Euroopan ihmisoikeustuomioistuin-kristillisdemokraattinen kansanpuolue vastaan Moldova (nro 2) (2010)
asia kristillisdemokraattinen kansanpuolue vastaan MOLDOVA(nro 2)
(hakemus nro 25196/04)
tuomio
STRASBOURG
2. helmikuuta 2010
lopullinen
02/05/2010
tästä tuomiosta tulee lainvoimainen yleissopimuksen 44 artiklan 2 kohdassa määrätyissä olosuhteissa. Sitä voidaan muokata toimituksellisesti.
tapauksessa kristillisdemokraattinen kansanpuolue v. Moldova (ei. 2),
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (neljäs jakso), istunto kokoonpanossa:
Nicolas Bratza, presidentti,
Lech Garlicki,
Ljiljana Mijović,
David Thór Björgvinsson,
Ján Šikuta,
Päivi Hirvelä,
Mihai Poalelungi, tuomarit,
Mihai Poalelungi 3867>ja Fatoş aracı, Apulaisjaoston kirjaaja,
keskusteltuaan yksityisesti 12 päivänä tammikuuta 2010,
antaa seuraavan tuomion, joka annettiin samana päivänä:
menettely
1. Tapaus sai alkunsa hakemuksesta (ei. 25196/04) Moldovan tasavaltaa vastaan, jonka kristillisdemokraattinen kansanpuolue, jäljempänä ’hakijapuoli’, jätti yhteisöjen tuomioistuimeen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen, jäljempänä ’yleissopimus’, 34 artiklan nojalla 26 päivänä toukokuuta 2004.
2. Kantajaa edusti Chişinăussa toimiva asianajaja V Nagacevschi. Moldovan hallitusta (”hallitus”) edusti heidän agenttinsa V. Grosu.
3. Kantaja väitti erityisesti, että sen oikeutta kokoontumisvapauteen oli loukattu.
4. Neljännen jaoston puheenjohtaja päätti 4 päivänä huhtikuuta 2008 antaa hakemuksen tiedoksi valtioneuvostolle. Lisäksi päätettiin tutkia, onko kanne perusteltu samanaikaisesti sen tutkittavaksi ottamisen kanssa (29 pykälän 3 momentti).
tosiseikat
I asian olosuhteet
5. Kristillisdemokraattinen kansanpuolue (, ”CDPP”) on Moldovan tasavallassa toimiva poliittinen puolue, joka oli edustettuna parlamentissa ja oli tapahtumien aikaan oppositiossa.
6. Hakijapuoli haki 3.12.2003 Chişinăun Kunnanvaltuustolta lupaa järjestää mielenosoitus suuren kansalliskokouksen aukiolla Hallituksen rakennuksen edessä 25.1.2004. Hakemuksen mukaan järjestäjien tarkoituksena oli ottaa kantaa Moldovan demokraattisten instituutioiden toimintaan, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen sekä Moldovan ja Venäjän väliseen konfliktiin Transnistriassa.
7. Chişinăun kunnanvaltuusto hylkäsi 20.tammikuuta 2004 hakijapuolueen pyynnön sillä perusteella, että ”sillä oli vakuuttavia todisteita siitä, että kokouksen aikana tullaan kutsumaan agression, etnisen vihan ja julkisen väkivallan sotaan”.
8. Kantaja riitautti hylkäämisen oikeudessa ja väitti muun muassa, että kunnanhallituksen esittämät perustelut olivat täysin perusteettomia.
9. Chişinăun muutoksenhakutuomioistuin hylkäsi kantajan kanteen 23.1.2004. Oikeus katsoi, että kunnanvaltuuston epääminen CDPP: n mielenosoitukselta oli perusteltua, koska sen levittämissä lentolehtisissä oli sellaisia iskulauseita kuin ”alas Voronin totalitaarinen hallinto” ja ”alas Putinin miehityshallinto”. Hovioikeuden mukaan iskulauseet olivat kutsu perustuslaillisen hallinnon väkivaltaiseen kaatamiseen ja vihaan Venäjän kansaa kohtaan. Oikeus muistutti, että aiemmassa mielenosoituksessa, jonka hakijapuoli järjesti protestoidakseen Venäjän armeijan läsnäoloa Transnistriassa, mielenosoittajat polttivat Venäjän federaation presidentin kuvan ja Venäjän lipun.
