todetun interstitiaalisen fibroosin ja Tubulusatrofian hoito
vakiintuneen kroonisen allogeenin nefropatian rajalliset hoitovaihtoehdot ovat reniini-angiotensiinijärjestelmän estäminen ja immunosuppressiivisen lääkestrategian muuttaminen. Eräässä retrospektiivisessä eurooppalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että munuaistoimintojen suhteellinen muutos ajan mittaan, proteiinin eritys virtsaan, hypertensio ja reniini-angiotensiinijärjestelmän salpaus vaikuttivat allografttitulokseen.Tässä muuttumattomassa kohortissa reniini-angiotensiinijärjestelmän salpaushoidon jälkeen allogeenisen munuaisen elinaika piteni merkitsevästi 6, 3 vuoden kohdalla ja hoitamattomilla potilailla 1, 8 vuoden kohdalla. On myös esitetty, että 3-hydroksi-3-metyyliglutaryylikoentsyymi-a-reduktaasin estäjähoidolla voi olla vaikutusta allograftin eloonjäämiseen munuaisten kautta. Valitettavasti nollahypoteesi sai tukea ALERT-tutkimuksen (Lescolin arviointi Munuaisensiirrossa) post hoc-analyysissä.Yli 2000 munuaisensiirtopotilasta satunnaistettiin saamaan joko fluvastatiinia tai lumelääkettä, ja heitä seurattiin peräti 6 vuoden ajan. Vaikka fluvastatiinihoito alensi merkitsevästi kolesterolia, munuaissiirrännäisen menetyksen tai GFR: n esiintyvyyteen ei havaittu merkittävää vaikutusta. On huomattava, että fluvastatiinilla ei ollut vaikutusta kokonaiskuolleisuuteen tai siirteen menetykseen.107 fluvastatiini oli kuitenkin turvallinen ja tehokas lääke alhaisen tiheyden lipoproteiinikolesterolin vähentämiseen, ja siihen liittyi munuaisensiirtopotilaiden vakavien sydänhaittojen riskin pieneneminen.
erilaisia immunosuppressiivisia strategioita vakiintuneiden IF/TA-potilaiden hoitamiseksi on tutkittu ajan mittaan. Tällaisia lähestymistapoja ovat olleet mm.rahamarkkinarahastojen lisääminen, luottolaitosten poistaminen ja SRL: n lisääminen.
useimmat elinsiirtokeskukset käyttävät rutiininomaisesti MMF: ää osana tavanomaista immunosuppressiivista induktio-ja ylläpitokäytäntöään. Tästä huolimatta rajallinen määrä potilaita jatkaa atsatiopriinin käyttöä immunosuppressiivisen hoito-ohjelman antimetaboliittikomponenttina. On esitetty, että tällaiset potilaat voivat hyötyä rahamarkkinarahastoon siirtymisestä. ENDOMISOIMATTOMASSA tutkimuksessa, jossa oli munuaissiirrännäisen vastaanottajia, joilla oli biopsialla osoitettu krooninen allogeeninepropatia, MMF korvattiin atsatiopriinilla.108 kun tutkimukseen otettiin mukaan, kummallekin ryhmälle annettiin 2 g/vrk MMF: ää, ja atsatiopriini lopetettiin. Ennen MMF: n käyttöönottoa munuaisten toiminta oli heikentynyt asteittain. Rahamarkkinarahaston käyttöönoton jälkeen munuaisten toiminta vakiintui ja GFR: n kaltevuudessa havaittiin merkittävä muutos.
