mikrolevän esiintyminen ihmisen tekemillä pinnoilla, kuten kattotiilillä, betonilla, rakennusten julkisivuilla ja muilla keinotekoisilla pinnoilla, kaupunkialueilla, joilla se aiheuttaa esteettisesti kestämätöntä värimuutosta pintojen kanssa, on huomattava ongelma, koska se edistää biodeteraatiota ja nopeutettua sääolosuhteita. Tähän mennessä mikrobien kolonisaatio on tilastoitu pääasiassa makroskooppisesti ja siten puolikvantitatiivisesti värimuutosasteen ja levätartunnan intensiteettiä kuvaavan väriasteikon perusteella. Näissä arvioinneissa ei kuitenkaan ole interkalibrointia, ja ne kärsivät värimuutoksista, koska niissä esiintyy samanaikaisesti sieniä tai taustaominaisuuksia. Käyttämällä a-klorofylliä aeroterrestrialaisten mikrolevien ominaisena biomerkkinä kehitettiin uuttomenetelmä biomassan kvantifioimiseksi. Kaksi vihreää mikrolevää, Stichococcus sp. ja Chlorella sp., eristettiin rakennusten julkisivuista, perustettiin monokulttuureiksi ja käytettiin tässä tutkimuksessa. Levänäytteet säilyvät parhaiten pakastamalla nestemäisessä typessä, minkä jälkeen ne kylmäkuivataan ja varastoidaan -18 °C: ssa.dimetyyliformamidi (DMF) osoittautui parhaaksi uuttoliuottimeksi. Mekaaninen homogenointi paransi uuttoa jopa 20%. Klorofylli a: n uuttotehokkuus oli kuitenkin voimakkaasti lajispesifistä, ja siihen vaikuttivat edelleen kasvuolosuhteet eli se, olivatko solut logaritmisessa vai stationaarisessa kasvuvaiheessa. Jotta a-klorofyllin enimmäisarvot saavutettaisiin näytteistä, joiden koostumus ja fysiologinen tila ei ole tiedossa, oli tarpeen tehdä vähintään kaksi 24 tunnin pituista uuttoa dimetyylifumaraattia. Jos toisen uuttovaiheen osuus a-klorofyllin kokonaispitoisuudesta oli >20%, tehtiin kolmas DMF-uutto. Tällä biomarkkerimäärityksellä rakennusten julkisivuista saatiin jopa 313 mg klorofylli A m-2: ta, mikä vastaa n. 100 g levän tuorepainoa, mikä edustaa suurta orgaanista kuormitusta.