mitä magneettinen koersiivisuus tarkoittaa?
Pakkokenttävoimakkuus on magneettikentän voimakkuus, joka on tarpeen ferromagneettisen materiaalin täydelliseen demagnetointiin niin, että tuloksena oleva kokonaisvuo tai paikallinen vuontiheys on nolla. Se annetaan yksiköllä HC-H magneettikentän voimakkuudelle ja c koersiivisuudelle latinankielisellä pakotteella = tame, pidä koossa. Mitä suurempi koersiivisuus on, sitä paremmin magneetti säilyttää magnetointinsa altistuessaan vastakkaiselle kentälle (Katso myös remanenssi).
millaisia pakkokeinoja on olemassa?
periaatteessa eritellään:
- pakkovoima bHc vuon tiheydessä
- polarisaation pakkovoima JHC
heti kun magneettiin kohdistuu demagnetoiva kenttävoima bHc, magneettivuon tiheys katoaa sen sisäosissa. Siitä huolimatta hän pysyy magneettisena. Tämä johtuu siitä, että sen tuottama vuontiheys on täsmälleen sama kuin demagnetisoituvassa kentässä. Tämän seurauksena molemmat kumoavat toisensa. JHC: n pakottavalla voimalla hän kuitenkin menettää magnetointinsa kokonaan. Syynä tähän on se, että se liuottaa sen polarisaatiota.
magneettikentän voimakkuuden mittayksikkö on yleensä A / m (= ampeeri metriä kohti). Usein törmätään kuitenkin vielä vanhaan yksikköön Oe (=Oersted).
miten koersiivisuus mitataan?
magneettinen koersiivisuus voidaan mitata niin sanotulla koerottimella. Tämä mittauslaite osoittaa polarisaation induktion kautta liikkuvassa kelassa – riippuen sovelletusta ulkoisesta magneettikentän voimakkuudesta. Magnetoituvuus ja siten myös koersiivinen kenttävoimakkuus tai remanenssi (jäännösmagnetismi) riippuvat kulloisenkin materiaalin mikrorakenteesta (esim.ferriitti, kova metalli jne.). Näin ollen tietoa materiaalin rakenteesta (esimerkiksi muodonmuutosasteesta) voidaan johtaa myös magneettisista ominaisuuksista. Graafisesti pakotekentän voimakkuus voidaan esittää hystereesikäyrällä.