Tang-dynastian valtiomiehen ja taiteilijan Wang Wein (699-759) monitahoinen nero on usein huomioitu. Maisemien ja lumimaisemien maalari, taitava diplomaatti, mieleenpainuva runoilija, jolla on loistavia maa-ja merikuvauksia, kuvauksia, jotka usein tyydytetään hänen keski-ja myöhempien vuosien buddhalaisella filosofialla, Wang Wei ja hänen runoutensa vangitsevat yhä enemmän länsimaisten tutkijoiden ja runoilijoiden huomion.
hänen kuvailutaitojensa laaja kirjo näkyy runossa ”Wei-joen maalaistalo”, joka kirjoitettiin auringon laskiessa köyhälle ja merkityksettömälle yhteisölle Wei-joelle. Useita päteviä englanninkielisiä käännöksiä tästä runosta on saatavilla verkossa, mutta yllättäen kattavin kirja, joka esittelee Wang Wein runoutta englantilaiselle yleisölle (Pauline Yun The Poetry of Wang Wei, 1980), ei esitä sitä. Wang Wein runoista on säilynyt noin 400, joista 150 on esitetty Yun teoksessa.
silti jokainen näistä verkkokäännöksistä antaa runon loppusuorasta harhaanjohtavan tai epätäydellisen käännöksen. Tämän postauksen tarkoituksena ei ole puolustaa tai puolustaa runon loppuosan tiettyä käännöstä, vaan keskityn viimeisen rivin oikeaan ymmärtämiseen.
teksti, jonka englanninkielinen käännös on huollettavissa (viimeistä riviä lukuun ottamatta), on seuraava:
斜光照墟落，
穷巷牛羊归。
野老念牧童，
倚杖候荆扉。
雉雊麦苗秀，
蚕眠桑叶稀。
田夫荷锄至(立)，
相见语依依。
即此羡闲逸，
怅然吟式微。
auringon kallistuminen / lasku valaisee maaseutua / vanhaa hautausmaata
lehmät ja lampaat palaavat nuhjuista kujaa
pellolla, vanhus muistelee / ajattelee laumapoikaa
nojaten sauvaan, odottaen mökkinsä siveällä puuportilla
fasaanit huutavat vehnävarastoissa kohta itää viljansa;
silkkiäistoukat nukkuvat puoliksi syödyissä mulperinlehdissä
karjankasvattajat, joilla on kuokat harteillaan, palaavat kylään
he näkevät toisensa ja rupattelevat, haluttomina lähtemään
kadehdin niin paljon joutilaisuuden ja vapaa-ajan elämää
………
viimeisen rivin renderointi on ongelmallista englanninkielisissä käännöksissä. Tässä niitä on kolme:
”huokaillen, en voi olla laulamatta ”Oi olla taas nuori” tai
”yksi epätoivoisena hyräilee runoa Wei Odeilta” tai ”harmittavasti laulaa tätä pientä runoa, ’ah mennä takaisin taas.””
mikään näistä käännöksistä ei selkeytä viimeisen rivin merkitystä tai anna vihjettä siitä, mitä runoilija todellisuudessa hyräilee tai laulaa. Itse asiassa repliikki sanoo, että hän ”laulaa alakuloisesti 式微” eli shi4wei1.
mitä se mahtaa tarkoittaa? Vain keskimmäinen kolmesta englanninkielisestä käännöksestä antoi juuri edes vihjeen hyödyllisestä vastauksesta, mutta sekään ei kerro meille mitään. Mutta kun tajuamme, että runon viimeinen lause, 式微, on runon 36 nimi 诗经: ssa eli laulukirjassa, asetumme hyödylliselle polulle. Meidän on käännyttävä tuon runon puoleen ymmärtääksemme sitä, jos haluamme tietää, mikä Wang Wein mieliala on, kun hän täydentää Wei-joen Maalaistalorunoa.
ennen kuin tarkastellaan laulujen kirjaa 36, on kuitenkin syytä huomata, että Wang Wei leikkii kanssamme tässä kolmen ”Wein” kautta–oman nimensä (维), Wei-joen (渭) ja lopuksi laulujen kirjan runon nimen (微). Jos haluaisimme olla pieni voltti, voisimme sanoa Weille: ”niin sitä pitää!”Mutta nyt kun meillä on avain, käännymme vaikeaselkoiseen runoon 36.
kiinankielinen teksti, jonka on suomentanut Fu-shiang Chia, on:
式微式微、胡不归。
微君之故、胡为乎中露。
式微式微、胡不归。
微君之躬、胡为乎泥中。
It ’s late, it’ s late, why don ’ t You come home?
If not for my love of you, I would be vaeling the roads alone.
It ’s late, it’ s late, why don ’ t You come home?
ilman rakkauttani sinuun, En kamppailisi mutaisessa liejussa.
Chian käännös ei ole yleisesti hyväksytty. Sen sijaan, että Arthur Waley olisi katsonut toisen ja neljännen rivin viittaavan rakkausrunoon, hän käänsi lähes 100 vuotta sitten toisen ja neljännen rivin seuraavasti:
”Were it not for our prince and his concerns, what should we be doing here in the dew?”Ja
” Were it not for our prince ’ s own concerns, what should we be doing here in the mud?”
toisin sanoen Waley keskittyi käännöksessään 诗经 36 prinssille lojaalin alamaisen velvollisuuteen eikä rakkaaseen kohdistuvaan rakkauteen. Waleyn käännöksen taustalla on ainoa tuore Eurooppalainen käännös, rainald Simonin das Altchinesische Buch der Lieder (2015). Hän pitää prinssille kuuluvaa ”velkaa” rivien 2 ja 4 aiheena.
jos ottaisimme käyttöön Waley/Simon-käännöksen 诗经36: sta, meillä olisi siinä prinssin palvelijan turhautumisen ilmaus, koska hän joutuu tekemään pitkiä työpäiviä kentällä. Vaikka on hyvin myöhäinen päivä, hänen on silti työskenneltävä kasteessa ja mudassa. Epäkiitollista työtä, vaikka toinen elämä olisi luultavasti paljon houkuttelevampaa.
nyt voidaan ymmärtää Wang Wein loppusuora Wei – joen maatalosta. Hän on juuri todistanut kylän vilkasta elämää juuri ennen auringonlaskua. Kaikki kiirehtivät tekemään tehtävänsä loppuun ennen kuin siirtyvät illan intiimiin elämään kotona. Kuinka paljon Wang Wei sanookaan kaivanneensa tällaista yksinkertaista elämää! Se oli elämää, joka ei palvellut hovissa, jossa aika ei ollut lainkaan omaa, vaan elämää, jossa hän saattoi vetäytyä itseensä ja laulaa kauniita runojaan.
mutta hän ei pysty siihen. Runon toiseksi viimeinen säe kertoo hänen kadehtivan yksinkertaisia maalaisihmisiä. Hän kadehtii heitä siksi, että sen sijaan että palaisi kotinsa hiljaisiin tiloihin, hänen täytyy ”alakuloisesti laulaa 式微.”Tuossa runossa, kuten juuri näimme, oli kyse työstä, vaikka hän olisi paljon mieluummin tekemässä jotain muuta. Hänen laulunsa on ”lisää työtä”, kun talonpojat saavat nyt levätä vaivannäöstään. 诗经 36 kertoo, että työ on hänen kohtalonsa. Nyt tiedämme, miksi hän laulaa alakuloisesti tuota laulua Wei Riverin maalaistalon lopussa.