10. Kantaja valitti edellä mainitusta päätöksestä väittäen muun muassa, että riidanalaisia iskulauseita ei olisi voitu kohtuudella tulkita kehotukseksi hallituksen väkivaltaiseen kaatamiseen tai kehotukseksi etniseen vihaan ja että kokouksen epääminen loukkasi sen yleissopimuksen 10 ja 11 artiklassa taattuja oikeuksia.
11. Korkein oikeus hylkäsi kantajan valituksen 21.4.2004 ja vahvisti hovioikeuden tuomion.
II ASIAA KOSKEVA KANSALLINEN LAINSÄÄDÄNTÖ
12. 21 päivänä kesäkuuta 1995 annetun Edustajakokouslain asiaa koskevat säännökset kuuluvat seuraavasti:
”6 §
(1) Edustajakokoukset on pidettävä rauhanomaisesti, ilman minkäänlaisia aseita, ja niillä on varmistettava osallistujien ja ympäristön suojelu estämättä yleisten valtateiden, tieliikenteen ja taloudellisten yritysten toimintaa ja sortumatta väkivallantekoihin, jotka voivat vaarantaa yleisen järjestyksen sekä henkilöiden tai heidän omaisuutensa fyysisen koskemattomuuden ja elämän.
7 jakso
kokoonpanot keskeytetään seuraavissa tapauksissa:
(a) valtion ja kansan kieltäminen ja kunnianloukkaus;
(b) sotaan tai aggressioon yllyttäminen ja vihanlietsonta etnisin, rodullisin tai uskonnollisin perustein;
C) syrjintään, alueelliseen separatismiin tai julkiseen väkivaltaan yllyttäminen;
d) perustuslaillista järjestystä heikentävät teot.
Jakso 8
(1) Konventteja voidaan pitää kaupunkien, kaupunkien ja kylien toreilla, kaduilla, puistoissa ja muilla julkisilla paikoilla sekä myös julkisissa rakennuksissa.
(2) kokoontuminen on kiellettyä viranomaisten, paikallisviranomaisten, syyttäjien toimistojen, tuomioistuinten tai yritysten rakennuksissa, joissa on aseellinen vartiointi.
(3) yleiskokousten pitäminen on kiellettyä:
(a) enintään viidenkymmenen metrin päässä parlamenttirakennuksesta, Moldovan presidentin virka-asunnosta, hallituksen kotipaikasta, perustuslakituomioistuimesta ja korkeimmasta oikeudesta;
(b) kahdenkymmenen viiden metrin säteellä keskushallintoviranomaisen, paikallisten viranomaisten, tuomioistuinten, syyttäjien toimistojen, poliisiasemien, vankiloiden ja kuntoutuslaitosten, sotilaslaitosten, rautatieasemien, lentokenttien, sairaaloiden, vaarallisia laitteita ja koneita käyttävien yritysten sekä diplomaattilaitosten rakennuksista.
(4) taataan vapaa pääsy 3 alakohdassa lueteltujen laitosten tiloihin.
(5) paikalliset viranomaiset voivat järjestäjien suostumuksella perustaa paikkoja tai rakennuksia pysyville kokoontumisille.
pykälä 11
(1) viimeistään viisitoista päivää ennen kokouspäivää järjestäjän on toimitettava kunnanvaltuustolle ilmoitus, jonka malli on tämän lain erottamaton osa olevassa liitteessä.
(2) ennakkoilmoituksessa on ilmoitettava:
(a) yleiskokouksen Järjestäjän nimi ja yleiskokouksen tarkoitus;
(b) yleiskokouksen päivämäärä, alkamis-ja päättymisaika;
(C) yleiskokouksen sijainti sekä pääsy-ja paluureitit;
(d) tapa, jolla kokous pidetään;
(e) osallistujien likimääräinen lukumäärä;
(f) henkilöt, joiden tehtävänä on varmistaa ja vastata yleiskokouksen moitteettomasta kulusta;
(g) palvelut, joita yleiskokouksen järjestäjä pyytää Kunnanvaltuustolta.
(3) kunnanvaltuusto voi tilanteen niin vaatiessa muuttaa tiettyjä ennakkoilmoituksen kohtia kokouksen Järjestäjän suostumuksella.”
