio tai munuaisparenkyymisairaudesta johtuva hypertensio, hoidettiin laskimonsisäisellä klonidiinilla. 14 potilaalla kohonnutta verenpainetta vaikeutti yksi tai useampi kriisi: vasemman kammion vajaatoiminta seitsemällä potilaalla, enkefalopatia kuudella, ja subaraknoidinen verenvuoto, aivoverenvuoto, aortan aneurysman leikkely, akuutti munuaisten vajaatoiminta ja vaikea nenäverenvuoto, yksi episodi kussakin. Klonidiini 0.15 tai 0, 30 mg, annettiin laskimoon 40 minuutin välein, kunnes diastolinen verenpaine oli laskenut 120 mmHg: iin tai alle. Verenpaine otettiin 10 minuutin välein. Sekä systolinen että diastolinen verenpaine aleni merkitsevästi laskimonsisäisen klonidiinin jälkeen, ensin mainittu 96 mm Hg (P alle 0, 001) ja jälkimmäinen 52 mm Hg (P alle 0, 001) 40 minuutin ja 2 1/2 tunnin kuluessa. Klonidiiniannos vaihteli välillä 0, 15-0, 90 mg, keskimäärin 0, 52 mg. Lääke laski sykettä merkittävästi 20 lyönnillä minuutissa (P alle 0,001). Vakavia haittavaikutuksia ei havaittu lukuun ottamatta ohimenevää sinoatriaalikatkoksia. Munuaisten toiminta ei vaikuttanut. Potilailla, jotka saivat kroonista diureettihoitoa ennen laskimonsisäistä klonidiinihoitoa, todettiin merkitsevästi suurempi verenpaineen lasku sekä systolisessa (P alle 0, 01) että diastolisessa (P alle 0, 001) ensimmäisen klonidiiniannoksen jälkeen. Yhdellä potilaalla laskimoon annettu klonidiini ei ollut tehokas (eli verenpaine pysyi 200/150 mm Hg) huolimatta klonidiinin kokonaisannoksesta 0, 9 mg. Kaksi potilasta kuoli, toinen vakavaan aivoverenvuotoon, toinen laajaan leikkelevään aortan aneurysmaan, mutta kuolemaan johtanut tulos ei liittynyt klonidiiniin.