molempien viestintä-ja tietojärjestelmien pitkäaikainen munuaistoksinen potentiaali on hyvin tunnettu. Vaikka takrolimuusi saattaa olla vähemmän munuaistoksinen kuin siklosporiini, jommankumman lääkkeen eliminointi on edelleen houkutteleva strategia potilailla, joilla on todettu if/TA ja jotka menettävät siirteen toiminnan. Nefrotoksiinin käytön lopettamisessa on otettava huomioon hylkimisreaktion riski, ja näin ollen sisäkorvaistutteen lopettamisstrategioissa käytetään yleensä voimakkaan, ei-epefrotoksisen aineen, kuten MMF: n tai SRL: n, käyttöönottoa. Prospektiivisessa, satunnaistetussa tutkimuksessa verrattiin MMF: n käyttöönottoa joko sisäkorvaistutteen lopettamiseen tai ilman sitä pitkäaikaissiirtopotilailla, joilla oli histologisesti osoitettu IF/TA ja heikentynyt munuaistoiminta.Välianalyysissä havaittiin ryhmien välillä odotettua suurempi ero munuaisten toiminnan heikkenemisessä, ja tutkimus lopetettiin ennenaikaisesti. MMF/CI-hoidon jatkamisryhmässä oli 20 potilasta ja MMF/CI-hoidon lopettamisryhmässä 19 potilasta. Munuaisten toiminta ja verenpaineen hallinta paranivat kaksoishoitoa saaneessa ryhmässä verrattuna kolmoishoitoa saaneeseen ryhmään, eikä akuutteja hylkimisreaktioita esiintynyt. Kontrolloidussa monikeskustutkimuksessa if/TA saaneilla kroonista munuaistautia saaneilla allografteilla hoidetuilla potilailla todettiin satunnaistetusti, että elinsiirto lopetettiin MMF: n samanaikaisen lisäyksen myötä tai hoitoa jatkettiin kroonista munuaistautia sairastavilla potilailla.110 viisikymmentäkahdeksan prosenttia potilaista, joilta kroonista munuaistautia koskeva tutkimus lopetettiin, saavutti ensisijaisen päätetapahtuman, joka määriteltiin seerumin kreatiniinin stabiloitumisena tai pienenemisenä, mistä osoituksena oli 1/SCr-käyrän kaltevuuden paraneminen ja siirteen häviämättömyys, kun vastaava luku oli 32 prosenttia potilaista, jotka jatkoivat kroonista munuaistautia. CsA-vieroitusryhmässä ei ollut akuutteja hylkäyksiä tutkimusjakson aikana.
useat tutkimukset ovat osoittaneet, että SRL on yhtä tehokas kuin siklosporiini varhaisen allogeenisen hylkimisreaktion estämisessä. SRL: n haittavaikutuksia ovat turvotus, trombosytopenia, hyperlipidemia ja viivästynyt haavan paraneminen. Keskeisissä tutkimuksissa, joissa SRL: ää tutkittiin CsA: n sijasta, todettiin, että SRL: ää saaneilla potilailla oli merkitsevästi korkeampi GFR ensimmäisen transplantaation jälkeisen vuoden lopussa. Nyt tunnustetaan myös, että SRL: ään liittyy ainakin jonkin verran munuaistoksisuutta, mistä on osoituksena DGF: n pidentyminen välittömästi elinsiirron jälkeen ja pitkäaikaisen proteinurian kehittyminen joillakin potilailla. Monikeskustutkimukseen osallistuneiden potilaiden pretransplantaation ja 1 vuoden munuaissiirrännäisbiopsioiden analyysissä siklosporiinia ja SRL: ää ensimmäisten 3 kuukauden aikana elinsiirron jälkeen saaneet potilaat satunnaistettiin jatkamaan siklosporiinia tai lopettamaan siklosporiinin käyttö.Siklosporiinin eliminaatioryhmässä niiden potilaiden osuus, joilla krooniset patologiset leesiot etenivät, oli pienempi. Kroonista interstitiaalista ja tubulussairautta esiintyi huomattavasti vähemmän, kun taas hylkimisreaktioissa ei havaittu eroja. Tutkimuksessa, johon osallistui 59 munuaisensiirtopotilasta, joilla oli IF/TA ja jotka muutettiin SRL: ksi, munuaisten toiminta parani 54%: lla ja heikkeni 46%: lla.112 potilaan elossaololuvut olivat 100% ja siirteen 92% 1 vuoden kohdalla. Monimuuttuja-analyysissä proteinuria alle 800 mg / vrk oli ainoa riippumaton muuttuja, joka ennusti suotuisaa tulosta.