Jakso 12
(1) kaupungin tai kylän Paikallishallinto tutkii ennakkoilmoituksen viimeistään 5 päivää ennen kokouspäivää.
(2) kun ennakkoilmoitusta käsitellään kunnanvaltuuston varsinaisessa tai ylimääräisessä kokouksessa, keskustelussa käsitellään kokouksen muotoa, aikataulua, sijaintia ja muita kulun edellytyksiä ja päätöksessä otetaan huomioon erityistilanne.
(…)
(6) paikallisviranomaiset voivat hylätä kokouksen järjestämistä koskevan hakemuksen vain, jos ne ovat poliisin kuulemisen jälkeen saaneet vakuuttavia todisteita siitä, että 6 ja 7 pykälien määräyksiä rikotaan, mistä on vakavia seurauksia yhteiskunnalle.
14 jakso
(1) päätös, jolla yleiskokouksen pitämistä koskeva hakemus hylätään, on perusteltava ja esitettävä kirjallisesti. Siinä on oltava perusteet luvan epäämiselle…
pykälä 15
(1) yleiskokouksen järjestäjä voi riitauttaa hallinto-oikeudessa kunnanhallituksen kieltäytymisen.”
LAKI
13. Kantaja valitti, että sen vastalauseen epääminen loukkasi sen oikeutta rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen, joka taataan yleissopimuksen 11 artiklassa, jossa määrätään:
”1. Jokaisella on oikeus rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen ja yhdistymisvapauteen muiden kanssa, mukaan lukien oikeus perustaa ammattiliittoja ja liittyä niihin etujensa turvaamiseksi.
2. Näiden oikeuksien käytölle ei saa asettaa muita rajoituksia kuin sellaisia, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden ehkäisemiseksi, terveyden tai moraalin suojelemiseksi taikka muiden oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi. Tämä artikla ei estä asettamasta laillisia rajoituksia asevoimien, poliisin tai valtion hallinnon jäsenille näiden oikeuksien käyttämiseksi.”
I Asian tutkittavaksi ottaminen
14. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että nyt käsiteltävänä oleva kanne herättää niin vakavia tosiseikkoja ja oikeudellisia kysymyksiä, että niiden ratkaiseminen riippuu asiasisällön tutkimisesta, eikä sen tutkimatta jättämiselle ole esitetty perusteita. Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ottaa kanteen tutkittavaksi. Yleissopimuksen 29 artiklan 3§: n soveltamista koskevan päätöksensä mukaisesti (KS.edellä 4 kohta) tuomioistuin tarkastelee välittömästi sen perusteita.
II. väitetty yleissopimuksen 11 artiklan rikkominen
A. osapuolten väitteet
15. Hakijapuoli väitti, että sen kokoontumisvapauteen puuttumisella ei ollut oikeutettua tavoitetta eikä se ollut välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa.
16. Hallitus myönsi, että kantajan oikeuksiin, jotka taataan yleissopimuksen 11 artiklassa, on puututtu. Tästä puuttumisesta oli kuitenkin säädetty laissa, nimittäin Edustajakokouslaissa, sillä oli laillinen päämäärä ja se oli välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa.
17. Oikeutetun päämäärän osalta hallitus katsoi, että puuttuminen asiaan oli perusteltua, koska sillä tavoiteltiin kansallista turvallisuutta ja yleistä järjestystä. Hallituksen mielestä mielenosoituksen järjestäminen hallituksen edessä olisi voinut johtaa kommunistisen puolueen enemmistöäänestäjien ja hakijapuolueen vähemmistöäänestäjien välisiin jännitteisiin ja kärjistyä väkivallanteoiksi. Lisäksi hakijapuolueen vaatimukset ”Venäjän miehityksestä Moldovassa” olivat yllytys hyökkäys-ja vihasotaan venäläisiä vastaan. Mitä tulee puuttumiseen oikeutettuun tavoitteeseen, hallitus väitti, että kommunistista puoluetta äänestäneiden enemmistöäänestäjien etu voitti hakijapuoluetta äänestäneiden vähemmistöäänestäjien edun. Rajoittaessaan hakijan kokoontumisvapautta viranomaiset ottivat lisäksi huomioon Moldovan edun ylläpitää hyviä kahdenvälisiä suhteita Venäjän federaatioon.
