Kipu Charcot-Marie-Tooth disease: päivityksessä

keskustelu

todettiin viisi 5,7,8,9 ja 10 artiklaa,joissa arvioitiin kipua CMT: stä. Kaksi tutkimuksista keskittyi CMT1A8, 9. Kussakin tutkimuksessa arvioitiin kipua, muun muassa oireita, 50, 16, 49, 176 ja 39 osallistujaa.

yleisin kivun diagnosoinnissa käytetty asteikko oli DN4 (Douleur Neuropathique en 4 Questions), kipukysely, joka käyttää erityisiä kysymyksiä kivun arvioimiseen. Tätä käytettiin kolmessa viidestä artiklasta 7,8,9. Kyselylomakkeeseen sisältyy neljä kysymystä kivun laadusta (kirvely, kivulias kylmyys ja sähköisku); neljä niihin liittyvistä oireista (pistely, pistely, tunnottomuus ja kutina) sekä fyysiset testit negatiivisista (tuntoherkkyys kosketukseen, tuntoherkkyys pistelyyn) ja positiivisista (siveltimen herättämä kipu) oireista alueilla, joita potilas kutsui kivun kokemiseksi. Jokaiselle positiiviselle vasteelle annetaan pisteet 1 ja jokaiselle negatiiviselle vasteelle pisteet 0. Kokonaispistemäärä lasketaan 10 kohteen summana siten, että pisteet > 4 kymmenestä viittaavat neuropaattiseen kipuun11. Visuaalista analogista asteikkoa (VAS) käytettiin kahdessa tutkimuksessa 7,9. Ajoneuvon hälytysjärjestelmä on 100 mm: n pituinen linja, joka on ankkuroitu sanallisilla kuvaajilla siten, että 0 mm ei ole kipua ja 100 mm on pahin kuviteltavissa oleva kipu.

ribiere ym.7, evaluating the prevalence of chronic pain from CMT, arvioi 50 potilasta, joilla oli vahvistettu CMT-diagnoosi. Tutkimukseen osallistuneiden 27 naisen ja 21 miehen (yksi nainen ja yksi mies jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle puuttuvien tietojen vuoksi) keski-ikä oli 47 vuotta ja kipuoireiden kesto keskimäärin 20 vuotta. Ryhmässä oli 76, 9% CMT1A: ta, 13, 5% CMTX: ää, 5, 8% CMT2: ta ja 3, 8% CMT4: ää. Kivun arviointiin kuuluivat VAS, lääkitystarve, DN4-kyselylomake, Concis Sur Les Douleurs-kyselylomake, neuropaattinen kipuoireiden luettelo, Saint Antoinen Kipukysely ja kliininen tutkimus. 50 potilaasta 32: lla oli ollut kipuja vähintään 20 vuotta, kun taas 18: lla ei ollut kipuja. Kaikista tutkituista potilaista 66 prosentilla oli kroonista kipua. Kipuasteikkoanalyysi osoitti, että kipupotilaista 62,5%: lla oli neuropaattista kipua ja positiivinen DN4 50%: ssa tapauksista. Vanhimmilla potilailla, joilla tauti kesti pisimpään, oli mekaanista kipua. Yleisin spontaani kivun kuvaaja oli kramppeja tai repeämiä. Potilailla, joilla oli CMT1A, havaittiin vähemmän kipua. Lähes kaksi kolmasosaa (65, 4%) potilaista ilmoitti jonkin verran kipua, joka kesti keskimäärin 140 kuukautta. VAS: n pistekeskiarvo oli 5, 5 ja > 4 79, 4%: ssa tapauksista. Kipulääkkeitä tarvittiin 38.4% potilaista. Lähes kaksi kolmasosaa (64, 7%) potilaista, joilla oli distaalista, perifeeristä ja symmetristä kipua, ja jalat kärsivät 80%: ssa tapauksista. Yhteenvetona voidaan todeta, että tämän tutkimuksen mukaan kipua esiintyy usein CMT-potilailla, joilla on neuropaattisen kivun piirteitä. On huomattava, että Concis Sur Les Douleurs-kyselylomakkeessa todettiin, että kivulla oli vähäinen vaikutus potilaiden elämänlaatuun.

