Kronostratigrafia (”time-rock stratigrafia”) on stratigrafian haara, joka käsittelee ajan soveltamista kalliosukelluksiin ja jonka ultimatelin tavoitteena on maailmanlaajuisesti sovellettavan standardiajan luominen. The chronostratigraphical scale alkunsa suhteellinen yksi, joka oli rakennettu, kuten jig-saw palapeli, viimeisten kahden vuosisadan aikana, pääasiassa soveltamalla biostratigrafia. Luotettavat numeeriset iät on lisätty vähitellen vuosiin perustuvan rinnakkaisen, numeerisen aikaskaalan muodostamiseksi.
kronostratigrafinen asteikko ja vastaavat geologisen ajan jakaumat ovat:
Kronostratigrafiset yksiköt – Geokronologiset yksiköt
eonoteemi – Eon
erateemi – aikakausi
järjestelmäkausi
sarjakausi
vaihe – ikä
kronotsonikronologia
kronostratigrafiset jakolinjat ovat ”aika/Kivi” – yksiköitä, eli ne viittaavat tietyn ajan kuluessa kerrostuneiden kivien jaksoon. Geokronologiset jaottelut ovat (jatkuvan) geologisen ajan vastaavia (abstrakteja) intervalleja. Näin ollen voidaan sanoa, että kvaternaarijärjestelmän kivet kerrostuivat kvaternaarikaudeksi kutsutun ajanjakson aikana. Tämä jaottelu juontaa juurensa geotieteen alkuaikoihin, mutta sen nykyinen tarve on kyseenalaistettu (esim.Harland ym. 1990) ja on geologisen seuran Stratigrafiakomission tarkastama. International Union of Geological Science ’ s (IUGS) International Commission on Stratigraphy on kuitenkin päättänyt, että distiktion on tärkeää ja sen on pysyttävä.
monet famiarin kronostratigrafiset yksiköt määriteltiin alun perin melko väljästi. Siksi moderni työ keskittyy tarkka määritelmä kunkin osan ajanlasku. Phanerotsooisella maailmankaudella se perustuu periaatteeseen, jonka mukaan jokaisen kronostratigrafisen jakauman pohja on määriteltävä tietyllä tasolla tyyppijaksossa, globaalissa Stratotyyppijaksossa ja pisteessä (Gssp). Jakojäännöksen yläosan määrittää automaattisesti ylittävän jakojäännöksen pohja. Järjestelmän pohja vastaa asianomaisen sarjan tai vaiheen alarajaa. GSSP: n määrittelymenettelyt on kuvattu Remané et al. (1996). GSSP-järjestelmään asetetaan ”kultainen piikki”, joka merkitsee ainutlaatuista paikkaa, johon tietty ajankohta ilmoitetaan. Muualla olevat osuudet korreloidaan tämän kanssa kaikilla mahdollisilla menetelmillä. Näin ollen yleisen tullietuusjärjestelmän on oltava tasolla ja paikkakunnalla, jota voidaan soveltaa mahdollisimman hyvin maailmanlaajuiseen korrelaatioon – vaikka käytännössä mikään yksittäinen yleinen tullietuusjärjestelmä ei todennäköisesti korreloi suoraan koko maailman kanssa, joten täydentäviä vertailupisteitä voidaan tarvita.
IUGSIN Kansainvälinen Stratigrafiakomissio on eri alakomiteoidensa ja työryhmiensä kautta (kvaternaarisessa Stratigrafiassa tämä on kvaternäärisen Stratigrafian alikomitea tai SQS) vastuussa kansainvälisestä yhteistyöstä, joka on tarpeen maailmanlaajuisen yhteisymmärryksen saavuttamiseksi yksittäisten Gssp-järjestelmien valinnasta. Kun asianomainen alivaliokunta on tehnyt viralliset ehdotukset, kansainvälisen Stratigrafiakomission jäsenet äänestävät niistä. Tulokset julkaistaan tämän jälkeen jaksoissa, IUGS: n virallisessa lehdessä. Toistaiseksi on sovittu vain muutamista systeemi -, sarja-ja vaiherajoista; tosin Kvaternaarijärjestelmän/kauden pohja ja siten Pleistoseenisarja/epookki on määritelty Gelaasialaisen vaiheen juurelle.
jos olemassa oleva kronostratigrafinen nimi virallistetaan, gssp: n määrittelyssä voidaan ottaa huomioon historiallinen prioriteetti, mutta se ei ole tärkeämpi kuin GSSP: n tarve tarjota paras mahdollinen korrelaatiopotentiaali. On huomattava, että GSSP: n taso ei muuttuisi, jos lisätutkimus osoittaisi, että tietty indeksifossiili ilmestyi aikaisemmin siinä järjestyksessä, jossa alun perin ajateltiin.
aikaisempien Prekambristen kronostratigrafisten jakojen määritelmä kulkee eri reittiä. Sen sijaan sovelletaan geokronologiaa; esimerkiksi Proterotsooisen ja Arkeaanisen Eonin raja määritellään yleisesti siten, että se on 2500 Ma: ssa. Gssp: n sijaan sovitun iän määrittelemiä rajoja kutsutaan globaaliksi standardiksi Stratigrafiseksi aikakaudeksi (Gssa). Tämä kahtiajako voi mahdollisesti aiheuttaa määrittelyongelmia. Erityisesti Proterotsooisen Eonin ylä-ja tyvi määritellään eri tavoin; yläosa kambrikauden tyveä merkitsevänä GSSP: nä ja tyvi (luultavasti) 2500 Ma: n etäisyydellä.
riippumatta aikajakojärjestelmästä, kronostratigrafiassa keskeisenä sääntönä on, että määritellyt rajat ovat aina isokronisia pintoja eli ne ovat kaikkialla sama aika. Toisin sanoen kaikki jakaumat alkavat ja päättyvät täsmälleen samana ajankohtana kaikkialla maailmassa.