B. tilintarkastustuomioistuimen arvio
18. Asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, ja yhteisöjen tuomioistuin on samaa mieltä siitä, että päätös hylätä hakijavaltion hakemus mielenosoituksen järjestämisestä 25.1.2004 merkitsi ”viranomaisen puuttumista” 11 artiklan ensimmäisen kohdan mukaiseen hakijan oikeuteen kokoontumisvapauteen. Tällainen puuttuminen merkitsee 11 artiklan rikkomista, paitsi jos se on ”laissa määrätty”, sillä on tavoite tai päämäärät, jotka ovat laillisia artiklan 2 kohdan nojalla ja se on ”välttämätön demokraattisessa yhteiskunnassa” tällaisen tavoitteen tai päämäärien saavuttamiseksi.
19. Osapuolet eivät kiistä, etteikö puuttuminen olisi ollut lainmukaista yleissopimuksen 11 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Samalla he olivat eri mieltä siitä, palveliko häirintä oikeutettua tarkoitusta. Jäljempänä esitetyistä syistä tuomioistuin ei pidä tätä kohtaa tarpeellisena ja keskittyy puuttumisen oikeasuhteisuuteen.
20. Tuomioistuin muistuttaa, että se on tuomioissaan todennut monta kertaa, että demokratia ei ole ainoastaan Euroopan yleisen järjestyksen perusominaisuus, vaan valmistelukunnan tarkoituksena on edistää ja ylläpitää demokraattisen yhteiskunnan ihanteita ja arvoja. Tuomioistuin on korostanut, että demokratia on ainoa valmistelukunnassa harkittu poliittinen malli ja ainoa sen kanssa yhteensopiva malli. Yleissopimuksen 11 artiklan toisen kohdan ja samoin yleissopimuksen 8, 9 ja 10 artiklan sanamuodon mukaan ainoa välttämättömyys, joka voi oikeuttaa puuttumisen kyseisiin artikloihin sisältyviin oikeuksiin, on sellainen välttämättömyys , jonka voidaan väittää olevan peräisin ”demokraattisesta yhteiskunnasta” (KS. Refah Partisi (Hyvinvointipuolue) ym. v. Turkki, N: o 41340/98, 41342/98, 41343/98 ja 41344/98, § § 86-89, Euroopan ihmisoikeussopimus 2003-II ja kristillisdemokraattinen kansanpuolue v. Moldova, nro 28793/02, Euroopan ihmisoikeussopimus 2006-II).
21. Viitaten ”demokraattisen yhteiskunnan” tunnusmerkkeihin tuomioistuin on kiinnittänyt erityistä huomiota moniarvoisuuteen, suvaitsevaisuuteen ja avarakatseisuuteen. Tässä yhteydessä se on katsonut, että vaikka yksittäiset edut on toisinaan alistettava jonkin ryhmän eduille, demokratia ei tarkoita vain sitä, että enemmistön mielipiteiden on aina oltava vallalla: on saavutettava tasapaino, jolla varmistetaan vähemmistöjen oikeudenmukainen ja asianmukainen kohtelu ja vältetään määräävän aseman väärinkäyttö (KS. Young, James and Webster v. Yhdistynyt kuningaskunta, 13.8.1981, § 63, A-sarjan nro 44, ja Chassagnou ym. v. Ranska , 25088/94, 28331/95 ja 28443/95, 112§, Euroopan ihmisoikeussopimus 1999-III).
22. Suorittaessaan 11 artiklan mukaista tarkastustaan yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä ei ole korvata kansallisten viranomaisten omaa näkemystä vaan tutkia 11 artiklan nojalla niiden harkintavaltaansa käyttäessään tekemiä päätöksiä. Tämä ei tarkoita sitä, että sen olisi ainoastaan tutkittava, käyttikö vastaajavaltio harkintavaltaansa järkevästi, huolellisesti ja vilpittömässä mielessä; sen on tarkasteltava kantelun kohteena olevaa puuttumista koko asian valossa ja määritettävä, oliko se ”oikeassa suhteessa tavoiteltuun oikeutettuun tavoitteeseen” ja ovatko kansallisten viranomaisten sille esittämät perustelut ”merkityksellisiä ja riittäviä”. Näin tehdessään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on varmistettava, että kansalliset viranomaiset ovat soveltaneet 11 artiklassa määrättyjen periaatteiden mukaisia normeja ja että ne ovat lisäksi perustaneet päätöksensä asianmukaisten tosiseikkojen hyväksyttävään arviointiin (KS. Turkin Yhdistynyt kommunistinen puolue ym. v. Turkki, 30.1.1998, 47§, Oikeustapauskokoelma 1998-I).