pazzaglian ym.7 yritti vastata ratkaisemattomaan kysymykseen, jonka esittivät Padova et al.11 lyhyessä tiedonannossa vuonna 2008, ja ehdotti kivun alkuperän tutkimista. He tutkivat 16 potilasta, joilla oli keskivaikeaa CMT1A: ta (Charcot-Marie-Tooth Neuropathy Score (CMTNS)), ja 14 kontrolliryhmään kuuluvaa potilasta, jotta voitiin kuvata kipua heidän neurofysiologisissa mekanismeissaan ja korreloida sitä heidän psykofyysisten mekanismiensa kanssa. CMT-potilaat valittiin Isommasta ryhmästä kipuvalituksen perusteella. Neuropaattista kipua arvioivan DN4: n saaneilla osallistujilla keskiarvo oli 4, 6, 10 potilasta (62.5%), joilla DN4 ≥ 4 ja kuusi (37, 5%), joilla DN4 ≤ 4. Tulos osoitti, että tutkimusnäytteessä kipu oli neuropaattista. Tässä tutkimuksessa testattiin myös laserin herättämiä potentiaaleja, jotka osoittivat Aδ-kuidun heikentyneen tässä alaraajoihin liittyvässä neuropatiassa. Kun DN4-tuloksia verrattiin CMT1A-potilaiden laserilla saatuihin potentiaalituloksiin, tulokset olivat yhdenmukaisia tämän kyselylomakkeen korkeampien kipupisteiden kanssa, mikä oli osoitus suuremmasta neuropaattisen kivun todennäköisyydestä. Tutkimuksessa havaittiin, että potilailla, joilla DN4 ≥ 4, oli alentunut laser-potentiaalinen Amplitudi (poikkeava N2/P2 Amplitudi). Niistä 62,5%: lla näytteen potilaista, joilla oli neuropaattista kipua, joillakin oli myös kipua samoilla alueilla, joilla ei-neuropaattista kipua sairastavilla potilailla oli kipua (alaselkä, lihakset,polvi), mikä viittaa sekä neuropaattisen että biomekaanisen kivun rinnakkaiseloon6, 8, 11.

laurà et al: n tekemässä tutkimuksessa.9 kivun tunnusmerkistön määrittämiseksi, olivatpa ne neuropaattisia tai tuki-ja liikuntaelimistön epämuodostumia, 49 CMT-potilailla havaittiin aistioireita. Tutkimuksessa selvitettiin myös, muuttuiko kipu ja pieni kuidun osuus kahden vuoden aikana. Kipua arvioitiin DN4-ja McGill-Kipukyselyn kipuasteikoilla sekä kahdella kipuluokitusasteikolla: 11-pisteisellä Likertin asteikolla ja VAS-asteikolla. Kliininen heikkeneminen arvioitiin CMTNS: llä, kun taas pieni kuidun toiminta arvioitiin lämpökynnysten avulla. Kipu oli valitus 43: lla 49 potilaasta (88%), ja se oli jaloissa 30 potilaalla (61%). Muita kipukohtia olivat polvet (20%), alaraajat distaalisesti (27%), alaraajat proksimaalisesti (4%), lonkka (12%), selkä (20%) ja kädet (22%). Yhdeksäntoista potilasta (39%) ilmoitti kipua vain yhdessä kohdassa, kun taas 11 potilaalla (22%) oli kipua kahdessa tai kolmessa kohdassa ja kahdella (4%) kipua neljällä eri alueella. VAS: n pistekeskiarvo oli 3,5. Yhdeksällä potilaalla (18%) oli DN4 ≥ 4, mikä viittaa neuropaattisiin ominaisuuksiin, ja kahdeksalla (89%) oli kipua jaloissaan. Naisilla oli huomattavasti korkeammat kipupisteet kuin miehillä Likertin asteikolla ja joillakin McGillin Kipukyselyn aloilla. Väsymyksen Vaikeusasteikon pisteet korreloivat merkittävästi VAS: n kanssa. 24 kuukauden arvioinnissa VAS oli 4,0 ja DN4 oli 1.5, jota pidettiin erottamattomana muutoksena. Pieni pudotus Likert pisteet pidettiin tärkeänä osoittaa lievä yhtenevä vähennykset joillakin aloilla McGill Pain kyselylomake. Yksi tai useampi lämpökynnyksistä oli poikkeava 29 potilaalla (59%). Potilailla, joilla tauti kesti pidempään, lämpimän havaitsemisen kynnys ja kylmän havaitsemisen kynnys olivat koholla. Tutkimusjakson aikana hoidettujen tai hoitamattomien potilaiden välillä ei ollut merkittäviä eroja, eikä termisen kynnysarvon ja DN4 ≥ 4: n välillä ollut korrelaatiota. Nämä havainnot viittaavat siihen, että kivun ja sairauden vaikeusasteen tai keston välillä ei ollut yhteyttä ja että vain pienellä osalla CMT1A-potilaista oli neuropaattisia ominaisuuksia. Tässä suhteessa on todennäköisempää, että kivulla oli monitekijäinen alkuperä. Neuropaattista tai muskuloskeletaalista kipua esiintyi 29 potilaalla (56%), ja 15 potilaalla kipu oli tärkein oire. Biomekaanista kipua havaittiin erityisen paljon CMT1A: ssa.