- millä tahansa kronostratigrafisen hierarkian tasolla nimen jokaiselle muodolliselle osalle käytetään alkukirjainta: esim. Kvaternaarijärjestelmä, Wisconsinan-vaihe.
- Kronostratigrafiset yksiköt voidaan jakaa muodollisesti ala -, keski-ja ylempään, vastaavat geokronologiset yksiköt varhaiseen, keskiseen ja myöhäiseen. Pienten alkukirjainten käyttö (ala -, mid-jne.) tarkoittaa epävirallista käyttöä joko siksi, että sitä käytetään väljemmin tai siksi, että yksikköä ei ehkä ole vielä virallisesti jaettu.
huomaa, että joissakin oppaissa suositellaan ”Midin” käyttöä geokronologisissa yksiköissä, mutta jotkut kirjoittajat, erityisesti pohjoisamerikkalaiset, käyttävät yleensä sanaa ”Middle” (Hedbergin 1976 jälkeen), jolloin geokronologisia ja kronostratigrafisia yksiköitä ei eroteta toisistaan. - ”sarjaa” tulee käyttää vain kronostratigrafisena jaotteluna eikä litologisena terminä. Sarjojen nimet eivät yleensä pääty adjektiiviin ”- ian”, toisin kuin vaiheet.
- taiteilijanimien tulisi mieluiten perustua maantieteelliseen nimeen ja päättyä ”- ian”, esim.Vistulian, Holsteinian, Rissian jne.. Vaihe on pienin kronostratigrafinen yksikkö, joka normaalisti voidaan tunnistaa maailmanlaajuisesti, ja Pleistoseenilla sen kesto on tyypillisesti noin 10-100 ky. Tällä hetkellä kvaternaarille ollaan tunnistamassa laajempia vaiheita, jotka ovat verrattavissa Neogeenille määriteltyihin vaiheisiin. Nämä vaiheet ovat huomattavasti pidempiä kuin ne, jotka on perinteisesti tunnustettu alueellisessa mittakaavassa, ja tästä syystä näitä ”vakiovaiheita” kutsutaan joskus ”supervaiheiksi”. Pleistoseenille on muodollisesti määritelty neljä tällaista vaihetta: Gelaasian ja Calabrian vaiheet on jo ratifioitu, kun taas kahta muuta vaihetta, joiden alustavat nimet ovat ”Joonialainen” (”Chiban”) ja ”Tarentian”, harkitaan parhaillaan määriteltäviksi.
- vaiheiden (ja aikakausien; eli alavaiheiden tai alavaiheiden) alajakoa käytetään laajalti tavanomaisessa maa-ja meri-isotooppi-stratigrafiassa. Esimerkkejä entisistä ovat termit, kuten varhainen, keski-tai myöhään Weichselian (Wisconsinan / Vistulian / Valdaian), jne.. Nämä jakaumat ovat mittakaavaltaan välivaiheita lyhytkestoisten kronotsonien ja pidempikestoisten vaiheiden tai aikakausien välillä. Yleisessä käytössä on myös muita jakoja, jotka ovat välivaiheita alavaiheiden (tai aikavaiheiden) ja kronotsonien (tai kronosonien) välillä, esimerkiksi ylä -, ala-Pleniglasiaali jne. erityisesti viimeisessä kylmässä vaiheessa eli Weichselianissa Euroopassa. Meri-isotoopissa stratigrafia-substaaseja tunnistetaan erityisesti pääasiassa lämpimän ilmaston tapahtumissa, esim. meren Isotooppivaiheessa 5, substaaseissa A-e jne.
- Kvaternaarille aletaan muodollisesti määritellä Kronotsonisia nimiä, ja kun tarkempia numeroaikoja tulee lisää, on odotettavissa, että niitä ehdotetaan lisää. Nykyisin tunnetuin yksikkö on ”nuorempi Dryas Chronozone”. Tätä ei tule sekoittaa klimatostratigrafisiin jakoihin, kuten ”nuorempaan Dryas Stadialiin” jne., tai biostratigrafisia jaokkeita, kuten ”nuorempi Dryas biozone”. Vaikka tällaiset yksiköt saattavat toisinaan olla ajallisesti yhteneviä, joissakin tapauksissa ne eivät välttämättä aina tee niin.
HUOMAUTUS Kaikki muodollisesti määritellyt yksiköt on määriteltävä tyyppi-tai viitejaksosta (tai paikkakunnasta). Vakiokäytännön mukaan kyseessä on itse asiassa kyseisen yksikön pohjan määrittely siten, että yksikön yläosa määritellään sitä seuraavan alajaon perusteella.
*tämä opas perustuu että tuottanut Rawson et al. (2002) Lontoon geologisen seuran Stratigrafiakomissiolle.