23. Oikeus rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen turvataan kaikille, joilla on aikomus järjestää rauhanomainen mielenosoitus. Väkivaltaisten vastamielenosoitusten mahdollisuus tai väkivaltaisia aikeita omaavien ääriliikkeiden mahdollisuus liittyä mielenosoitukseen ei sellaisenaan voi viedä tätä oikeutta (KS. Plattform ”Ärzte für das Leben” v. Austria, tuomio 21.6.1988, § 32, A-sarjan nro 139). Mielenosoituksen järjestäjien väkivaltaisten aikeiden todistaminen on viranomaisten vastuulla.
24. Kun otetaan huomioon poliittisten puolueiden keskeinen rooli demokratian moitteettomassa toiminnassa, 11 artiklassa säädettyjä poikkeuksia on poliittisten puolueiden osalta tulkittava suppeasti; ainoastaan vakuuttavat ja pakottavat syyt voivat oikeuttaa tällaisten puolueiden 11 artiklassa taattujen vapauksien rajoittamisen. Määritettäessä, onko 11 artiklan 2§: ssä tarkoitettu välttämättömyys olemassa, Sopimusvaltioilla on vain rajallinen arviointimarginaali, joka kulkee käsi kädessä tiukan eurooppalaisen valvonnan kanssa (ks. sosialistipuolue ym. v. Turkki, 25. toukokuuta 1998, § 50, raportit 1998-III). Vaikka sananvapaus on tärkeää kaikille, se on erityisen tärkeää kansan valitsemalle edustajalle. Hän edustaa äänestäjäkuntaansa, kiinnittää huomiota heidän huoliinsa ja puolustaa heidän etujaan. Näin ollen oppositiossa olevan parlamentin jäsenen ilmaisunvapauteen kohdistuvat häiriöt vaativat yhteisöjen tuomioistuimelta tarkempaa valvontaa (KS. Castells v. Espanja, 23.4.1992, § 42, A-sarjan nro 236).
25. Yhteisöjen tuomioistuin on usein toistanut, että yleissopimuksen tarkoituksena on taata oikeudet, jotka eivät ole teoreettisia tai kuvitteellisia vaan käytännöllisiä ja tehokkaita (KS. Artico vastaan Italia, tuomio 13.5.1980, 33§, A-sarjan nro 37). Tästä toteamuksesta seuraa, että yhdistymis-ja kokoontumisvapauden todellista ja tehokasta kunnioittamista ei voida rajoittaa pelkäksi Valtion velvollisuudeksi olla puuttumatta asiaan; puhtaasti kielteinen käsitys ei olisi sopusoinnussa 11 artiklan tarkoituksen eikä yleissopimuksen yleisen tarkoituksen kanssa. Yhdistymis-ja kokoontumisvapauden tosiasiallisen hyödyntämisen varmistamiseksi voi siis olla myönteisiä velvoitteita (KS. Wilson, National Union of Journalists ym.v. Yhdistynyt kuningaskunta, nos. 30668/96, 30671/96 ja 30678/96, § 41, Euroopan ihmisoikeussopimus 2002-V) myös yksilöiden välisten suhteiden alalla (KS. Plattform ”Ärzte für das Leben”, mainittu edellä, § 32). Näin ollen viranomaisten velvollisuus on taata poliittisen puolueen asianmukainen toiminta, vaikka se järkyttäisi tai loukkaisi niitä henkilöitä, jotka vastustavat niitä ajatuksia tai väitteitä, joita se pyrkii edistämään. Niiden jäsenten on voitava pitää kokouksia ilman pelkoa siitä, että heidän vastustajansa kohdistavat heihin fyysistä väkivaltaa. Tällainen pelko saattaisi estää muita yhdistyksiä tai poliittisia puolueita ilmaisemasta avoimesti mielipiteitään yhteisöä koskevista erittäin kiistanalaisista kysymyksistä.