ramchandren et al: n julkaisemassa tutkimuksessa. vuonna 201410 raportoitiin 176 CMT: tä sairastavasta lapsesta kerätyistä tiedoista, joissa arvioitiin, oliko heidän kipunsa alkuperä neuropaattinen vai biomekaaninen. Kirjoittajat olettivat, että lapset, jotka kokevat vähemmän biomekaanisia muutoksia kuin aikuiset, kokevat vähemmän kipua neuropatian vakavuudesta huolimatta. Kasvokipuasteikkoa, Child Health Questionnea, CMTNS: ää, kuuden minuutin Kävelytestiä ja validoitua jalkaterän Asentoindeksiä käytettiin nilkan/jalan rakenteellisen epämuodostuman ja lasten ilmoittaman kivun suhteuttamiseen lapsipotilailla CMT: ssä. Tutkimuksen väestö jaettiin kahteen ryhmään, joista toisessa olivat 2-7 – vuotiaat lapset (vanhemman raportti) ja toisessa 8-18-vuotiaat lapset (omailmoitus). Tuloksena Kasvokipuasteikon keskiarvo oli 2,0 ”sattuu vähän enemmän”. Kivun esiintyvyys oli lasten kertomusten mukaan 80 prosenttia ja vanhemman kertomusten mukaan 85 prosenttia. He havaitsivat, että CMT: tä sairastavilla lapsilla oli lieviä tai keskivaikeita kipuja, jotka heikensivät heidän elämänlaatuaan. Lasten ja vanhempien ilmoittamat pisteet olivat: fyysinen elämänlaatu -0,433 ja -0,488; henkinen elämänlaatu -0.293 ja -0.110; CMTNS -0.102 ja -0.051; ja standardoitu kuuden minuutin kävelytesti 0.11 ja 0.019. Kipu ei ollut cmtns: n arvioimalla tavalla yhteydessä neuropatian vaikeusasteeseen, mikä viittaa siihen, että kipu ei johdu pelkästä hermovauriosta. Tässä asiakirjassa oletettiin, että kivun etiologia johtuisi jalkojen rakenteellisista muutoksista, mikä vahvistettiin univariate-regressiomalleilla. Lasten CMT-tapauksissa mekaaninen kipu voi pahentua aikuisikään nivelvaurion etenemisen myötä; monimuuttujaregressiomalleissa tämä ei kuitenkaan ollut merkittävää.

