2 CASE REPORT
A 58‐vuotias mies, raportoitu Department of Oral Medicine and Radiology, Manav Rachna Dental College, Faridabad, Haryana, India leuka vuodesta 1 vuosi. Turvotus alkoi kertomansa mukaan suuontelosta ja kasvoi vähitellen nykyiseen kokoonsa eli isoon pähkinään.
hän ei raportoinut siihen liittyviä oireita kivusta, tunnottomuudesta, hengitys-tai nielemisvaikeuksista, kuumeesta, painon laskusta tai muusta turvotuksesta muualla kehossa.
potilas ilmoitti samalla alueella 18 vuotta aiemmin samankaltaisesta turvotuksesta, joka leikattiin yhdessä ihonalaisen 11, 12, 13, 14, 21, 22, 23, 24, ja 25-vuotiaalla diagnosoitiin histologisesti luutuva fibrooma. Irrotettava osittainen proteesi oli sitten valmistettu, jota hän tehokkaasti käyttää kunnes 1 vuosi sitten. Viimeiset 17 vuotta hän oli oireeton eikä turvotus uusiutunut.
potilaan sairaushistoria oli maksuihin perustumaton. Hän käytti nuuskaa viimeiset 20 vuotta. Yleiskatsauksen perusteella hän oli kohtuullisesti rakennettu ja ravittu kaikkien elintoimintojen ollessa normaalin rajoissa.
ekstraoraalitutkimuksessa kasvojen vasemmalla keskimmäisellä kolmanneksella havaittiin lievä nenän ala-aluetta kohottava pullistuma (vasen). Pään ja kaulan alueen imusolmukkeet eivät olleet käsin kosketeltavissa.
Intraoraalitutkimus paljasti yksinäisen, hyvin määritellyn, soikean muotoisen turvotuksen premaksillaarisessa alueella, joka ulottui keskiviivasta hampaan mesiaaliseen puoleen 26. Sen etumarginaali hävitti labiaalisen eteisen ja ulottui jälkikäteen kovan kitalaen puoliväliin. Turvotus oli lobattu ja väriltään vaaleanpunainen. Se oli nontender ja luinen kova. Hyvin määritelty harmaanruskea limakalvolaastari oli labiaalisessa eteisessä turvotuksen mediaalisen puolen vieressä (kuva 1).
leesion historia ja kliiniset piirteet viittasivat keskushermostoon, hyvänlaatuiseen luukalvoon, mahdollisesti uusiutuvaan luutuvaan fibroomaan. Kirjallisuudessa todetaan 20%: n uusiutumisprosentti leukojen luutuvassa fibromassa.
kliininen erotusdiagnoosi sisälsi ameloblastooman desmoplastisen variantin, joka esiintyy pääasiassa anteriorisessa yläleuassa ja esiintyy hitaasti kasvavana, oireettomana turvotuksena. Toinen odontogeeninen kasvain, joka on hidaskasvuinen, oireeton ja vaikuttaa keski‐ikäisten miesten kalkkeutuminen epiteelin odontogeeninen kasvain. Maligniteettien joukossa pidettiin matala-asteista kondrosarkoomaa, koska siinä on samanlaisia piirteitä kuin meidän tapauksessamme todettiin. Kliinisesti osteosarkoomaa ei pidetty erotusdiagnoosina, koska potilaalla ei ollut selviä oireita, jotka viittaisivat voimakkaasti OS-oireyhtymään.
suoritettuihin röntgentutkimuksiin kuului intraoraalinen periapinen ja okklusaalinen röntgenkuvaus, digitaalinen panoraamaröntgenkuva (DPR) ja kartiosädetomografia (CBCT) (kuvat 2-5-2-5).
tavanomainen 2D-kuvantaminen paljasti sekamuotoisen radiopaque-radiolukentin leesion edentuloisella premaksillaarisella alueella. Massan suurin mitta oli 46,1 × 31,9 × 19,5 mm. leesio näytti suunnilleen soikealta. Joillakin alueilla rajat osoittivat laajaa siirtymävyöhykettä, jolloin ne sekoittuivat ympäröivään normaaliin luuhun. Muilla alueilla rajat olivat suhteellisen hyvin rajatut kapealla siirtymävyöhykkeellä ja niitä ympäröi pääasiassa ohut radiolukenttinen halo, joka erotti leesion normaalista luusta kapseloitumisena. Sisäinen rakenne koostui lukuisista, huonosti määritellyistä, epäsäännöllisistä säteilyä läpäisevistä alueista, joiden koko vaihteli, ja tiheydestä, joka oli hajallaan lyyttisillä alueilla, jotka muistuttivat pumpulia tai wisp: tä. Perifeerinen periosteal luun nähtiin säteilevän linjat kohtisuorassa laajentunut aivokuori osoittaa ” sunray ”tai” hiukset päähän ulkonäkö.”
3D CBCT-tutkimus osoitti poskiontelon paksuuntumista. Massan lobeloitua ulkomuotoa voisi arvostaa. Nasopalatiinin kanava oli siirretty toiselle puolelle ja oikealle puolelle. Nenäontelon lattia vasemmalla puolella oli murtunut ja epäsäännöllinen. Paksuuntuminen nenän limakalvon sekä antrum kalvo voidaan nähdä osoittaa leesio on infiltrating sekä nenäonteloon ja antrum. Viereisessä hampaassa 26 näkyi parodontiitin (PDL) avaruuden laajeneminen. Parodontiitin luukato oli yleistynyt. Hammaskaries, johon liittyi massan hampaan 17 oli läsnä.
röntgentutkimuksista saatujen lisätietojen sijasta alustavaa diagnoosia muutettiin matala‐asteiseksi osteosarkoomaksi sunburst-ulkonäön ja lobulaation vuoksi. Haavabiopsia tehtiin turvotuksen labiaalisesta puolesta. Kova luinen kudos poistettiin ja kalkkeutui. Histopatologinen tutkimus vahvisti sen kondroblastiseksi osteosarkoomaksi.
PET-CT-kuvaus otettiin kallon kärkiosan tasolta reiden puoliväliin käsivarret alas-asennossa. 185 MBq ruiskutettiin radioaktiivista ainetta F18-fluorodeoksiglukoosia (FDG). Suonensisäisesti annettiin myös nonionista kontrastia. Epänormaali fokaalinen hypermetabolinen massa anteriorisessa yläleuassa oli 31 (AP) × 34 (TR) × 18(CC) mm. Suurin solmu mitattiin 10 mm paratracheal alueella standardoidulla kertymäarvolla (SUV) max 2.7. Adenopatiaa ei todettu supraklavikulaarissa, axillassa, mediastinumissa eikä hilumissa. Keuhkoissa ei havaittu kyhmyjä tai massoja. Varmaa näyttöä luuston etäpesäkkeistä ei havaittu. PET-CT siis poissuljettu mahdollinen etäpesäke ja merkkejä toissijaisia kasvaimia.
ennekingin vaiheistusjärjestelmän mukaisesti 6 kasvain laitettiin II A: ksi, joka käsitti G2 -, T1-ja M0-vaiheet.
koska metastasoitunutta vaikutusta ei havaittu, suunniteltiin täydellistä resektiota puhdistuman ollessa 0, 5‐1 cm. Tämän jälkeen potilas ohjattiin onkologian päivystykseen. Osittainen maksillektomia tehtiin yleisanestesiassa. Tämän jälkeen asetettiin leikkauksen jälkeinen obturaattori. Potilas 1 vuoden kuluttua leikkauksesta ilmoittaa olevansa oireeton.