26. Käsiteltävänä olevan asian olosuhteiden osalta tuomioistuin toteaa, että cdpp oli olennaisena ajankohtana parlamentaarinen oppositiopuolue, jolla oli noin kymmenen prosenttia parlamenttipaikoista, kun taas kommunistisella Enemmistöpuolueella oli noin seitsemänkymmentä prosenttia paikoista. Väliintulo koski mielenosoitusta, jossa hakijapuoli aikoi protestoida hallituksen väitettyjä epädemokraattisia väärinkäytöksiä ja Venäjän sotilaallista läsnäoloa Moldovan irtautuneella Transnistrian alueella vastaan. Kun otetaan huomioon yleinen etu ilmaisunvapaudesta tällaisten aiheiden osalta ja se, että hakijapuolue oli oppositiossa oleva parlamentaarinen poliittinen puolue, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että valtion arvostusmarginaali oli vastaavasti kapea ja että CDPP: n sanan-ja kokoontumisvapauteen puuttuminen olisi ollut perusteltua vain erittäin pakottavista syistä.
27. Tuomioistuin toteaa, että Chişinăun kunnanvaltuusto ja kotimaiset tuomioistuimet katsoivat, että iskulauseet ”alas Voroninin totalitaarinen hallinto” ja ”alas Putinin miehityshallinto” sisälsivät kehotuksia perustuslaillisen hallinnon väkivaltaiseen kukistamiseen ja vihaan Venäjän kansaa kohtaan sekä yllytystä agressiosotaan Venäjää vastaan. Tuomioistuin toteaa, että tällaiset iskulauseet tulisi ymmärtää tyytymättömyyden ja protestoinnin ilmaisuna, eikä ole vakuuttunut siitä, että niitä voisi kohtuudella pitää kehotuksena väkivaltaan, vaikka niihin liittyisi Venäjän johtajien lippujen ja kuvien polttamista. Tuomioistuin muistuttaa, että jopa sellaisia vastalauseita kuin metsästyksen aktiivinen fyysinen estäminen pidettiin mielipiteenilmaisuna (KS. Steel ym.v. Yhdistynyt kuningaskunta, 23.9.1998, § 92 , raportit 1998-VII; Hashman ja Harrup v. Yhdistynyt kuningaskunta, nro 25594/94, § 28, Euroopan ihmisoikeussopimus 1999-VIII). Käsiteltävänä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa myös, että jäsenyyttä hakeneen osapuolen iskulauseet, vaikka niihin liitettiinkin lippujen ja kuvien poltto, olivat eräänlaista mielipiteen ilmaisemista suuren yleisen edun mukaisesta asiasta eli Venäjän joukkojen läsnäolosta Moldovan alueella. Yhteisöjen tuomioistuin muistuttaa tässä yhteydessä, että sananvapaus ei koske ainoastaan ”tietoa” tai ”ajatuksia”, jotka on otettu myönteisesti vastaan tai joita pidetään loukkaamattomina tai välinpitämättöminä, vaan myös niitä, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät (KS.Jersild v. Tanska, 23.9.1994, § 31, A-sarjan nro. 298). Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole vakuuttunut siitä, että edellä mainittuja syitä, joihin kansalliset viranomaiset ovat vedonneet evätäkseen pyynnön esittäneeltä osapuolelta luvan osoittaa, voitaisiin pitää yleissopimuksen 11 artiklassa tarkoitettuina merkityksellisinä ja riittävinä.
28. Kotimaiset viranomaiset vetosivat päätöksissään myös mielenosoittajien ja hallituspuolueen kannattajien yhteenottojen riskiin. Tuomioistuin katsoo, että vaikka mielenosoittajien ja kommunistisen puolueen kannattajien välillä oli teoreettinen väkivaltaisen yhteenoton vaara, poliisin tehtävänä oli seisoa näiden kahden ryhmän välissä ja varmistaa yleinen järjestys (KS.edellä 25 kohta). Näin ollen tätä luvan epäämisperustetta ei voida pitää merkityksellisenä ja riittävänä myöskään yleissopimuksen 11 artiklassa tarkoitetulla tavalla.