vaikka kipua pidetään melko harvinaisena HNPP: n oireena, vuonna 2015 tehdyssä tutkimuksessa 5 tarkasteltiin 39 HNPP: tä sairastavan potilaan kliinisiä ja neurofysiologisia ominaisuuksia ja todettiin kivun olevan vaiva taudin alkaessa kuudella potilaalla (15%), ja kolme muuta ilmoitti kipua sairauden jossakin vaiheessa (noin 8%). Niistä kuudesta potilaasta, joilla oli kipua ensioireena, kolmella oli alaraajoihin vaikuttava krooninen kivulias sensorimotorinen polyneuropatia,jota ei fenotyypillisesti voinut erottaa CMT11, 5: stä.

tiedot on esitetty yksityiskohtaisesti taulukossa.

kivun esiintyvyyttä ei voitu määrittää tarkistetuista tutkimuksista, koska tutkimusnäytteiden valintamenetelmät vaihtelivat. Kahdessa viidestä tutkimuksesta oli mukana vain CMT1A-potilaita. Yhdessä tutkimuksessa oli mukana vain potilaita, joilla oli määrättyä kipua, kun taas toisessa tutkimuksessa arvioitiin vain lapsia.

kivun arviointiin käytetyt kyselylomakkeet vaihtelivat myös tutkimusten välillä. Lisäksi Ribiere et al.7 osoitti, että DN4: n spesifisyys on vain 81,2%, mikä voisi selittää epäsuhtaisuuden näiden tutkimusten tuloksissa.

vain kaksi tutkimusta korreloi patofysiologiaa selittävään vähäiseen kuidun puuttumiseen ja kipuun. Pazzaglia ym.8 korreloivat kliiniset asteikot kipua pieni kuitu neurofysiologiset tiedot, Kun taas Laurà et al.8 korreloivat kipuasteikot lämpörajojen kanssa. Kun laser herätti potentiaalit todettiin olevan merkittävästi liittyvät DN4 tulokset, alemmat amplitudit DN4 tulokset ≥ 4, thermal kynnysarvot osoittivat korrelaatioita pieni kuitu toiminto ja kipu asteikot. Näissä kahdessa tutkimuksessa oli myös vastakkaisia päätelmiä kivun alkuperästä.

Laurà ym.9 ja Ramchandren et al.10 oli samaa mieltä siitä, että kipu ei korreloinut CMT: n vakavuuden kanssa.

Ramchandren et al.10 tutkimuksessa oli kuitenkin eroja raportoivien lasten ja vanhempien kognitiivisessa kehityksessä. Koska CMT on perinnöllinen sairaus, CMT: n sairastamat vanhemmat voivat ilmoittaa lapsilleen korkeampia pistemääriä.

yhteenvetona voidaan todeta, että CMT-taudin aiheuttamasta kivusta on kirjallisuudessa vain vähän tutkimuksia. Viimeisten 10 vuoden aikana kipua arvioitiin vain viidessä tutkimuksessa erityisten kipukyselyjen avulla. Kaikki viisi tutkimusta olivat yhtä mieltä siitä, että kipu esiintyy usein ja vaikuttaa voimakkaasti CMT-potilaisiin. Tutkimuksissa CMT1A: ta arvioitiin enemmän, koska se on yleisin CMT-tyyppi. Vain kolmessa artikkelissa mainittiin kipuluokitus, eikä heidän keskuudessaan ollut yksimielisyyttä siitä, johtuiko se biomekaanisista vai neuropaattisista mekanismeista. Kahdessa tutkimuksessa päädyttiin siihen, että kipu johtui todennäköisemmin neuropaattisesta alkuperästä, kun taas yhdessä todettiin monitekijäisiä reittejä. Yksimielisyyttä ei ollut siitä, vaihtelivatko kivun esiintymistiheydet CMT: n eri tyyppien välillä.

tarvitaan lisää tutkimusta CMT-kivun hoitamisen selvittämiseksi, potilaan kivun hoidon ja elämänlaadun parantamiseksi sekä kivun hoidon ohjaamiseksi CMT: stä, joka on tällä hetkellä yleinen ja yhteinen muille neuropatioille.