29. Edellä esitettyihin päätelmiin tehdessään tuomioistuin muistuttaa, että hakijapuolueella oli vuonna 2002 lukuisia rauhanomaisia mielenosoituksia, joissa ei ollut tapahtunut väkivaltaisia yhteenottoja (KS. edellä mainittu kristillisdemokraattinen kansanpuolue v. Moldova; roşca ym.v. Moldova, nro 25230/02, 25203/02, 27642/02, 25234/02 ja 25235/02, 27.3.2008). Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että mikään ei viittaa siihen, että hakijapuolueen toiminnassa olisi pyritty yleisen järjestyksen häiritsemiseen tai yhteenottoon viranomaisten tai hallitsevan puolueen kannattajien kanssa (ks. Hyde Park ym.v. Moldova, nro 33482/06, 30§, 31.3.2009).
30. Näin ollen oikeus päättelee, että puuttuminen ei vastannut pakottavaa yhteiskunnallista tarvetta eikä ollut välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa. Yleissopimuksen 11 artiklaa on rikottu.
III YLEISSOPIMUKSEN 41 ARTIKLAN SOVELTAMINEN
31. Yleissopimuksen 41 artiklassa määrätään seuraavaa:
” jos tuomioistuin toteaa, että yleissopimusta tai sen pöytäkirjoja on rikottu, ja jos asianomaisen korkean sopimuspuolen sisäinen lainsäädäntö sallii vain osittaisen korvauksen maksamisen, tuomioistuin antaa tarvittaessa vahingon kärsineelle tyydyttävän korvauksen.”
A. Vahinko
32. Asianomistaja vaati 3 000 euron korvausta henkisestä vahingosta.
33. Hallitus oli eri mieltä ja perusteli summaa kohtuuttomaksi ja perusteettomaksi.
34. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin myöntää kantajalle koko vaaditun määrän.
B. Kulut ja kulut
35. Lisäksi kantajat vaativat 1 098,05 euron korvauksia oikeudenkäyntikuluista ja kuluista käräjillä ja käräjäoikeudessa.
36. Hallitus kiisti summan ja väitti sitä kohtuuttomaksi.
37. Oikeus määräsi 1 000 euron korvaukset oikeudenkäyntikuluista.
C. viivästyskorko
38. Tilintarkastustuomioistuin pitää asianmukaisena, että viivästyskorko perustuu Euroopan keskuspankin maksuvalmiusluoton korkoon, johon lisätään kolme prosenttiyksikköä.
NÄISTÄ SYISTÄ TUOMIOISTUIN YKSIMIELISESTI
1. Toteaa, että hakemus voidaan ottaa tutkittavaksi;
2. Katsoo, että yleissopimuksen 11 artiklaa on rikottu;
3. Toteaa
a) että vastaajavaltion on maksettava kantajalle kolmen kuukauden kuluessa tuomion lainvoimaisuudesta yleissopimuksen 44 artiklan 2 kohdan mukaisesti seuraavat määrät, jotka muunnetaan vastaajavaltion valuutaksi sovintoajankohtana sovellettavan kurssin mukaan:
i) 3000 euroa (kolmetuhatta euroa) maksamattomasta vahingosta lisättynä tästä määrästä mahdollisesti kannettavalla verolla;
(ii) 1 000 euroa (tuhat euroa) kulujen ja kulujen osalta lisättynä verolla, joka voidaan veloittaa hakijalta tästä määrästä;
(b) edellä mainittujen kolmen kuukauden päättymisestä siihen asti, kun maksu suoritetaan, edellä mainituille määrille maksetaan yksinkertaista korkoa korolla, joka vastaa Euroopan keskuspankin maksuvalmiusluoton korkoa maksukyvyttömyysaikana lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä;
4. Kantajan vaatimus hylätään muilta osin pelkästään tyydyttävän ratkaisun vuoksi.
tehty englanniksi ja Ilmoitettu kirjallisesti 2.helmikuuta 2010 tuomioistuimen sääntöjen 77 §§ 2 ja 3 mukaisesti.
Fatoş Aracı Nicolas Bratza
Apulaiskirjaajan puheenjohtaja
kristillisdemokraattinen kansanpuolue v. MOLDOVA (nro 2) tuomio